Tuolla alempana olleen keskustelun 'innoittamana' uskaltaudun nyt kysymään teiltä, ujot miehet, miten toivotte naisenne teihin suhtautuvan? Nimenomaan tutustumisen alkuvaiheessa.
Näemme olosuhteista johtuen melko harvoin ja aina kaikki alkaa kuin alusta.
En ole itse ujo, joten auttakaa, please...
Tykkään miehestä todella paljon! :)
Kyseessä mies joka ammattinsa/koulutuksensa puolesta hyvinkin itsevarma ja puhelias, mutta kahden kanssani menee välillä jotenkin lukkoon ja on hetkittäin tosi hiljainen.
Erityisesti jos olemme 'fyysisesti' kontaktissa. Siis ei välttämättä seksiä, vaan muuten halaillaan yms. Ja ollaan tosiaan keski-iän paremmalla puolella. ;)
Antakaa ihmeessä vinkkiä naiselle, miten suhtautua ja edetä ettei säikytä toista kokonaan :)
Näemme olosuhteista johtuen melko harvoin ja aina kaikki alkaa kuin alusta.
En ole itse ujo, joten auttakaa, please...
Tykkään miehestä todella paljon! :)
Kyseessä mies joka ammattinsa/koulutuksensa puolesta hyvinkin itsevarma ja puhelias, mutta kahden kanssani menee välillä jotenkin lukkoon ja on hetkittäin tosi hiljainen.
Erityisesti jos olemme 'fyysisesti' kontaktissa. Siis ei välttämättä seksiä, vaan muuten halaillaan yms. Ja ollaan tosiaan keski-iän paremmalla puolella. ;)
Antakaa ihmeessä vinkkiä naiselle, miten suhtautua ja edetä ettei säikytä toista kokonaan :)
Vastaukset 37
Vanhimmat
No eikö se auttaisi (totuttaisi) kun mahdollisiman paljon olisit "iholla" eli hyvin lähellä - ilman vaateita kuitenkin. Eli TV:tä kainalossa, sohvalla maaten yhdessä, nukut kainalossa? Ja sanot reilusti, että ilman seksiä .:)
Saunassa - mä rakastan pestä toisen ja tulla pestyksi. Voihan sitä laittaa vaikka uikkarit, jos kamalasti ujostuttaa.
Hiero se mies.
--osaisitko (tai joku muu) kertoa minulle mitä ujo mies sitten jännittää/pelkää läheisyydessä?
En ole tottunut ujoihin miehiin ja kysyn tätä ihan todella oikeasti, että ymmärtäisin. Ne vähäiset miehet elämässäni ovat olleet aina minua 'rohkeampia' joten tilanne on itselleni aivan uusi.
Ujo on saattanut saada lapsena osakseen aika julmaa kohtelua. On mahdollisesti pilkattu fyysisiä ominaisuuksia kuten heikkoutta, lihavuutta, kömpelyyttä tms. Tämä on saanut hänet epäilemään oman kehonsa kelpaavuutta. Vaikka aikuinen osaa kohtuullisen hyvin hyäksyä itsensä sellaisena kuin on, niin kyllä ne muistot jäävät jonnekin syvälle taustalle, kun sitä pilkkaa riittävän kauan toistetaan. Monia miehiä mietityttää lisäksi erityisesti kysymys oman seksuaalisen kyvyn, koon ja taidon riittävyydestä uudessa suhteessa. Hänen pitäisi nyt saada rakennettua luottamus siihen, että hyväksyt hänet täysin.
Vastauksesta on kovastikin hyötyä, että osaa miestä ymmärtää eikä tulkitse hiljaisuutta yms väärin. Esim niin ettei hän välittäisi...
Olen jo ollut hieman kummissani kun katseet ja läheisyys kertoo kuitenkin tunteistansa, mutta toisaalta on valmiina juoksemaan karkuun koko ajan ;)
Nyt siis vain annan paljon, paljon aikaa ja odotan mitä tapahtuu....
Itsellä kun tunteet painaa päälle, niin vaikea on välillä hillitä itseään ;)
asiaa.
Mutta älä nyt oleta, että KAIKKIA ujoja olisi kiusattu!
Ujous on luonteenpiirre ja pitkälti syntyinen (temperamentti) ominaisuus.
Kiusatusta tulee sisäänpäinvetäytyvä eri syistä.
Omalta kohdaltani voin sanoa:olen koulukiusattu,"lievän"(?!)insestin pienenä kokenut mies.Isä oli alkoholisti.
