Loppuvuosi 2000. Vaimo ihastui toiseen..
Tammikuu 2001. Eropaperit vetämään, minä muutin yksin. Surin, mutta totuin yksinäisyyteen, rupesin melkein jopa nauttimaan siitä!!
Huhtikuu 2001. Vaimo pyysi että hän saisi lapsien kanssa muuttaa luokseni.. en suostu / suostun / en suostu.. sitä arvontaa kestää kuukausi.
Toukokuu 2001. Ratkaisu: Vaimo lapsineen takaisin koska työttömänä oleva vaimoni joutui kääntymään sosiaalihuollon puoleen. Sossu meinasi vetää minut oikeuden eteen koska kieltäydyin maksamaan elatusmaksuja enempää kuin 300 mk per mukula (lapsia 4). Elatusmaksut olivat sovittu viranomaisen läsnäollessa (perheneuvonta tai mikälie..) ja paperitkin kirjoitettu allekirjoituksien kera.
Toukokuu 2001 -. Olen välillä uskotellut jopa itsellenikin että vielä rakastaisin vaimoa, mutta ei.. se on ei niin ei!!!!
Tämä syksy on tuonut uudet tuulet.. Tämän on aika loppua. Kaikesta huolimatta kunnioitan vaimoani sen verran että hänen ei pitäisi olla "rakastettu" vain rahan takia. Ei tämä loppuelämää tule kumminkaan kestämään, niin miksi jatkaisin pidempään.. mutta kun vain joku keksisi miten selvitä rahallisesti!! Kuullostaahan se järkevältä että ei rahan takia pitäisi suhteessa roikkua, mutta kertokaapa joku millä maksaa ne opintolainat jotka jouduin tekemään juuri ennenkuin vaimokulta rakastui siihen toiseen.. tai ne kulutusluotot mitä silloin omissa nimissä tein ostaakseni perheelle pesukoneet yms.
Vai pitäisikö tätä teatteria sittenkin jatkaa vielä muutama vuosi..? Vai onko minusta tulossa tätä menoa se "katkera vanha mies"??
Millä rahalla maksan elatusmaksut jotka ovat nykyään kuulemma 115 E per lärvi..
Jos teillä jollakulla on ratkaisu niin kertomaan vaan.. ja mielelläni kuuntelisin muiden kokemuksia asiasta tai jos olette samassa tilassa.
Tammikuu 2001. Eropaperit vetämään, minä muutin yksin. Surin, mutta totuin yksinäisyyteen, rupesin melkein jopa nauttimaan siitä!!
Huhtikuu 2001. Vaimo pyysi että hän saisi lapsien kanssa muuttaa luokseni.. en suostu / suostun / en suostu.. sitä arvontaa kestää kuukausi.
Toukokuu 2001. Ratkaisu: Vaimo lapsineen takaisin koska työttömänä oleva vaimoni joutui kääntymään sosiaalihuollon puoleen. Sossu meinasi vetää minut oikeuden eteen koska kieltäydyin maksamaan elatusmaksuja enempää kuin 300 mk per mukula (lapsia 4). Elatusmaksut olivat sovittu viranomaisen läsnäollessa (perheneuvonta tai mikälie..) ja paperitkin kirjoitettu allekirjoituksien kera.
Toukokuu 2001 -. Olen välillä uskotellut jopa itsellenikin että vielä rakastaisin vaimoa, mutta ei.. se on ei niin ei!!!!
Tämä syksy on tuonut uudet tuulet.. Tämän on aika loppua. Kaikesta huolimatta kunnioitan vaimoani sen verran että hänen ei pitäisi olla "rakastettu" vain rahan takia. Ei tämä loppuelämää tule kumminkaan kestämään, niin miksi jatkaisin pidempään.. mutta kun vain joku keksisi miten selvitä rahallisesti!! Kuullostaahan se järkevältä että ei rahan takia pitäisi suhteessa roikkua, mutta kertokaapa joku millä maksaa ne opintolainat jotka jouduin tekemään juuri ennenkuin vaimokulta rakastui siihen toiseen.. tai ne kulutusluotot mitä silloin omissa nimissä tein ostaakseni perheelle pesukoneet yms.
Vai pitäisikö tätä teatteria sittenkin jatkaa vielä muutama vuosi..? Vai onko minusta tulossa tätä menoa se "katkera vanha mies"??
Millä rahalla maksan elatusmaksut jotka ovat nykyään kuulemma 115 E per lärvi..
Jos teillä jollakulla on ratkaisu niin kertomaan vaan.. ja mielelläni kuuntelisin muiden kokemuksia asiasta tai jos olette samassa tilassa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
ajatellut silloin aikanasi. Elämä voi heittää häränpyllyä ja kaikesta täytyy vastata. Ota vaikka rakastajatar tähän hätään.
En pysty neuvomaan, mutta tuo sinun juttusi vain vahvistaa käsitystäni elämäntapavalintani oikeellisuudesta. Otan osaa.
"En pysty neuvomaan, mutta tuo sinun juttusi vain vahvistaa käsitystäni
elämäntapavalintani oikeellisuudesta. Otan osaa. "
Et pysty neuvomaan, etkä ymmärtämään. Minkä takia tämän halusit muiden kanssa jakaa? Mikä on sinun motiivi?? Minkä arvoisen arvelet osanottosi kirjoittajalle olevan?
