nyt toivoisin teiltä apua jos jollakin ollut vastaava tilanne
olen ollut naimisissa n. 10 vuotta ja meillä on 4 pientä lasta. mies on lähes koko ajan käyttänyt paljon alkoholia ja vieraita naisia on riittänyt
olen usean vuoden ajan yrittänyt erota,johon mies reakoi vetämällä pään täyteen ja uhkailemalla tappavansa itsensä jos jätän hänet ja on muutaman kerran yrittänytkin sitä.
en vaan enää jaksa "suojella" aikuista ihmistä ja jo lasten takia haluaisin saada eron mahdollisimman pian ja kivuttomasti
olen ollut naimisissa n. 10 vuotta ja meillä on 4 pientä lasta. mies on lähes koko ajan käyttänyt paljon alkoholia ja vieraita naisia on riittänyt
olen usean vuoden ajan yrittänyt erota,johon mies reakoi vetämällä pään täyteen ja uhkailemalla tappavansa itsensä jos jätän hänet ja on muutaman kerran yrittänytkin sitä.
en vaan enää jaksa "suojella" aikuista ihmistä ja jo lasten takia haluaisin saada eron mahdollisimman pian ja kivuttomasti
Vastaukset 10
Vanhimmat
eroon vaan, elämä on lyhyt älä tuhlaa sitä
Kukaan ei voi puolestasi päätöksiä tehdä. Turha on tältä palstalta kysellä, miten pitää toimia. Vai haluatko vierittää syyn päätöksestä toisten harteille.
Päätös on yksin sinun, mutta laitat vaan erohakemuksen vireille ja asiat lähtevät siitä rullaamaan.
Et ole vastuussa aikuisesta miehestä, vaan olet vastuussa lapsistasi sekä itsestäsi ja sinullakin nainen hyvä on vaan tämä yksi elämä elettävänä ja miksi tuhlaisit sitä tuollaisen miehen kanssa.
Voimia päätöksen tekoon ja hyvää joulua sinulle toivottaa yksi eronnut nainen.
... sinulla tuntuukin olevan niitä VIISI!
Näistä vanhin tuntuu uhkailuineen vievän ja vaativan kohtuuttoman paljon voimavarojasi.
Se on kaikki pois neljältä pienimmältä lapselta.
sinua vastaan. Hän pyrkii kontrolloimaan sinua ja päätöksiäsi sillä, että uhkaa tehdä itselleen jotakin jos sinä yrität elää omaa elämääsi, ja huolehtia itsestäsi ja lapsistasi. Hän haluaa manipuloida sinua, ja hän haluaa, että kaikessa on etusijalla hän itse, kaikessa on kyse hänestä, eikä muiden ihmisten, hänen läheistensä, elämällä ja hyvinvoinnilla ole hänelle mitään väliä. Edes hänen omien lastensa hyvivointi ei ole hänelle yhtä tärkeätä kuin se, että hän saa itse jatkaa täysin oman päänsä mukaisesti käyttäytymistä ilman, että kukaan pääsee häntä rajoittamaan, ilman, että hän joutuu vastuuseen omista teoistaan, omasta käytöksestään ja omista päätöksistään.
Hän jatkaa itsemurhalla uhkaamista niin kauan kuin se toimii. Niin kauan kun sinä hyppäät hänen pillinsä mukaan, hänen "kannattaa" jatkaa nykyistä käytöstään. Pysymällä suhteessa josta on vain haittaa niin sinulle itsellesi kuin myös lapsillesi et siis niinkään suojele häntä kuin mahdollistat hänen täysin itsekeskeisen maailmankuvansa säilyttämisen. Siitä on siis vain haittaa myös hänelle itselleen.
Sinä et ole vastuussa aikuisen miehen käytöksestä. Sinä et ole vastuussa hänen päätöksistään. Sinä et ole velvollinen uhraamaan omaa ja lastesi hyvinvointia pitääksesi häntä hengissä jos hän ei itse halua elää maailmassa, jossa on sijaa myös muidenkin ihmisten tarpeille ja tunteille, eikä kaikkea ja kaikkia olekaan täydellisesti alistettu vain ja ainoastaan hänen omien mielihalujensa tyydyttämiselle.