Ulkoisesti minusta ei tietysti nuo vauriot näy.Joitain kertoja on tullut seurusteltuakin ja paniikki iskee sitten viimeistään kun seksi alkaisi olla ajankohtaista.Jotkut jutut on siihen lopahtaneetkin kun en ole kyennyt asian laitaa kertomaan.
Vieläkään en ole sinut kroppani kanssa ja kokemukset seksistä hyvinkin vähäiset,ei olemattomat mutta vähäiset.Pidän siitä kun saan itse koskettaa mutta pelkään itse antautua kosketukselle.
Häpeän oman kiihottuneisuuden näyttämistä/näkymistä,samalla pelkään että uupuu halu kesken kaiken!
Vasta viime vuosina olen joillekin naisille saanut ongelmani kerrotuksi.Joku ei pysty asiaa käsittelemään ollenkaan,toinen ymmärtää aikansa tai suhde kaatuu johonkin jo aiemmin.
Koen että olen jäänyt elämässä paljossa paitsi enkä enää tässä asiassa "saa kiinni" ikätovereitani,tai nuorempiakaan.
Tämä kirjoitus nyt hieman kenties aihetta sivuaa mutta sainpa omaa tilaani/päätäni hieman tuuletettua. :)
Niin että malttia naiset meidän ujojen&epävarmojen miesten kanssa,aina ei voi tietää mitä sielujemme syövereissä majailee.
Hienoa, että puhut asiasta, joka on sinulle varmasti aivan hirvittävän vaikea ja arka aihe.
Jäin vielä miettimään kysymysmerkillä itsekin varustamaasi 'lievää insestiä'-sanontaa.
Voisinpa melkein sanoa, ettei lievää sellaista olekaan.
Tarkoitan siinä mielessä, että lapselle/nuorelle kaikki sinne päin viittaavakin teko on muuta kuin lievää. Eikä se ole anteeksi annettaavaakaan, saatikka hyväksyttävää.
Mutta jotta itse selviää, voi kai olla 'hyvä' yrittää tekijän taustaa ja vaikuttimia ymmärtää (ei siis sama kuin hyväksyä).
Mutta itseään ei saisi syyttää; kuten 'lapsi' aikuisen sisällä niin usein tekee :(
Jos minulle naisena sattuisi tielleni mies, joka kertoisi vastaavaa ja jolla olisi vaikeuksia seksin kanssa, en missään nimessä olisi ymmärtämätön.
Jos ymmärtämättömyyttä olet naisilta saanut kokea, olet tutustunut vääriin naisiin ;)
Se joka rakastaa sinua aidosti, ymmärtää ja on kärsivällinen. Yhdessä opitte sitten vähitellen tuntemaan toisenne ja opit luottamaan hänen kosketukseensa.
Minua ainakin kosketti kertomukseni kovin :'(
Ps. Jos 'puhuminen' asiasta helpottaa, olen 'käytettävissä' :)
..pääsi tekstiini ;)
"Minua ainakin kosketti kertomukseni kovin :'( "
Tuossa pitäisi tietenkin lukea ....kertomukseSI...
Onhan se niin vaikea etten ole saanut omaa perhettä perustetuksi.Aikaahan minulla vielä lienee vaikka tunnen että sitä on runsaasti hukkaan kulunut.
Lievä tarkoittaa minulle kännisen käpälöintiä.Tekijän taustasta minulla on omat aavistukseni.
Anteeksi en ole pystynyt antamaan,eikä se enää ole mahdollistakaan.
Vääriin naisiin on ehkä sitten tullut törmättyä,ei vaan aina jaksaisi käydä läpi samoja kipeitä asioita "uusien" ihmisten kanssa.
Ulkoisesti olen reipas ja aikaansaava,keskustelukykyinen ja -taitoinen.Sisäisesti sitten:täytyy todeta että kyllä tilanteeni ns."syö miestä"...
Ps.Tämä lienee sitten sitä "puhumista". :)
...ja mielelläni myös kirjoittelen, niin jos laitat itsellesi vaikka jonkin ylimääräisen s-postin ja ilmoitat sen täällä, niin voin kirjoitella omasta 'salaisesta' s-postistani.
Siis ihan vilpittömin mielin. :)
Keskustelu vastakkaisen sukupuolen kanssa kipeästä asiasta voi olla sinullekin avartavaa. Ja koska tällä tavoin anonyymiys säilyy, voidaan 'puhua' aivan vapaasti.
