Mikä ( muu ) liikkuu miehen päässä kun voi jättää omat lapsensa vähemmälle ja nauttia/ kerskailla uuden muijan kakaroilla maailmalla?
Ottaen vain ja ainoastaan huomioon " uudet" lapset joilla sitäpaitti on ihan omakin isä?
Eikö mies ymmärrä, mitä tekee?
Kun omat lapset kasvavat ja mies vanhenee niin mitä sitten?
Luuleeko kenties että jälkikasvu on hänestä enää kiinnostunut?
Milloinkaan isä ei ehtinyt omien lastensa juhliin, ei päiväkotiin, ei eskariin, ei kouluun.
Aina oli verukkeita - useimmiten uuden muijan kakaroilla oli samanaikaisesti pippaloita ja talutusnuorassa kun isä on - sinne hän on aina mennyt.
Eikä yhtään mieti, miltä OMISTA lapsista tuntuu?
Äidin velvollisuus on ennekaikkea lapset, äitinä ei voi noinvain-tuostavain- ottaa kotiinsa " uusia" miehiä kuvioita sotkemaan ja lasten elämään tunkemaan.
Ehkä äiti on sitten se, joka loppupeleissä korjaa potin ja isi porskuttaa uusien kakaroittensa kanssa ihan kybällä?
" Uusi " nainen - " uudet" lapset - ja onni sen kun kukoistaa - niin kauan kun kukoistaa..
Ottaen vain ja ainoastaan huomioon " uudet" lapset joilla sitäpaitti on ihan omakin isä?
Eikö mies ymmärrä, mitä tekee?
Kun omat lapset kasvavat ja mies vanhenee niin mitä sitten?
Luuleeko kenties että jälkikasvu on hänestä enää kiinnostunut?
Milloinkaan isä ei ehtinyt omien lastensa juhliin, ei päiväkotiin, ei eskariin, ei kouluun.
Aina oli verukkeita - useimmiten uuden muijan kakaroilla oli samanaikaisesti pippaloita ja talutusnuorassa kun isä on - sinne hän on aina mennyt.
Eikä yhtään mieti, miltä OMISTA lapsista tuntuu?
Äidin velvollisuus on ennekaikkea lapset, äitinä ei voi noinvain-tuostavain- ottaa kotiinsa " uusia" miehiä kuvioita sotkemaan ja lasten elämään tunkemaan.
Ehkä äiti on sitten se, joka loppupeleissä korjaa potin ja isi porskuttaa uusien kakaroittensa kanssa ihan kybällä?
" Uusi " nainen - " uudet" lapset - ja onni sen kun kukoistaa - niin kauan kun kukoistaa..
Vastaukset 15
Vanhimmat
Myös naisen pitäisi käyttäytyä jo liiton aikana sen verran aikuismaisesti, että mies kestää selvinpäin.
Voisivat olla järjestämättä kynttiläkutsuja, olla lukematta horoskooppeja, olla uskomatta mihinkään muuhunkaan humpuukiin.
Nainen voisi myös huomata miehen kotona tekemät työt, lähinnä siis ne, mitkä tehdään ulkona, autotallissa, katolla tai vaikkapa kaavoitusvirastossa, mökillä jne. ja lakata marisemasta tekevänsä yksin "kaiken".
No jopas jopas...kyllä se on siitä ihmisestä ihan itsestään kiinni juoko. On ehkä maailman huonoin tekosyy vierittää oma alkoholisminsa toisen niskoille.
Ja kynttiläkutsut? Mikäs niissä nyt on niin saatanallista? Pitäähän miehetkin ties mitä kisakatsomoita isojen urheiluspektaakkelien aikana, miksei naisellakin saa olla omat huvinsa. Kyllä täytyy miehen olla aika pumpulista tehty vässykkä, jos ei muutamia naisten keskenään pitämiä iltoja itkemättä kestä.
tyyppejä on muitakin ja on tullu mieleen,kostaako ne ex-lle näin jotenkin.
Mutta typerää käytöstä on.
Katkeruus ei johda mihinkään. Ja katso myös peiliin, oletko ehkä itse ollut osaltasi aiheuttamassa isän ja lapsien suhteen loppumista.
Juu en ole sitä aiheuttanut, en käynyt vieraissa, en jättänyt kotia lapsia.
Mies luulee olevansa vuosisadan Don Juan; mutta voi äijäparkaa kun todellisuuden tajuaa ja ymmärtää että voi ei, samaa arkeahan se on myös uuden sutturan kanssa eikä se uusi vauvakaan tee muuta ko paskoo ja huutaa että se, romantiikka on vielä hakusessa...siellä meinaan.
