Kirjoitan koska ahdistaa. Olemme mieheni kanssa tunteneet noin 10-v ja olleet yhessä 9-v. Tapasimme chatissa ja koimme olevamme samanlaisia, eli ajattelimme asioista samalla lailla. Soittelimme ja tekstailimme ja juttelimme chatissa noin 1-v ajan ennen kuin näimme mieheni kanssa. Tämä oli mieheni pyynnöstä....hän ei halunnut nähdä vaikka pyysin. Noh, lopulta näimme ja pakko myöntää että olin hieman pettynyt. Olimme sopineet että menemme hänen mökilleen. Noh, olisin halunnut lähteä pois mutta en kehdannut ja lopulta joimme alkoholia ja menimme sänkyyn. yritin siis nähdä ulkonäön taakse luonteen ja rakastuin siihen.
Noh rupesimme tapailemaan ja asuimme eri paikkakunnilla opiskeluajan. Ja tapasimme vain vk-loppuisin. Oikeastaan se oli vain seksillä tyyydytystä, olimme erilaisia monissa asiaoissa mutta monissa asioissa samanlaisia. Tilanne jatkui ja olimme yhdessä ja muutimme opiskelujen jälkeen yhteen. Petin miestäni, ainakin 3 kertaa ja hän sai ne selville.Etsin hyväksyntää, jota en mieheltäni saanut. Hän haukkui minua ja ärsyyntyi kun minä tietenkin arvostelin häntä ja hänen pukeutumistaan kun en ollut tyytyväinen.
Noh, tulin vahingossa raskaaksi ja meinasin tehdä abortin,koska olimme eroamassa. Mieheni sai minut ylipuhuttua. Saimme lapsen...ja jo synnytyssairaalassa mieheni suuttui ja murjotti ja huusi minulle. En olisi saanut hakea kätilöä apuun vaan olisi itse pitänyt selvitä.
Noh, olin kotiäitinä ja saimme sitten vielä toisen lapsen pienellä ikäerolla. En viihtynyt kotona, vaan kaipasin ihmisiä ja haasteita. Mieheni on hieman erakko, eli hiukan erilainen kuin itse olen, tosin en itsekään ole sosiaalisimmasta päästä.
Muutimme toiselle paikkakunnalle ja menin täällä töihin ja rupesimme rakentamaan taloa.
Nyt koen hirveätä ristiriitaa,koska työ johon olen kouluttautunut, niin on vastuullinen ja myös edustustyötä omalla persoonalla.
Joudun kotona hirveästi myötäilemään miestäni ja antamaan periksi, kun taas työssäni en voi asiakkaiden kanssa arastella. Olin sairaslomallakin koska meillä oli kriisi parisuhteessa, myös työpaikalla on kireä ilmapiiri, ja olen etsinyt itsestäni syytä. Itseäni ahdistaa parisuhde ja en voi siitä puhua työpaikallani, koska en tunne työkavereita taarpeeksi hyvin ja ystäväni on taas eri tilanteessa itse, etten viitsi rasittaa häntä.
Mikä tähän on ratkaisu...ottaa alistuva rooli ja vaihtaa työpaikkaa ja alaa tai sitten jatkaa ahdistuksessa vai erota.
Nyt tunnistan että olin hieman masentunut mieheni tavatessa, koska minulla on koulukiusaaamis tausta. Mikä on vaikuttanut...
Voi kun joku voisi paneutua tilanteeseeni tai jos on ollut samanlainen kokemus.
Noh rupesimme tapailemaan ja asuimme eri paikkakunnilla opiskeluajan. Ja tapasimme vain vk-loppuisin. Oikeastaan se oli vain seksillä tyyydytystä, olimme erilaisia monissa asiaoissa mutta monissa asioissa samanlaisia. Tilanne jatkui ja olimme yhdessä ja muutimme opiskelujen jälkeen yhteen. Petin miestäni, ainakin 3 kertaa ja hän sai ne selville.Etsin hyväksyntää, jota en mieheltäni saanut. Hän haukkui minua ja ärsyyntyi kun minä tietenkin arvostelin häntä ja hänen pukeutumistaan kun en ollut tyytyväinen.
Noh, tulin vahingossa raskaaksi ja meinasin tehdä abortin,koska olimme eroamassa. Mieheni sai minut ylipuhuttua. Saimme lapsen...ja jo synnytyssairaalassa mieheni suuttui ja murjotti ja huusi minulle. En olisi saanut hakea kätilöä apuun vaan olisi itse pitänyt selvitä.
Noh, olin kotiäitinä ja saimme sitten vielä toisen lapsen pienellä ikäerolla. En viihtynyt kotona, vaan kaipasin ihmisiä ja haasteita. Mieheni on hieman erakko, eli hiukan erilainen kuin itse olen, tosin en itsekään ole sosiaalisimmasta päästä.
Muutimme toiselle paikkakunnalle ja menin täällä töihin ja rupesimme rakentamaan taloa.
Nyt koen hirveätä ristiriitaa,koska työ johon olen kouluttautunut, niin on vastuullinen ja myös edustustyötä omalla persoonalla.
Joudun kotona hirveästi myötäilemään miestäni ja antamaan periksi, kun taas työssäni en voi asiakkaiden kanssa arastella. Olin sairaslomallakin koska meillä oli kriisi parisuhteessa, myös työpaikalla on kireä ilmapiiri, ja olen etsinyt itsestäni syytä. Itseäni ahdistaa parisuhde ja en voi siitä puhua työpaikallani, koska en tunne työkavereita taarpeeksi hyvin ja ystäväni on taas eri tilanteessa itse, etten viitsi rasittaa häntä.