[email protected]
Olen itse ollut nuorena äärimmäisen ujo, mutta iän myötä se on karissut.
Sen verran ujoudesta kuitenkin tiedän, että naisen tulisi oikeasti ymmärtää ujoa ja hänen ahdistustaan. Se on tietenkin todella vaikeaa, jos itse et ujo ole, mutta toinen asia mikä auttaa, on olla itse mahdollisimman avoin ja kärsivällinenkin. Mikään ei tunnu ujosta tyhmemmältä, jos toinen kiirehtii eteenpäin, kun itse ei ole ollenkaan vielä samassa vaiheessa. Elikä kontakti ei saisi katketa sillä tavoin, että sinä etenet tavallaan eri tahtiin siinä suhteessa.
Jos tapaatte harvoin, asia on tietenkin vielä enemmän kärsivällisyyttä sinulta vaativaa. Tosta fyysestä puolesta voisit tietysti ihan reilusti kysyä, että mistä hän pitää. Vaikka hän ei osaisi vastatakaan, hän kuitenkin osaa arvostaa sitä, että kysyit asiasta hänen tuntemksiaan.
Olen tainnut sen tyrmäävän aloitusvirheen jo tehdä... :(
Mies kun puhui enemmänkin siihen tyyliin että olisi rohkeampikin ja 'pyöritteli' minua kovastikin.
Ja sitten kun tuli h-hetki ja itse toimin aiempien piiiitkien suhteitteni kokemuksella (suht suoraan asiaan), niin mies oli hyvin hämmentynyt. Olisiko tottunut pitkässä suhteessa hänkin, taas ihan erilaiseen toimintaan naiselta.
Nyt on kai sitten aika turhaa vetää 'pakkia päälle', minun siis, kun olen jo saanut hänet säikähtämään. :(
En siis ole mitenkään kokenut useassa suhteessa, mutta oppinut sanomaan mistä pidän ja kysymään toiselta myös.
Olenko nyt tehnyt jo virheen, jota en saa takaisin?
Häipyykö pelko koskaan ja onko pelossa kyse kokemattomuuden tunteesta suhteessa naiseen vai mistä? Olen ihan ulalla..
Luulin toimivani oikein, kun mies ei siihen mennessä tuntunut ujolta.
Tykkään hänen kosketuksestaan paljon;siinä on hellyyttä, herkkyttä ja lämpöä ja olen sen sanonut. Mutta pelkään jo, että puhuminenkin voisi häntä pelottaa.
Miten edetä sen suhteen?
Tjaa-a
Kyllä minusta siinä pakki kuitenkin on olemassa. :))
Vähän on vaikea sanoa, kun en teitä ja tilannetta kunnolla tunne. Kyllä sun mielestäni pitäisi hänen tuntemuksiin keskittyä. Saada siis selvää mitä miehen päässä liikkuu. Olen sitä mieltä että vaikka et vastaustakaan saisi, mies on tyytyväinen kun kumminkin olet kiinnostunut hänen fiiliksistään ja se asenne auttaa eteenpäin.
Fyysisellä puolella olisi omasta mielestäni kiva edetä omilla ehdoilla, jos on ujo niissä asioissa. Eli älä dominoi missään tapauksessa vaan ole herkkä ja aulis hänen hellyydelleen. Sitähän sanoit hänen osaavan antaa. Vahvista siis hänen vahvuuksiaan. Siitä se sitten pitäisi aueta.... :)
kun omakin mies on vähän tuollainen. Miten ujo mies toivoo häntä lähestyttävän? Soittamalla? tekstiviesteillä? Sähköpostilla? Vai miten? Kun tuntuu, että jos antaa toiselle vain aikaa ja itse pyrkii vetäytymään, jotta toinen voisi rauhassa ottaa yhteyttä sitten ja sillä tavoin kuin haluaa, niin sitten mies saattaakin alkaa kuvitella että olen välinpitämätön tms. eikä enää otakaan yhteyttä?
Ei sillä välineellä ole väliä, kunhan yhteyttä pitää. Muistelen omilta ajoiltani, kun ujo olin, että helposti ujona tulkitsee toisen vähäisen yhteydenpidon tai sen puuttumisen välinpitämättömyydeksi. Ujo kun on tottunut tarkkailemaan itseään liian paljon ja on liian itsekeskeinen tässä mielessä.
