Emme ole vanha pari, naimisissa vasta kolmisen vuotta. Itse olen yli 40:nen, mieheni 15 vuotta vanhempi. Kun päätimme mennä naimisiin, suunnittelimme viettävämme paljon aikaa yhdessä (emme määritelleet sitä sen kummemmin) ja matkustelevamme paljon. Molempien lapset ovat muuttaneet kotoa, eli elämäni ensimmäinen avioliitto ilman yhdistäviä lapsia. Nyt tuntuu, ettei löydy mitään yhteistä tekemistä!
Autan miestäni hänen yrityksessään joka päivä (myös sunnuntaisin), eli yrityksestä puhutaan ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä illalla ja myös siinä välissä (eikä yritykseltä juurikaan lomalle pääse!). Mitään muuta juteltavaa ei oikein olekaan. Mieheni on väsynyt töiden jälkeen ja mieluiten vain istuu TV:n ääressä, kun minä taas haluaisin niiiiin kovasti viettää aikaa hänen kanssaan jotenkin muuten, esim. kävelyllä tai vain halaillen ja/tai lukien sohvalla. Olen kertonut sen hänellekin ja yritämme joskus tehdä muutakin, mutta se tuntuu olevan kuin pakkopullaa.
Tiedän, että hän rakastaa minua paljon, siksi en voikaan ymmärtää, miksei hän halua viettää aikaa minun kanssani ilman televisiota! Hän on omien sanojensa mukaan täysin tyytyväinen avioliittoomme, mutta haluaisi minunkin olevan. Päivän kohokohta meille molemmille on aamut, sillä vietämme puolisen tuntia joka aamu sängyssä (aamupalan jälkeen halaillen, suukotellen ja joskus enemmänkin). Mutta sen jälkeen se onkin vain työ ja tv!
Mitä ihmettä voisimme tehdä yhdessä, ettemme ihan vieraannu? Emme enää halua lapsia, emmekä voi hankkia eläimiäkään. Miehelläni on astma ja iän mukana tullut väsymys, joten minulle niin tärkeät liikunnalliset harrastukset on poisluettu. Itse käyn kolmesti viikossa kuntosalilla ja joskus kaverin kanssa kävelyllä, mutta kaipaan mieheni seuraa!! Meninhän naimisiin mm. siksi, että olisi joku, jonka kanssa tehdä kaikkea.
Olenko liian vaativa, pitäisikö tyytyä tuohon puoleen tuntiin aamuisin? Kertokaa, parisuhteessa ja ilman lapsia elävät ihmiset, mitä te teette töiden jälkeen yhdessä? Olen huolissani, sillä avioliittomme alkaa muistuttaa 30 vuotta vanhaa liittoa... Ja jos löytyykin yhteinen harrastus, miten saan mieheni ylös sohvasta?!
Autan miestäni hänen yrityksessään joka päivä (myös sunnuntaisin), eli yrityksestä puhutaan ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä illalla ja myös siinä välissä (eikä yritykseltä juurikaan lomalle pääse!). Mitään muuta juteltavaa ei oikein olekaan. Mieheni on väsynyt töiden jälkeen ja mieluiten vain istuu TV:n ääressä, kun minä taas haluaisin niiiiin kovasti viettää aikaa hänen kanssaan jotenkin muuten, esim. kävelyllä tai vain halaillen ja/tai lukien sohvalla. Olen kertonut sen hänellekin ja yritämme joskus tehdä muutakin, mutta se tuntuu olevan kuin pakkopullaa.
Tiedän, että hän rakastaa minua paljon, siksi en voikaan ymmärtää, miksei hän halua viettää aikaa minun kanssani ilman televisiota! Hän on omien sanojensa mukaan täysin tyytyväinen avioliittoomme, mutta haluaisi minunkin olevan. Päivän kohokohta meille molemmille on aamut, sillä vietämme puolisen tuntia joka aamu sängyssä (aamupalan jälkeen halaillen, suukotellen ja joskus enemmänkin). Mutta sen jälkeen se onkin vain työ ja tv!