Mikä tähän on ratkaisu...ottaa alistuva rooli ja vaihtaa työpaikkaa ja alaa tai sitten jatkaa ahdistuksessa vai erota.
Nyt tunnistan että olin hieman masentunut mieheni tavatessa, koska minulla on koulukiusaaamis tausta. Mikä on vaikuttanut...
Voi kun joku voisi paneutua tilanteeseeni tai jos on ollut samanlainen kokemus.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tilanteeni ei aikoinaan ollut aivan samankaltainen kuin sinun, mutta vietin 7 vuotta ihmisen kanssa, josta en alunperin ollut lainkaan kiinnostunut. Hän ei ollut ulkoisesti lähimaillakaan " minun tyyppiä", mutta olin nuori, asuin vielä vanhempieni luona, jossa meneillään oli kauhea erokriisi ja pakenin tilannetta. Mies oli tukipilarini ja hiljalleen rakastuin hänen kultaiseen luonteeseensa. Muutimme pian yhteen ja elimme rauhallista arkea 7 pitkää vuotta,seksi oli lähinnä "pakko pullaa". kunnes pienen sattuman kautta tapasin ihmisen, johon olin joskus aikoinaan ollut korviani myöten rakastunut. Ja se sama tunne palasi, heti kun hänet tapasin, hän vei jalat alta ja sai sydämen tykyttämään. Tätä tunnetta minulla ei ollut mieheni kanssa ollut koskaan ja tajusin etten ollut suhteessani onnellinen, enkä ollut koskaan oikeasti ollutkaan. Hänestä vain puuttui "se jokin". Ero oli vaikea, mutta päätin etten aio tuhlata elämästäni enää yhtään vuotta ihmisen kanssa, jota en oikeasti rakasta, niin kuin miestään kuuluisi rakastaa.Noh, ei meistä tämän toisenkaan kanssa paria koskaan tullut,mutta olin onnellinen, elämän haluni palasi, muutuin sosiaalisemmaksi. myöhemmin löysin miehen, jota oikeasti rakastan kaikin puolin, olemme viettäneet yhdessä 5 ihanaa vuotta ja saaneet 2 ihanaa lasta ja edelleen hän saa perhoset vatsaan;)
Sanoisin että elämä on lyhyt, älä tuhlaa aikaa suhteeseen jossa et ole onnellinen. Helppoa eroa tuskin onkaan, ainakaan noin pitkän suhteen jälkeen, mutta se voi olla hyvinkin olla tiesi onnelliseen elämään. Ei tästä varmaan kauheasti sinulle apua ollut, mutta voimia sinulle, mitä sitten päätätkin tehdä.
Olen itsekkin ajautunut yhteen ihmisen kanssa joka ei ole minulle sopiva, mutta josta toki pidän.
Tuntui karmaisevalta lukea miten olet vain antanut ohjata itseäsi kuin pässi renkaasta.
Minäkin näkisin eron ja uskollisuuden itselle olevan tärkeää.
Tosin kannattaa olla realisti sen suhteen, että välttämättä kaikki pahanolon syyt eivät ole suhteessa , mutta ennemminkin pasiivisessa asenteessasi ehkä.
kannattaa puhua täysin rehellisesti toisen kanssa sillä eihän sinulla ole mitään menetettävää.
Jos suhteellanne on tulevaisuutta voi se löytyä vain rehellisen keskustelun kautta.
Jokin pieni kipinä teillä on ollut kun yhdessä olette, jos ongelmista kyetään puhumaan ja tehdä niille jotain löytyykö rakkautta?
Puhumattonmuus ja salailu kasvattavat etäisyyttä ja tappavat läheisyyden.
Mieheni ei halua keskustella näistä asioista. Kun puhun parisuhteemme ongelmista niin hän ei vastaa mitään. Ei osaa esim. sanoa mitä tuo parisuhteeseemme. Ei kunnioita sukulaisiani tai vanhempiani tai etenkään äitiäni. Ei halua olla heidän kanssaan tekemisissä. Tästä tulee riitaa koska minut on kasvatettu siten että ollaan kohteliaita ja kunnioitetaan toisten ihmisten sukulaisia. Myöskään hän ei halua miellyttää minua mitenkään, ei huolehdi itsestään eikä pukeutumisestaan eikä peseytymisestään. Syö valkosipulia paljon jota itse inhoan. Itse olen huoliteltu ja kohtelias, se on osittain toisten ihmisten miellyttämistä ja kohteliaisuutta.
Miehessä on joitakin hyviä puolia, ei juo,ei polta, on välillä lasten kanssa,leikkii tai lukee satuja.
Mutta huonot puolet, nukkuu pitkään,on epäsiisti,ei noudata lasten kanssa aikatauluja, esim. voi pelata koko päivän tietokonetta lapsen kanssa.
Nyt jouluaattona ei osallistu mihinkään,möllöttää vaan eri huoneessa nukkuen, ei ollut avaamassa paketteja. Eikä katsomassa lasten kanssa pukkia.
Sanoo vaan että ei hänen tarvitse olla tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa jotka eivät pidä hänestä. Esim. äitini. kuulemma aistii että hän ei pidä miehestäni. En tieä mitä pitäisi tehdä? Koko ajan hirveä huoli itsellä, kun suurin vastuu on minulla kaikesta, tuntuu että mies haluaa jättää kaiken vaan repsalleen. Itsensä, suhteensa ja rakennuksen.