Olet varmaan onnellinen, että et ole lähtenyt Intiaan töihin, koska siellä voi saada keltakuumeen tai kulttuurishokin.
Varmaan nautit siitäkin, että et ole tehnyt vakavissasi jatko-opintoja, koska voi olla, että väitöskirjaa ei syntyisikään ja monen vuoden opiskelu menisi "hukkaan".
Mutta suurinta helpotusta tuottanee se, että et ole rakastunut ja omistautunut suhteelle. Siinä voisi tulla ero, tai pahimmassa tapauksessa saisitte lapsia joista joutuisit maksamaan 115 euroa joka kuukausi!!
Voi vain todeta, että SINUN kommenttisi vahvistaa minun käsitystäni elämäntapani oikeellisuudesta...
Merkityshän riippuu siitä, mitä sanoilla tarkoitamme. Eikä sanojen merkitys ole aina sitä, mitä luulemme tarkoittavamme: siis kommentin sisältö riippuu lähinnä siitä, mitä kirjoittaja tarkoittaa sanalla "elämäntapavalinta". Ehkä hän tarkoittaa pelkästään sinkkuna olemista, ei elämänasennetta yleensä. Oikeellisuudesta ei voi puhua: On vain valintoja ja jokainen kulkee omaa tietään. Ja tiellä vaikeudet ovat voittamista, ei välttämistä varten.
Hei!
Olen samanlaisessa tilanteessa oleva n30.
Talosta on osa miehen ja sillä on siihen avioehto. Osa on velkana ja sehän on tietty yhteistä. Kaikki omat palkkarahani menevät perheen elatukseen eli mitään ei jää säästöön. Mies on pelaillut ja ryypännyt omia rahojaan niin että olen joutunut ottamaan omiin nimiini kulutusluottoja jotta saan lapsille ruokaa. Miehen tulot on olemattoman pienet, lyhentää niillä asuntovelkaa.
Nyt olen totaalisen loppu tähän epävarmuuteen, mies on taas muka jossain mökillä mutta ei ole soittanut koko vkloppuna eikä vastaa puhelimeen, olis jo pitänyt tulla. Hän hoitaa lapsiamme kotona, eli jos ei tule niin mulla on sitten 'sairaslomapäivä' huomena.
Ja tällasta tää on ollut aina, enmmän ja vähemmän. Millon on rahat pelattu, millon viikko teillä tietymättömillä ja minä aina yksin pulassa.
Nyt jos tästä lähden, ei minulla ole vuorotyön takia mahdollisuutta ottaa lapsia, eli menetän lapseni. Ei ole omaisuutta jolle ottaa asuntolainaa, pieni palkkani ei riitä vuokraan ja elatusmaksuihin, puhumattakaan yhteisistä veloista ja opintolainastani. Miehellä on rikas äiti joka aina pelastaa sen pulasta joten vastuu on tuntematon käsite, lisäksi hän on aika rahanahne ja tinkimätön riitelijä, eli luultavasti oman mielenterveyteni takia mä luovuttaisin kaikissa kiistoissa.
Olen niin loppu ja nurkkaan ajettu että en luultavasti pysty mihinkään. Enää ei kiinnosta riidelläkkään koska rakkaus on kuollut ajat sitten. En näe mitään ulospääsyä tilanteestani.
Odotan sitä että lapset on omillaan, sitten lähden, silloin on velat hoidettu suurimmaksi osaksi eikä ole enää elatusmaksuja.
Joskus laitan pari riviä lottoa ja toivon että saisin sen verran että pääsisin muuttamaan omilleni.
En usko aviomieheeni enkä avioliittooni enää.
Kai tää elämä kerran loppuu, eköhän kaikki oo siihen asti hengissä selvinneet.
Voimaa saan vain siitä että lapsillani on ehjä perhe ja saan elää heidän kanssaan ja olla joka päivä äiti.
Ajattelin itsekkin yhdessä vaiheessa että tätä kyllä kestää elää siihen saakka että lapset kasvaa ja rupee elää "omillaan".. mutta en taida kestää siihen saakka!
Pakko ruveta välillä ajattelemaan itseäänkin.. mutta lapset surettaa!
Hankala on tilanne sinulla.. oikeastaan aika karmiva jopa!! Ihmetellä pitää että jaksat! Vaikka toisinaan ei vaihtoehtoa ole.. se vaan on jaksettava. Mutta siinä odottamisessa on varjopuolensakkin.. kerranhan täällä eletään, ei pitäisi jäädä kovin moneksi vuodeksi odottamaan koska elämä on loppujen lopuksi aika lyhyt. Saattaa vain katkeroittaa.. ja se on huono asia!
elatusmaksu on nykyään 118 € /lapsi
No jos teillä on peräti 4 lasta ja joutuisit maksamaan isot elatusmaksut, niin tehkää niin, että toinen ottaa kaksi lasta ja toinen kaksi ja joka toinen viikonloppu pidätte vuoronperään kaikki lapset. Eipä tarvitse kenenkään maksella elatusmaksuja.