Tilannetta ei kannata pitkittää.
Sinun ei missään nimessä kuulu kantaa syyllisyyttä siitä, että pidät huolta itsestäsi.
Kun huolehdit itsestäsi jaksat myös olla läsnä lapsillesi aivan eri tavalla, kuin mitä pystyt olemaan silloin, kun väsytät itsesi sairaalloisessa parisuhteessa. Pidä siis tosiaankin huolta itsestäsi ja lapsistasi, he aivan oikeasti tarvitsevat sinua. Puolisosi on aikuinen mies joka tehköön omat päätöksensä. Lapsesi sen sijaan eivät vielä voi päättää itse, vaan he tarvitsevat äitiään avuksi. Ole läsnä heille, älä itsetuhoiselle miehelle.
Ero menee kivuttomimmin kun sen vain kertakaikkiaan ottaa. Älä suostu keskustelemaan asiasta miehesi kanssa. Älä jatka hänen pillinsä mukaan tanssimista, ja jos hän tekeekin itselleen jotakin, älä missään tapauksessa lähde itse tapaamaan häntä! Voit soittaa poliisit tai ambulanssin hänen avukseen, mutta itse älä ota kontaktia, sillä jos hän saa sinut luokseen itseään vahingoittaessaan, hän tekee sen yhä uudelleen ja uudelleen. Älä anna hänen hyötyä itetuhoisesta käytöksestä!
Itsetuhoisuus on ase jota miehesi käyttää, mutta se on ase, joka menettää tehonsa kun sen ei enää anna vaikuttaa omaan käytökseensä. Jos ja kun hän ymmärtää ettei itsensä vahingoittamisesta ole hänelle hyötyä muiden manipuloinnissa, vaan ainoastaan haittaa hänelle itselleen, hän saattaa hyvinkin joskus vielä ymmärtää luopua itsetuhoisesta käytöksestään. Joka tapauksessa, ymmärsi eli ei, sinulle ja lapsillesi on tärkeintä, että pidät huolta itsestäsi ja lapsistasi.
Miehesi elämä on hänen omansa. Hän on itse vastuussa omista teoistaan ja omista tekemättä jättämisistään. Se saako hän otettua elämästä kiinni vai ei, ei ole sinun vastuullasi.
Sinulla ei ole mitään syytä kokea syyllisyyttä erotessasi itsetuhoisesta miehestä, sillä sinä teet niinkuin on oikein! Hän on se, joka tekee väärin kun ei pidä huolta itsestään, vaimostaan ja lapsistaan. Syyllisyys ei ole sinun.
Meillä on muuten sama tilanne, mutta kaksi pientä lasta ja yksi isompi aiemmasta liitostani. Olen 29- vuotias. Olemme nykyien mieheni kanssa oleet yhdessä viisi vuotta. Hän on alkoholisti(ei omasta mielestään koska ei ota viikolla ja käy töissä) ja pettäjä (useita yhdenillan juttuja ainakin, mistä tiedän vaikka ois muutakin).
Mieheni oli oikeasti masentunut pari vuotta, mutta vime kesän jälkeen masennus on mennyt ohi. Kesällä uhkaili itsemurhalla jos puhuin erosta. Erosta puhuin ihan syystä, koska oli itse valehdellut ja pettänyt ja jättänyt lupaukset pitämättä ja ryypiskellyt jne. Nyt kun masennus on selätetty, hän "uhkailee" vihjailemalla, että hän tietää ettei elä kauaa jos eroamme. HÄnellä menee kuulema juomiset ja kaikki muukin ihan yli ja kuolee kuitenkin jotenkin ennenaikojaan tapaturmaisesti tai muuten, koska sitten en olisi lasten kanssa enää osa hänen jokapäiväistä elämäänsä.