Annetaan miehen nauttia uudesta onnesta ja sen mukana tulleista lapsista. Toivotaan, että ex löytää miehen, joka rakastaa häntä ja lapsia.
pystyvän ottaan uuden kotiinsa,meidän tapauksessa,niinkuin sinunki ex on otettu.osalla naisista uusi rakkaus(oma ainoa elämä) menee vielä pahemmin lasten edelle kuin normaalisti elämää ajattelevilla miehillä.
onko tämä sukupuolesta riipuvaista, mutta omakin kokemukseni on, että mies alkaa helposti mielistellä ja liehitellä uutta naistansa ja tämän (toisen miehen) lapsia omiensa kustannuksella; vie harkkoihin, osallistuu lapsen joulu-, kevätjuhliin, on lapsenvahtina naisen poissaollessa jne. Omat lapset kyllä aika nopeasti panevat tämän merkille ja pahoittavat mielensä. Ei siinä äidin tarvitse sanoa sanaakaan isästä tai tämän naisystävästä.
En sitten tiedä mitä näitten lasten omat isät ajattelevat tällaisesta uudesta sedästä, joka on nii-in mukava että vallan; vie ja tuo ja antaa aikaansa ja hommaa yhtä sun toista. Voi olla, että lasten oma isäkin tuntee hienoista katkeruutta, kun vieras mies on viemässä isän paikkaa.
Ja: sitten pieni varoituksen sana varsinkin tyttölasten yh-äideille ja omille isille. Ei kannata ihan sokeasti luottaa näitten uusien isäpuolien vilpittömyyteen eli ihan pieni kontrollin poikanen kannattaa säilyttää.
meillä eukko lähti etelän miehen perään ja jätti lapset mulle,no toinen jo aikuinen toinen 15v.
Työstä ei tietoakaan,ehkä se rakkaus elättää.
Ja sen uusi mieskin hakee eroa.
Kyllä ne naisetkin osaa.
näkökulma kymmenen vuoden takaa: aloin seurustella miehen, jolla oli kaksi kouluiän kahtapuolen olevaa poikaa. Ex-rouva toitotti ympäri kylien, että on miehen uus saanut oikein lottovoiton, kun sai valmiin perheen! Ja sitä mukaa, kun suhteemme vakiintui, ex oli tuuppaamassa lapsia meille, kun meidän ei enää tarvinnut olla haku päällä kuten hänen... Ja kun miehen ex sitten pongasi uuden miehen, ensimmäinen vuosi oli sellaista kuherruskuukautta ja "vauvantekemistä", ettei olemassa olevia poikia kaikin ajoin muistettu olevankaan. Onneksi oli molemmat isovanhemmatkin lähettyvillä. Että sellasia tärkeysjärjestyksiä...
heittää : mitä liikkuu naisen päässä kun lähtee toisen matkaan ja laittaa paperit tapaamisopimuksineen eli ne joka toinen vkl kellonaikoineen!!??? jotai ees oikeudessa saanut muutettua??!! ketäpäs tuo NAINEN ajatteli????
tähän: kuka meni suostumaan? Sopimus on sopimus, ei uhkavaatimus.
Mieheni on aivan loppu taistelussa saada viettää aikaansa omien lastensa kanssa. Ex vaimo haluaa hankaloittaa asioita kaikin mahdollisin tavoin, puhuu myös jatkuvasti valheista isästään ja meidän elämästämme lapsilleen. Olen huomannut hänen välttelevän yhteydenpitoa exsäänsä pelossa saada taas siipeensä.
Olen ihmetellyt kuinka mieheni haluaa viettää omieni kanssa niin paljon aikaa ja oletan sen johtuvan siitä, että hän hakee heistä lohtua omiensa ikävään. On hän myös maininnut kuinka mukavaa on viettää aikaa lasten kanssa kun saa tehdä sitä oman mielensä mukaan, eikä toisen asettamilla ehdoilla.
Tiedoksi vielä, en ole ollut mikään perheenrikkoja, eikä myöskään mieheni. Hänen exänsä lähti toisen miehen matkaan. Kahden vuoden kuluttua hänen suhteensa loputtua olisi hänen mielestään mieheni pitänyt erota minusta ja ottaa hänet takaisin.
En kyllä yhtään ihmettele jos mies on löytänyt sivistyneemmin käyttäytyvän naisen rinnalleen.Tämä ihana ex-vaimo kun tuntuu hallitsevan kaikki haukkuma nimet,miehen nykyiselle uudelle vaimolle,muija,suttura,ym ym,.Voi kun on vielä unohtanut omat ihanat lapsensakin(jota en kyllä usko)nykyisen muijan kakarat ovat varmaan saaneet nyt sellaisen(isän)joka välittää.Uskonpa että suurin syyllinen olet itse katkeruutes kanssa,tuollaista kielen käyttöä ei varmaan kukaan jaksa loputtomiin kuunnella,kuinka kauan sun miehes jaksoi?Mene itsees ja katso peiliin,kyllä minäkin paljon ymmärrän itsekin 2kertaa eronneena,mut ei ole tullut mieleenkään että rupeaisin heidän uusia perheitään haukkumaan ja häiriköimään.HÄPEE JOS OSAAT.
