Olen miettinyt jo pitkään, mitä suomalaiset miehet ovat mieltä naisesta, joka on perinteinen kaikin puolin ja kannattaa tietysti perinteistä roolijakoa myös parisuhteessa. Luulisin, että sen ymmärtää paremmin, jos kyseessä on ulkomainen nainen (latina, muslimi, jopa etelä-eurooppalainen), mutta entä jos kyseessä on puolisuomalainen tai ihka aito suomalainen?
Nainen siis kannattaa perinteistä roolijakoa, joka ilmenee pääpiirteittäin niin, että hän käyttäytyy hyvin (ei kiroile, ei juopottele/polta tupakkaa, kunnioittaa vanhempia jne), pukeutuu nätisti, tekee kenties vain osa-aikatyötä tai keskittyy jopa täysin yhteiseen kotiin, kasvattaa lapset kotona isoiksi asti, leipoo ja kokkaa, kunnioittaa miestään perheen päänä, säästää itsensä avioliittoon jne. Kukaan ei tietenkään ole täydellinen, ja nämä "alisteisessa asemassa olevat" ei-länsimaiset naiset ovat monesti tunnettuja tulisesta temperamentistaan, joten miehekseen tämä nainen "kelpuuttaisi" kunnon miehen, jolla on vastuuntuntoa ja jämptiyttä, hippu sitä temperamenttiakin; ei alistajaa tai tossukkaa. Tärkeintä on tietenkin luonteiden ja elämänarvojen yhteneväisyys, eikä ikä tai jokin muu epäolennainen seikka merkitse.
Olen itse 21-vuotias puolisuomalainen/puolichilena, ja "kahden kulttuurin ristitulessa" herää kysymyksiä siitä, miten kulttuurit ottavat toisensa vastaan. :D Tämä ei ole treffi-ilmoitus.
Nainen siis kannattaa perinteistä roolijakoa, joka ilmenee pääpiirteittäin niin, että hän käyttäytyy hyvin (ei kiroile, ei juopottele/polta tupakkaa, kunnioittaa vanhempia jne), pukeutuu nätisti, tekee kenties vain osa-aikatyötä tai keskittyy jopa täysin yhteiseen kotiin, kasvattaa lapset kotona isoiksi asti, leipoo ja kokkaa, kunnioittaa miestään perheen päänä, säästää itsensä avioliittoon jne. Kukaan ei tietenkään ole täydellinen, ja nämä "alisteisessa asemassa olevat" ei-länsimaiset naiset ovat monesti tunnettuja tulisesta temperamentistaan, joten miehekseen tämä nainen "kelpuuttaisi" kunnon miehen, jolla on vastuuntuntoa ja jämptiyttä, hippu sitä temperamenttiakin; ei alistajaa tai tossukkaa. Tärkeintä on tietenkin luonteiden ja elämänarvojen yhteneväisyys, eikä ikä tai jokin muu epäolennainen seikka merkitse.
Olen itse 21-vuotias puolisuomalainen/puolichilena, ja "kahden kulttuurin ristitulessa" herää kysymyksiä siitä, miten kulttuurit ottavat toisensa vastaan. :D Tämä ei ole treffi-ilmoitus.
Vastaukset 12
Vanhimmat
en halua tempperamenttista kumppania. Ei sovi luonteelleni.
Ja jos ei ole lapsia mitä kotona hoitaa, niin oloneuvokseksi ei aleta, vaan töissä käydään niinkuin mieskin.
tästä nyt yhtään mitään.
vai?
Varmasti kaltaisellesi naiselle löytyy ottajia vaikka kuinka paljon, jos olet siis itse olet kuvatun kaltainen.
Itse haluan huomattavasti tasa-arvoisemman kumppanin. Sellaisen jolla on oma työ ja oma elämä kodin ulkopuolellakin, ja joka osallistuu myös perheen taloudelliseen vastuunkantoon.
Tasapäin tasavertaisessa suhteessa tai ei ollenkaan. Ei mitään toisen palvomista, ei mitään toisen nostamista jalustalle, ei mitään toisen kunnioittamista perheen päänä, ei ei ei.
Tätä mieltä siis olen etukäteen ajateltuna, enhän tiedä miten suhtautuisin jos pihkaantuisin kyseisenlaiseen tapaukseen. Enkä muuten tarkoita sitä, etteikö nainen saisi olla oma itsensä jos ihan vain ja ainoastaan hänen omasta halustaan lähtisi esim. tuollaiset mainitsemasi toimintatavat. Mutta vaikka on noin, niin en siltikään pidä ajatuksena siitä jotta toista jotenkin nostettaisiin perheen pääksi, tms. Ei todellakaan tuollaista.