Hohhoijakaa! Toista on niin helppo neuvoa, että älä pilaa omaa elämääsi ja lastesi elämää tuollaisen miehen kanssa vaan ota elämä haltuun. Totahan se on ja niin neuvon sinuakin tekemään, mutta vaikeampi toteuttaa käytännössä, varsinkin jos edes jollain tavalla toista rakastaa. Minä ainakin säälin miestäni usein kun hän sitten surkeana itkee tekojaan.
Tosi törkeää syyllistää minua! Silti olen tässä. Olen rahaton ja minimiäitiysrahalla, muutot ja kaikki vaikea hoitaa ja ero vaatii voimavaroja, joita ei minulla juuri nyt ole.
olipa helpottavaa kuulla että on muitakin vastaavassa tilanteessa.
nyt ollaan jo päästy sen verran eteenpäin,että mies on ymmärtänyt eron olevan nyt edessä heti kun hän löytää asunnon.
voimia tässä touhussa kyllä vaaditaan ja niitä ei olisi yhtään ylimääräistä tällä hetkellä,mutta pakko yrittää jaksaa..
onneksi minulla on lähellä muutama hyvä ystävä ja sukulainen joilta saa apua käytännön ongelmiin.
myös meillä rahatilanne on todella surkea,koska olen ollut melkein 9 vuotta lasten kanssa kotona,tehden vain lyhyitä pätkätöitä ja nyt olen kodinhoitotuella.
arveluttaa ja pelottaa miten selvitään edes pakollisista menoista eron jälkeen kun joudun hankkimaan suurimmanosan huonekaluistakin uusiksi.
(lähes kaikki nykyiset ovat miehen)
no,mutta ennemmin syön sitten itse vaikka puuroa muutaman viikon,kuin jään tähän tilanteeseen..
voimia sinulle ja toivottavasti myös joku päivä saat voimia lopettaa tilanteenne,joka kulutaa henkisesti tosi paljon
Ja etsi uusi, sinulla on siihen täysi oikeus...
Avakkaan kanssa: Äkkiä eroon vain! Itsekin aikaan tuon uhkailun takia siirsin ero kauemmas ja tilanne vain paheni. Totesin, että monta vuotta aikaisemmin jo olisi pitänyt erota.
vastuussa miehesi tekemisistä vaan hän vastaa niistä ihan itse. Tämän sanoisin itsemurhan tehneen omaisena. Ei meistä kukaan saanut häntä pakotettua hoitoon. Eikä ihmistä voi vahtia 24/24 kuin pientä lasta, jos hän ei halua pelastaa itseään.
Pelasta ennenkaikkea lapsesi ja eroa, sillä miehesi käytös on nimenomaan haitallista lapsillesi. Sinuna ottaisin ihan ensin yhteyttä lastenvalvojaan ja kertoisit missä mennään. Yrityksistä on varmaan epikriisejä eli sairaalan sairauskertomuksia? En juopolle mielenterveysongelmaiselle todellakaan uskaltaisi lapsia antaa viikonlopuiksi, pelkäisin lasten terveyden puolesta. Neuvottelisit lastenvalvojan kanssa miten pitää menetellä.
Minulla oli myös ex-miesystävä, hyvin hallitseva persoona, jonka käytös minua kohtaan alkoi muuttua halveksivaksi ja väheksyväksi. Ilmoitin jättäväni hänet kirjeellä, minkä jälkeen hän uhkaili tappavansa itsensä, jos jättäisin hänet. Ilmoitin että ihan sama mitä teet, mutta minua ei voi pakottaa rakastamaan toista ihmistä eikä ottamaan vastuuta elämästä, en suostu siitä syyllisyyttä kantamaan, itsemurha se on jokaisen oma päätös.
Hanki sinäkin oma elämä ja lähde lapsinesi. Miehelläsi viinaa ja naisia kyllä riittää. Taustalla lienee masennus, se on sairaus, voit puhua miestäsi hoitoon, mutta epäilen lähteekö.
Ja jos onnistuu yrityksessään sitten kuitenkin, ei se ollut sinun vikasi. Hän on itse vastuussa elämästään, sinä et ole hänen sotkujensa siivooja.