Mitä ihmettä voisimme tehdä yhdessä, ettemme ihan vieraannu? Emme enää halua lapsia, emmekä voi hankkia eläimiäkään. Miehelläni on astma ja iän mukana tullut väsymys, joten minulle niin tärkeät liikunnalliset harrastukset on poisluettu. Itse käyn kolmesti viikossa kuntosalilla ja joskus kaverin kanssa kävelyllä, mutta kaipaan mieheni seuraa!! Meninhän naimisiin mm. siksi, että olisi joku, jonka kanssa tehdä kaikkea.
Olenko liian vaativa, pitäisikö tyytyä tuohon puoleen tuntiin aamuisin? Kertokaa, parisuhteessa ja ilman lapsia elävät ihmiset, mitä te teette töiden jälkeen yhdessä? Olen huolissani, sillä avioliittomme alkaa muistuttaa 30 vuotta vanhaa liittoa... Ja jos löytyykin yhteinen harrastus, miten saan mieheni ylös sohvasta?!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olemme samaa ikäluokkaa, myös aikuiset lapset. Itse rakastan liikuntaa, mies ei.
Saan hänet välillä yhdessä kävelemään, muuta yhteistä ei tuon liikunnan saralta. Teemme vapaa-aikoina yhdessä ruokaa, mikä hauskaa ja kivaa. Tosin hän on kiinnostunut ruuanlaitosta, en tiedä onko miehesi? Joskus karkaamme risteilylle ja siellähän sitä yhdessä ollaan, ei voi oikein muutakaan :) Varaamme vähän paremman hytin jne. Katsomme myös joskus jotain leffoja/videoita yhdessä ihan sovitusti.
Teillä varmasti eniten vaikuttaa tuo miehesi yritys. Vie ajan ja energian ihan ymmärrettävästi. Ainut keino olisi keskustella asiasta, että haluat yhteistä aikaa ja sopisitte joistakin illoista tms.
Hyvää jatkoa teille.
Jos vietätte joka aamu puoli tuntia sängyssä, miten voisitte vieraantua toisistanne? Mielestäni vaadit liikaa. Yhdessä voi olla monilla tavoilla. Ota itsellesi uusi lisäharrastus tai ole enemmän miehesi työssä mukana jos se on mahdollista. Samalla voit olla häntä lähellä jos kaipaat hänen lähelläoloaan. Ymmärrän miehesi väsymyksen ja vastuun työstä ja hänellä työt unohtuu helpoimmin TV:n äärellä, kun saa muuta ajeteltavaa. Älä missään tapauksessa tee miehellesi itsestäsi velvollisuutta, jonka kanssa täytyy tehdä kaikenlaista, työ on jo hänelle sitä.
ottaessasi hänet,että hän on sinua 15v vanhempi ja yrittäjä,mitä siinä nyt kitiset.
Kyllä kuuttakymmentä lähestyvä ukko on jo vanha ja yrittäjyys vie loputkin voimat.
Mikset sinä voi silti lukea jos ukkos katsoo telkkua???Ja olettehan te yhdessä siellä yrityksessäkin,ja teette yhdessä.Sinähän olet hänen seurassa paljon en ymmärrä sinua.Yritkö muokata häntä samanlaiseksi kun ite oot?
T, rekkamiehen muija (ukko pois välillä viikonkin)
ymmärrän myös miestä. Olisikohan miehellä edes hieman mahdollisuutta joustaa töistä? Luulisin, että yksityisyrittäjä kyllä voi päättää työajastaan itse.
Minusta teidän yhteiset hetket aamuisin kuulostavat hyviltä,mutteivat ne tietenkään riitä. Onko teillä mitään yhteisiä kiinnostuksenkohteita?
Mieheni kanssa menemme lenkille yhdessä ja viikonloppuisin teemme yhdessä fiilisten mukaan kaikenlaista, joka meitä kumpaakin kiinnostaa(museot, taide, elokuva, liikunta..On meilläkin kausia, jolloin olemme hieman "vieraantuneita" toisistamme, jos toisella/kummallakin on meneillään omia opiskelu ym. projekteja.