En ole mies, mutta kyllä toisen kunnioittaminen on tärkea asia. Minusta on vastuunpakoilua, jos mies ei halua olla perheen pää. Semmoista tämä nykymeno on. Toisen palvominen on vähän ehkä liioiteltua, mutta ei huono asia. Oma isäni palvoi äitiäni. Vaikka äitini on ollut leski jo kauan, on se ajatuksenakin aina ollut mieltä ilahduttava.
Minusta, ja minulle, toisen kunnioittaminen ja huomioon ottaminen (tasavertaisena) on täysin eri asia kuin palvominen, eikä parisuhteeseen tule liittyä palvomista. Minusta ei muunlaiseen parisuhde-elämiseen luultavasti olisikaan.
Varmaan monet tykkää ja on niitäkin, jotka eivät. Mitä siitä? Pääasiahan on se, että itse päättää, mitä itse haluaa tehdä.
No puedo creer que un hombre finlandes no quiero una mujer como tu! Creo que eres una esposa muy buena y recuerdo que tu manera de vivir es la mejor! Cuidate!
Miten niin perinteinen?
Sekä suomalaisessa että latinoperinteessä (oletko siis puoliksi chileläinen?) nainen kyllä paiskii duunia, siis muutakin kuin sen lapsenhoidon ja ruoanlaiton. Keskittyy kotiin... joo, perinteisessä kodissa se tarkoittaa mm ruoantuotantoa (= maataloustöitä) ja vaatteiden valmistusta.
Naisena avauksesi kuulostaa siltä, että olet saanut päähäsi että tuo olisi miesten märkä päiväuni. Suurin osa miehistä varmaan haluaa kuitenkin symmetriaa suhteelta, vaikka onkin valmis kantamaan taloudellista vastuuta varsinkin jos suhteeseen syntyy lapsia.
Kyllä, chilena (maskuliini: chileno) tarkoittaa chileläistä.
Niin, se on aivan totta, että Chilessä lähes kaikki naiset opiskelevat tai työskentelevät ennen naimisiinmenoaan. Kuitenkin naimisiinmenon jälkeen moni nainen jää kotiin - osa tietenkin myös pysyy työpaikassaan, ovathan roolimallit jo osittain murtuneet latinomaailmassakin; siitä huolimatta oman kokemukseni mukaan suurin osa avioliiton ohella kokopäiväistä työtä tekevistä naisista kuuluu ylempään sosiaaliluokkaan. Muistelisin lukeneeni tutkimuksen, jossa todettiin n. 40-50% chileläisistä hyväksyvän vaimon työskentelyn kodin ulkopuolella.
Itsehän en suinkaan ole puhunut vain ruoanlaitosta ja lastenhoidosta (vaikka toki aamiaisen, lounaan ja kunnon päivällisen valmistamisessa aikaa menee, puhumattakaan niistä lapsista). Toki kotitöihin kuuluu myös mahdollisen pihan hoito (sisältäen kasvimaan), käsityöt kuten mainitsitkin, pyykinpesut ja silittämiset, päivittäinen siivoaminen ja niin edelleen. Jos tahtoo pitää kodin hyvässä kunnossa ja perheen vielä paremmassa, se todella käy kokopäivätyöstä. ;) Mutta se ei minua haittaa - minä ihan oikeasti pidän siitä! Jos taas lähtisin kodin ulkopuolelle töihin, koti ja perhe kärsisivät. Kukaan ei todellakaan kykene hoitamaan kotia ja uraa samaan aikaan - ei edes supernainen! Kaikkea ei voi saada, ei mies eikä nainen.
En villeimmissä unelmissanikaan kuvittelisi, että kaltaiseni nainen olisi suomalaismiehen "märkä päiväuni" - lähinnä olin huolissani siitä, huoliiko kukaan enää naista, joka elää perheelle, kodille ja perinteille. Vaikuttaisi siltä, että ei.
