Hei vaan hyvät kanssakirjoittelijat!
Haluaisin avautua tänne omasta laihduttelustani hieman. Olen taas aivan epätoivoinen. Kerronpa ensin vähän taustoja itsestäni.
En ole ollut koskaan mikään hoikkis, pikemminkin aika perus-romuluinen nainen. Vuonna 2005 painoni nousi silloisesta kurjasta elämäntilanteestani johtuen (söin suruuni) reippaat yksitoista kiloa (67kg -> 78 kg, pituus 165 cm).
Kesällä 2006 otin itseäni niskasta kiinni ja aloin sinnikkäästi pudottamaan painoa ja harrastamaan juoksua. Paino putosi n. kolmessa kuukaudessa 66 kiloon. Oli hyvä ja energinen olla ja olin suhteellisen tyytyväinen omaan itseeni. Liikunta jäi pysyväksi harrastukseksi, se vain seuraavana keväänä vaihtui enemmänkin punttiharjoitteluksi. Aloin treenata voimatyyppisesti punttia ja ruokahalut kasvoivat ja ylläri ylläri söin innokkaasti enemmän kuin olisin harjoittelunkaan lisäksi tarvinnut.
Tilanne tänään: Paino 79.1 kg ja ihan paska olo. Toki rauta nousee (on toisaalta hyvän "tukeva" olo), mutta ei missään nimessä lihasta ole voinut tulla kuin muutama kilo. Venyttelyssä maha on tiellä ja kaksoisleuka on palannut, portaissa on alkanut taas hengästyttää. Elämäntilanteessa on tällä hetkellä asioita, jotka innoittavat minua mutustelemaan ja herkuttelemaan. Mitä tehdä kun iskee syömähulluus tasaisin väliajoin ja itsehillintä syömisen suhteen on heikohkoa?
Haluasinkin nyt kysyä teiltä, hyvät ystävät, onko teillä kokemuksia vastaavanlaisesta jojoilusta? Entä kuinka olette yrittäneet saada/ saaneet otettua niskasta itseänne kiinni? Mitenkä huono mieliala ja alakuloisuus vaikuttavat laihdutukseen/painonhallintaan? Olisiko jollakin hyviä vinkkejä tilanteeseeni?
Haluaisin avautua tänne omasta laihduttelustani hieman. Olen taas aivan epätoivoinen. Kerronpa ensin vähän taustoja itsestäni.
En ole ollut koskaan mikään hoikkis, pikemminkin aika perus-romuluinen nainen. Vuonna 2005 painoni nousi silloisesta kurjasta elämäntilanteestani johtuen (söin suruuni) reippaat yksitoista kiloa (67kg -> 78 kg, pituus 165 cm).
Kesällä 2006 otin itseäni niskasta kiinni ja aloin sinnikkäästi pudottamaan painoa ja harrastamaan juoksua. Paino putosi n. kolmessa kuukaudessa 66 kiloon. Oli hyvä ja energinen olla ja olin suhteellisen tyytyväinen omaan itseeni. Liikunta jäi pysyväksi harrastukseksi, se vain seuraavana keväänä vaihtui enemmänkin punttiharjoitteluksi. Aloin treenata voimatyyppisesti punttia ja ruokahalut kasvoivat ja ylläri ylläri söin innokkaasti enemmän kuin olisin harjoittelunkaan lisäksi tarvinnut.
Tilanne tänään: Paino 79.1 kg ja ihan paska olo. Toki rauta nousee (on toisaalta hyvän "tukeva" olo), mutta ei missään nimessä lihasta ole voinut tulla kuin muutama kilo. Venyttelyssä maha on tiellä ja kaksoisleuka on palannut, portaissa on alkanut taas hengästyttää. Elämäntilanteessa on tällä hetkellä asioita, jotka innoittavat minua mutustelemaan ja herkuttelemaan. Mitä tehdä kun iskee syömähulluus tasaisin väliajoin ja itsehillintä syömisen suhteen on heikohkoa?
Haluasinkin nyt kysyä teiltä, hyvät ystävät, onko teillä kokemuksia vastaavanlaisesta jojoilusta? Entä kuinka olette yrittäneet saada/ saaneet otettua niskasta itseänne kiinni? Mitenkä huono mieliala ja alakuloisuus vaikuttavat laihdutukseen/painonhallintaan? Olisiko jollakin hyviä vinkkejä tilanteeseeni?
Vastaukset 1
Vanhimmat
itsensä LÄSKIKSI. Itse otin viinan avuksi. Viikko mennyt ilman mitään lihottavaa herkkua kun saa sitten palkinnoksi silloin tällöin juoda viinaa tai muuta alkoholia.
Eli kuurini idea on että on hauskempaa juoda ja laihtua kuin syödä ja lihoa.
Jätä kuntoilua vähemmälle että ei tee mieli syödä niin paljoa. Ei se liikunta vaan mitä syö.
Tupakka ja kahvi laihduttaa äkkiä mutta minun keuhkot ei kestä enää tupakointia.
itsekin söin munkkeja ja nostelin painoja. Paino nousi tangoissa ja kropassa. Ruokahalu kasvaa liika liikunnasta?