Juu elikkä tässä mielipide täysi-ikäiseltä opiskelialta. Asun vielä äitini kotona ja tätä vanhempieni hemmetin avioeroa on nyt käyty 2 vuotta ja ei loppua näy.
Onhan tilanne rauhottunut, mutta siis isukki ei enään halunnut olla yhdessä äitini kanssa ja pisti pihalle. En usko että kyse oli pettämisestä (siis että isälläni olisi silloin ollut uusi) mutta sellainen kyllä on nyt ja he ovat tappaileet ehkä noin vuoden. Olen tavannut tämän naisen yhden kerran. Eli meitä ei hirveästi samoihin kekkereihin ole pyydetty. Uudella naisella on useampi lapsi joista nuorimmat ovat vielä ala-koulussa.
Isäni on vetänyt ehkä loistavimmat mitä näistä teidän kirjoituksista voi päätellä, koska hän haluaisi että uusi nainen järjestäisi enemmän aikaa ilman lapsia.... Isäni ei ole myöskään ollut omilleen lapsille (eli minulle ja sisaruksilleni) ikinä kovin läheinen, ainakaan minulle hän lakkasi puhumasta kun murrosikä alkoi, siskoni kanssa hän ei oikein ikin ole ollut mutta pitää häntä kulta enkelinä jolle ei tarvitsekkaan puhua, koska hän on jo valmiiksi kiltti (tai niin ainakin hän luulee :D ) ja yksi sisaruksistani tarvitsee paljon hoitoa ja huomiota.. häntä isä ei jaksa nähdä edes niinpaljon kuin olisi pakko, ja yksi on sellainen jota hän palvoo (varmaan koska hän on poika.. isä on aika vanhanaikanen).
Mutta silloin eron jälkeen isä yhtäkkiä huomasi että meillä ei ole oikeen mitään välejä ja pisti sen äitini piikkiin.. luulee että hän jotenkin mustamaalaa isää meille.
Ja näin ihan tiedoksi teille kaikille, lapsia voi kyllä aivopestä, mutta ei enään itseajettelevaa ihmistä. Ei minua oikeastaan enään siinä vaiheessa olisi voinut kääntää ajattelemaan jotenkin jompaa kumpaa vastaan, äitni kanssa oli vain läheisemmät välit
Ja nyt siihen tärkeimpään. Eli isäni ei haluisi nähdä enään omia lapsiaan (jos heistä on vaivaa) eikä uuden lapsia (koska heistä on vaivaa). Aika loistavaa vai mitä? ei minua enään oikeestaan häirtise mutta nuoremmat sisareni ottavat rankemmin ja toivon että nainen on sen verran fiksu että ei ota aikaansa pois lapsiltaan.
Ja sitten äitini.. no on ehkä vähän mustasukkanen... mutta koittaa käyttäytyä mahdollisimman asiallisesti.. mutta se on kasvattanu meitä öö ikuisuuden ja musta tuntuu että sillä ei oikein ole sellaisia ystäviä joille puhua ihan kaikkea, tai sit se ei vaan kehtaa mut se on kehittänyt tälläisen maailman paskimman mahdollisuuden ja kertoo ja itkee meille! tai lähinnä mulle, koska muut ovat nuorempia.. että kun meidän isä on välillä vieläkin tosi häijy ja ei jotenkin osaa lopettaa tätä eroa, vaan jotenkin haluaa päteä vieläkin (JA KUN TÄSTÄ ON 2 VUOTTA) niin olisi asiallista antaa olla. Varsinkin kun liian monet keskustelut koskee sitä et mut on kavatettu väärin (koska en ajattele samalla lailla kun isä).
että jos siis koittaisitte kaikki tehä rauhan tai jättää rauhaan?
Lapset ei ole tyhmiä ja tottakai niihin sattuu jos niitä kohdellaan huonosti. Ja siihen ei auta se että toinen osapuoli kiukuttelee siitä. Puhukaa keskenennänne järkevästi ja jos ette pysty niin jättäkää rauhaan. Jos toinen osapuoli tekee mulkusti niin sillo sitä toista tarvitsee vielä enemmän ja silloin ei ole oikein marista "minä en tiiä miksi se tekee noin sikamaisesti..jne".. lapset kyllä on jo hoksannu sen asian. Siitä on hyvä mainita toiselle että lapsia harmittaa jos toista ei kiinnosta niin sit ei vaan kiinnosta ja se on oma vika. Katkeria lapsia on vaikea lepytellä vuosien päästä enään ystäviksi. Pääskää yli