Täytyy kyllä sanoa, että sitä en ymmärrä, mistä hivenen hyökkäävä sävysi johtuu. En ymmärrä, mitä "tunteita kuumentavaa" olisin voinut sanoa. Minä olen sellainen kuin olen, ja elän elämäni kuten parhaaksi näen. En tahdo muovautua sellaiseksi, mitä en ole. Puhun kuitenkin paljon paremmin suomea kuin espanjaa, joten toivon vielä löytäväni suomalaisen miehen, joka tahtoo minut sellaisena, kuin olen. Tiedän kyllä erään, joka arvostaa kaltaistani naista, mutta hän on niin kaukainen ja niin paljon vanhempi...
avioliittoon, niin tuon kanssa saattaa muodostua jonkinlaisia ongelmia näillä nurkin planeettaa. Jos et sitten suosi pikaiseen tahtiin avioitumista. Ei sillä etteikö samanlaisia arvoja omaavia miehiä olisi olemassa täälläkin, tai sellaisia jotka voisivat pidättäytyä sinun kanssasi aviovuoteeseen saakka, mutta kyllähän se melkoisen onnenkantamoisen vaatinee, että sellaisen ihmisen tapaa ja kaikki natsaisi kohdalleen.
Mutta mikäs miehen rooli olisi sinun elämässäsi ja teidän parisuhteessanne? Olla rakastaja, ystävä, isä lapsille/lapsillenne ja kantaa rahaa talouteenne?
No nyt muuten tuli mieleen, että onhan mulla eräs kaveri jolla oli (tai on vieläkin, en ole ihan varma onko hän vielä saman naisen kanssa) hieman samanlainen kodinhengetär naisena. Kaveri oli kyllä taannoin omien sanojensa mukaan onnensa kukkuloilla kun sai palata töistä valmiiseen kotiin. Vitsiläinen, kyllä he taitavat vieläkin olla yhdessä, ei ole noista asioista juteltu viime aikoina kun milloin ollaan törmäilty.
En kyllä ole ajatellut avioitua mitenkään erityisen pikaisesti, sillä avioliitto on minulle "pyhä asia". Seurustelisin mielelläni ainakin vuoden ennen naimisiinmenoa, mutta ei sekään aina takaa kovin hyvää toisen tuntemista... että jos jotain "epäilyksiä" olisi, seurustelisin pidempään. Toisaalta minulla on kyllä eräs tyttöystävä, johon tutustuin kesällä 2006, ja sen jälkeen olemme tavanneet neljä kertaa kahden viikon jakson ( puhelut, kirjeet), ja hän on minulle erittäin läheinen ja tunnen hänet hyvin. Että voihan sitä mahdollisesti lyhyemmässäkin ajassa tulla läheiseksi ja tutuksi. Tietenkin miehen kanssa asia voi olla vähän eri... en tiedä.
Miehen rooli olisi oikeastaan kaikkea mitä kuvailit ja vähän enemmänkin; rakastaja, ystävä, isä, leiväntuoja ja se perheen pää.
Uskon, että minun panokseni kotona on tärkeä perheelle ja miehelleni, sillä kiireetön ja turvallinen koti on lapselle hyvästä, mutta myös miehelle on mukavaa tulla valmiiseen, nättiin kotiin, kun ruoka odottaa pöydässä. Luulen, että kun elämänrytmi on sellaista, miehenkin stressi puolittuu, ja arki on miellyttävämpää. Siinä mielessä en koe epäreiluna sitä, että vain mies tienaa. Jos joku on oikein tarkka raha-asioista, sitähän voi pitää vaikka taloudenhoitajan/lastenhoitajan palkkana. ;) Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että molemmat osallistuvat yhteiseen elämään ja arkeen omalla tavallaan, ja että kaikki on yhteistä. Niin elämä, huolet kuin varatkin.
Voi kyllä olla, että minun olisi helpompaa löytää mies Chilestä. Ainakin sieltä löytyy enemmän ihmisiä, joiden elämänkatsomus ja -tapa on lähellä omaani. Eikä siellä olla totuttu esim. siihen, että seurustelukumppani välttämättä pyörii samoissa lakanoissa ennen avioliittoa. Tokihan ne miehet aina jostain kumppaninsa löytävät, ja hyvä niin, mutta he ymmärtävät myös sen, että tulevalla vaimolla saattaa on erilaiset suunnitelmat omalle osalleen - eikä se ole mikään kynnyskysymys. Siellä myös arvostetaan vaimoa, joka pitää hyvää huolta kodista ja miehestään. Siinä mielessä elämä voisi todellakin olla helpompaa Chilessä. Tai missä tahansa muualla paitsi länsimaissa.
Kiitos tosi paljon viestistäsi, oli kiva saada aikaan asiallista ja ystävällismielistä keskustelua!!