Mieheni on yrittäjä ja tekee pitkää työpäivää 12-17h/pvä,vapaapäivät ja lomat on todella harvinaista herkkua.
Taannoin sanoin anopille, että mieheni oli aikonut olla koko seuraavan päivän kotona. No eikös anoppi kehitellyt jotain hommaa miehelleni ettei vain vahingossakaan voi olla kotona perheensä kanssa, miehelläni meni koko päivä vanhempiensa luona.
No nyt miehelläni oli tavallista lyhyempi työpäivä ja saimme viettää ihan normaalia perhe-elämää, ulkoilla lasten kanssa ja tehdä kotihommia yhdessä. Eikös anoppi kehitellyt jonkin kauhean katastrofin, joku tärkeä lappu oli hukassa ei ollut siellä missä piti jne. no mies lähti samantien asiaa selvittämään ja lappuhan oli anopilla kädessään, se missään hukassa ollut alunalkaenkaan ollut.
Se saatanan kotka oikein yrittämällä yrittää häiritä meidän yhteistä aikaa.
Taannoin sanoin anopille, että mieheni oli aikonut olla koko seuraavan päivän kotona. No eikös anoppi kehitellyt jotain hommaa miehelleni ettei vain vahingossakaan voi olla kotona perheensä kanssa, miehelläni meni koko päivä vanhempiensa luona.
No nyt miehelläni oli tavallista lyhyempi työpäivä ja saimme viettää ihan normaalia perhe-elämää, ulkoilla lasten kanssa ja tehdä kotihommia yhdessä. Eikös anoppi kehitellyt jonkin kauhean katastrofin, joku tärkeä lappu oli hukassa ei ollut siellä missä piti jne. no mies lähti samantien asiaa selvittämään ja lappuhan oli anopilla kädessään, se missään hukassa ollut alunalkaenkaan ollut.
Se saatanan kotka oikein yrittämällä yrittää häiritä meidän yhteistä aikaa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
aina keksimässä muiden päänmenoks jotai...aina tarvis käydä kun on vapaata...jos ei viikkoon kuulu niin sitte ollaa hti soittamas et koska tuutte käymää..niinkuin siellä nyt joka viikko tarvis rampata.
Mä en oo anopin kanssa misää väleis, joten mies ja lapseni käy siellä vaa.
Älä kerro anopillesi, milloin miehelläsi on vapaata aikaa ja pyydä miestäsikin olemaan kertomatta.
siis kaksi tapausta kun ukon on pitänyt mennä äitinsä luo ja sä oot sekaisin?
halloo!
Mikäs tollo sinä oikein olet
Anopilla on varmaan ikävä poikaansa, jota näkee vielä harvemmin kuin te. Mene miehesi mukaan anopin luo tai pyydä anoppia välillä kylään, niin saatte sitten molemmat olla miehesi seurassa. Jos et tule anoppisi kanssa toimeen niin sitten pitää vaan hyväksyä, että anoppisi saa joskus viettää aikaa ja vaihtaa kuulumisia lapsensa kanssa.
Tuskin hän kiusallaan omii poikaansa ja ei varmaan tule edes ajatelleeksi, että teillä on yhteinen aika kortilla. Hänhän näkee vain oman kannan asiasta niinkuin sinäkin. Teillä molemmilla on ikävä samaa ihmistä. Älkää omikoo vaan jakakaa.
Annoin sinulle ajateltavaksi näkökulman anoppisi kannalta. Itse olen myös minijä ja annan mieheni ja hänen äidin viettää aikaa keskenään. Lapsi on aikuisenakin tärkeä äidille. Usein olemme kaikki kylässä puolin tai toisin. Mieheni tekee tosi pitkiä päiviä ja on usein töissä aikaisin aamusta iltaan, joten yhteinen aika on meilläkin kortilla.
Mahtaisko syynä olla yksinäisyyden, hylätyksi tulemisen pelko?
Muistisairauden alkuvaihe?
Oma äitini on iäkäs ja hänellä on paljon ystäviä ja menoja, sellaisia teatteria jne.
Kesällä, tästä on kaksi vuotta aikaa, hän alkoi pyydellä minua ja lastani käymään kaupassa heikentyneen terveytensä vuoksi.
Noo, kerrankin sitten vein hänelle pyytämiään sekavihanneksia ja laittaessani niitä pakkaseen, siellähän niitä oli ihan tarpeeksi.
Äidin muistissa ei ole vikaa.
Hän kaipasi seuraa eikä osannut sitä muuten kertoa vaan vaati jokaikinen päivä kaikenlaisia palveluksia.
Kesä meni ihan hyvin, olimme siellä usein ilman niitä kauppakassejakin.
Menee ohi, teet itsellesi ja ympäristöllesi vaan haittaa, odota ja katso älä innostu liikaa negatiivailemaan tilanteesta.
Niin, siitä mistä tiesimme ettei äidillä ollut mitään todellista ruumiillista tarvetta apuun tuli ilmi siitä kun näimme äitimme kirjastossa, hänellä oli valtava määrä kirjoja ja kävely oli reipasta.