onko mitään lakiin perustuvaa että se puoliso joka jää lasten kanssa yhteiseen kotiin, voisi asua
siinä ilman ositusta. Tarkoitan että ei tarvisi heti ottaa suurta velkataakkaa että lapsilla pysyy koti ? Kiitos jo etukäteen tiedoista.. tämä kaikki on minulle niin uutta
siinä ilman ositusta. Tarkoitan että ei tarvisi heti ottaa suurta velkataakkaa että lapsilla pysyy koti ? Kiitos jo etukäteen tiedoista.. tämä kaikki on minulle niin uutta
Vastaukset 10
Vanhimmat
valitan
Pahalta näyttää jos ette ole onnistuneet hankkimaan varallisuutta yhteensä niin paljon, että sillä voisi kompensoida asunnon puoliskon.
Ainoa vaihtoehto lienee keskinäinen sopiminen.
Sekin kai vaikeaa, kun edes yhteiselo ei onnistunut, niin miten sitten eron jälkeenkään?
Jos nyt kuitenkin pääsisitte sopuun lasten takia, niin kannattaisiko vielä yrittää sitä yhteiseloakin?
Ei meinaan ole aivan helppoa eron jälkeenkään.
Peppu on auki ja riitaa tuppaa olemaan entistä enemmän kun lasten asioista yritetään sopia.
Ruoho voi olla vihreämpää, mutta sen peittää lumi ja jää.
Samoin on tunteiden kanssa.
Sopiminen mistä asiasta tahansa on aina helpoin tie, vaikka sitä ei aina millään haluaisi tehdä, koska joutuu antamaan muka liikaa periksi.
Kovan riidan jälkeen joutuu helposti antamaan vielä enemmän ja asianaja muistaa viiden tonnin laskulla.
Sitten on kivaa...
Hyvää joulumieltä kaivataan nyt enemmän kuin koskaan.
Jos mennään pykälien mukaan, niin ei saa. MUTTA samaisten pykälien mukaan ei ole mikään pakko maksella tasinkoa, vaikka lukuja räknäten sitä olisi maksettava. Ositus täytyy aina tehdä, mutta siitä seuraavaa tasinkoa taas voi sopuerossa sovitella.
Siis se puoliso, joka on saamassa tasinkoa, voi luopua siitä kokonaan tai osittain. Tämä tietysti edellyttää tahtotilaa, tähän ei voi pakottaa mitenkään pykäliin vedoten.
Jos taas on olemassa olevaa lainaa, niin se tietty jää olemaan. Ja osituksessa se sitten siirtyyt tietty sille, jonka nimiin koti jää.
Ei ole mikään pakko tehdä ositusta heti, kun ollaan erottu.
Sitä voi odotella vaikka siihen asti, että toinen kuolee ja tehdä sen sitten.
Maksoin ex-miehelleni ensin vain n 20000 €, jotta pääsi alkuun. Itse jäin kahden lapsemme kanssa asumaan vanhaan asuntoomme, jossa asustimme n 3 vuotta. Sen jälkeen teimme lopullisen osituksen eli maksoin ex-mieheni talosta ulos.
Osituksen tekemistä voi kyllä viivyttää käytännössä vaikka kuinka pitkälle, käytännössä toisen kuoleman yhteydessä se pitää viimeistään tehdä. Muuten ei voida ao vainajan kuolinpesää jakaa.
Käytännössä on kuitenkin VIISASTA tehdä ositus mahdollisimman pian! Senhän voi tehdä vaikka välittömästi sen päivän jälkeen, kun 1-vaiheen hakemus on toimitettu käräjäoikeuteen. Kun valitettava totuus on se, että mitä pidemmälle osituksen tekeminen siirtyy, sen vaikeammaksi se menee.
Ositus siis kannattaa tehdä hetipian, mutta siitä tasingosta voi sitten puolisot sopia keskenään aika vapaasti. Jos halutaan jättää asunto lähivanhemmalle ja lapsille kodiksi, niin pakkohan ei ole ottaa tasinkoa täysmääräisenä ja siten helpottaa asuntoon jäävän taloudellista kuormaa.
kiitos asiallisista ja nopeista vastauksista.
Yritämme vaimoni kanssa vielä, poikien parasta ajatellen.
Tulin juuri osittajan luota. Meillä ei ollut paljon omaisuutta, osittain velkainen huoneisto, joka jouduttiin myymään. Mies saa tasinkoa, koska se on osannut järjestellä asiansa juuri ennen kuin käynnisti avioeron. Sillä on salaa minulta avattu luotollinen sekkitili ja luottokortit reippaasti miinuksella. Niillä rahoilla on hummattu naisten kanssa, ja osteltu kalliita viinejä etc. Kotona meillä ei ollut edes kunnon huonekaluja. Se myi perheen auton, jonka myyntihinnan käytti suurimman osan omiin menoihinsa. Osa on onneksi vielä pankkitilillä. Minä jouduin maksamaan autolainasta puolet, koska laina oli molempien nimissä, mutta auto miehen nimissä. Nyt olen maksanut tuhansia euroja autosta, jota minulla ei ole. Suomen oikeuslaitos on miehen puolella. Oikeus ei edellytä minkäänlaista moraalia osapuolilta, eikä ota huomioon sitä kuka hoitaa lapset ja kodin. Merkitystä on vain sillä paljonko on omaisuutta ja velkaa avioeron harkintajan alkamispäivänä. Olen hermoromahduksen partaalla oleva maksaja, jonka vastuulla on myös lapsen kasvatus. Elatusapukin määriteltiin minimiin, vaikka mies on lääkäri ja tienaa reippaasti enemmän kuin minä toimistotyössä. Haluaisin antaa neuvon kaikille teille, jotka harkitsette avioitumista: tehkää avioehtosopimus, vaikka alussa ei olisikaan omaisuutta. Toinen osapuoli voi tehdä velkaa omiin nimiinsä, ja molemmat vastaavat niistä yhdessä avioerossa, jos avioehtoa ei ole.
" Toinen osapuoli voi tehdä velkaa omiin nimiinsä, ja molemmat vastaavat niistä yhdessä avioerossa, jos avioehtoa ei ole. "
Ei pidä paikkansa tuo väite. Kumpikin vastaa omista omissa nimissään tehdyistä veloista. Yhteinen velka on taas eri asia, jos se on puoliksi molempien nimissä. Maija ei siis vastaa Matin henk.kohtaisista veloista eikä päinvastoin.
Niin kyllä molemmat vastaavat omasta velastaan, mutta tarkoitin sitä, että henkilökohtaiset velat vähentävät velan tekijän omaisuuden määrää osituksessa, jolloin toisen osapuolen maksaman tasingon määrä lisääntyy. Eli minä maksan tasingossa 50% kaikista mieheni tekemistä veloista avioliiton aikana.