Nyt oot kyllä mennyt tekemään kardinaalimunauksen, kun oot ottanut 15 vuotta vanhemman miehen. Ei se tuosta enää pirteämmäksi muutu, päin vastoin. Sinä taas reilu 4kymppinen donna alat lähestyä huippuvuosiasi ja, jos jo tässä vaiheessa koet tulleesi petetyksi miehen elämäntapojen ja omien toiveittesi suhteen, mitä se on 10 vuoden kuluttua: Miehesi on silloin lähemmäs 70 ja sinä 50jotain. Veikkaan, että olet vielä silloinkin täydessä vedossa ja jos vielä huolehdit itsestäsi, olet ulospäin suuntautunut, mieleltäsi nuorekkaan reipas, alkaa eroavuutenne tulla päivä päivältä pahemmaksi. Sori vain, en halua olla ilkeä, mutta tarinasi kuulostaa hyvän naisen haaskaukselta.
Etkö saisi miestäsi siirtymään eläkkeelle lähivuosina? Silloin voisi olla myös aikaa. Pitäisihän miehen myös uudesta nuoremmasta vaimostaan huolta pitää ja iloa tuottaa.
Samaa mieltä olen edellisen kirjoittajan kanssa: eipä nelikymppisen naisen tule itseään vanhempaa miestä ottaa! Sellanen 3-kymppinen (max) on sopiva, kun ottaa huomioon vielä tuon sinun urheiluharrastuksesikin!
Mitä sinä tältä liitoltasi odotit? Eikä 4-kympin iässä jo ole sen verran elämänkokemusta, että tajuaa faktat? Ja sitäpaitsi yrittäjäthän ovat tunnetusti naimisissa firmansa kanssa 24/7/365!
Minkälainen oli seurusteluaikanne? Asuitteko yhdessä? Odotitko miehen muuttuvan avioliitossa? Vai ettekö tutustuneet toisiinne riittävän hyvin ennen papin aamenta?
Toivottavasti opit viihtymään ja nauttimaan elämästäsi ilman miehesi seuraa - tai sitten otat eron tai rakastajan, nuoren sellaisen :)
Yhsessä voi mm. tehdä pihatöitä/puutarhatöitä, syödä aamiaista, katsoa elokuvia, poimia sieniä, kävellä sauvoilla tai ilman; mennä erilaisille retkelle, jos on lapsia; käydä joulukonsertissa, punttisalilla (vaikkei se niin kivaa oliskaan, mutta tärkeää kumminkin) teatterissa, pyörittää arkipäivän rutiineja, huilata, tehdä ruokaa, käydä uimassa, saunoa, olla, kirjoittaa joulukortteja, ihmetellä maailman menoa, matkustaa joskus harvoin jonnekin... voi myös antaa toisen olla joskus rauhassa ja mielellään aika useinkin, sillä omia harrastuksia ja menoja pitää molemmilla myös olla. Onko niin vaarallista, jos vanha liitto muistuttaa 30-vuotiasta liittoa? Ja sitten on jotain tärkeitä juttuja, joita en tässä lähde luettelemaan, mutta niiden joukossa on myös joku vähän epätavallisempi, mutta tärkeä asia.
Hei, kun mies on kiinni yrityksessään, jatkuvasti väsynyt, haluton ryhtymään mihinkään ja tuijottaa vapaa-ajat televisiota, on kai aika mahdotonta yrittää mitään yhteistä harrastustakaan. Eikö paremminkin olisi vakavan keskustelun paikka: Mitä mies tosiasiassa halusi, kun hän meni kanssasi naimisiin? Apulaisen firmaansa, taloudenhoitajan ja jonkun ihmisen kotiinsa? Sinulle näyttää olevan täysin selvää, mitä itse halusit miehestä: elämäntoverin, matkakumppanin ja rakastetun vierellesi.