Pidä siis yhteyttä, äläkä vetäydy. Mutta ei tarvitse sitten tietenkään painostaa toista mihinkään, jos ei mitään tapahdu.
ujoja miehiä liikkeellä. Minun mielipide on tämä, pelkkä kikka jota eivät kaikki älyä käyttää. Miehen ei enää tarvitse paljoa tehdä kun pääsee päämääräänsä. Ihan samanlaisen olen tavannut jos ei sitten samaa, ainakin kaava on tuollainen. En usko vanhemman miehen jonka ammattinsakin puolesta täytyy olla ulospäinsuuntautunut, olevan ujo. Kaikki muu elämänkokemus lisäksi, ei mennyt läpi minulla.
onnistu pitkällä harjoittelulla myös naisen kanssa oleminen ja puhuminen. Minä jos kuka tiedän mitä on ujous(nainen olen). Nuorena olin niin ujo että elämä oli yhtä helvettiä, jouduin ponnistelemaan paljon että ylipäätään pääsisin eteenpäin elämässä. Kärsin paljon ja vaikeaa oli työssä, asoidenhoidossa, ystävyyssuhteissa ym. kun olin kaulaa myöten punainen jos yritin jotain sanoa. Sanat juuttuivat kurkkuun ym.ym,aloin pelätä ihmisten kanssa olemista. Nähtävästi kova elämänkoulu muutti minut ihan toiseksi.
Tänäpäivänä olen oikestaan todella rohkea, sosiaalinen luonne. Ei niin isoa herraa etten uskaltaisi sellaisen eteen mennä, aivan luonnollisena. Nähtävästi ottaa takaisin mitä jäi aikanaan sanomatta, liian myöhään vain kun ei siitä vanhana hyötyä ole. Treffaisin kyllä ujoja miehiä kun vain tietäisi kuka on sellainen.
..mutta kerrotko ihan mielenkiinnosta vain tuntemasi miehen nimen alkukirjaimen (etu/sukunimi) :)
Olen kyllä sen verran palveluammatissani ihmisiä tavannut vuosien varrella, että uskon osaavani tunnistaa vedättäjät. Oli keino mikä hyvänsä.
Ja jonkinlainen kokemattomuuskin kyllä näkyy, ei sitä voi teeskennellä.
"En usko vanhemman miehen jonka ammattinsakin puolesta täytyy olla ulospäinsuuntautunut, olevan ujo. Kaikki muu elämänkokemus lisäksi, ei mennyt läpi minulla."
Uskomuksillasi ei ole merkitystä, sillä ujous laajempana käsitteenä on hyvin yksilöllinen piirre. Ujous voi ilmetä monin eri tavoin ja myös hyvin erilaisissa tilanteissa. Ei ole olemassa mitään tiettyä kaikillle ujoille ihmisille olevaa käyttäytymismallia, jonka mukaan kaikki ujot käyttäytyvät aina samalla tavalla.
Mitä tulee ihmisen ammattiin ja ujouteen, ne eivät ole toisiaan poissulkevia asioita. Ihminen voi olla ammatissaan hyvinkin pätevä, mutta ihmissuhteiden saralla 'toivoton tumpelo'. SYynä voi olla esimerkiksi kokemuksen puute, aiemmat huonot kokemukset, tai se että jännittää tilannetta, ja tuntee itsensä epävarmaksi.
Kyllä aidosti ujon ihmisen tunnistaa feikeistä. Jos ei muuten, niin viime kädessä sanojen ja tekojen ristiriidasta. Keskustelemalla asiat selviää...
"Eiköhän siinätapauksessa onnistu pitkällä harjoittelulla myös naisen kanssa oleminen ja puhuminen. Minä jos kuka tiedän mitä on ujous(nainen olen)."
Usein ongelmana on kokemuksen puute ja se, että uusiin tilanteissin ei ole vain niin helppoa päästä. Deittailu on nykyisin varsin hektistä, ja siihen tuo pitkä harjoittelu tai ajan kanssa tutustuminen sopii vaihtelevalla menestyksellä joko huonosti tai hyvin huonosti.
Ujous ei ole luonteenpiirre, jota pitäisi hävetä. Itsellä on myös hyvin omakohtaisia kokemuksia, joten tiedän mistä puhun.
Muuten tekstisi kuulosti hyvin tyypilliselle: aiemmin olin hyvin ujo, ja nyt tilanne on täysin toisenlainen. Tuossa vain käy helposti niin, että mennään ojasta allikkoon. Ujoudesta voi 'selvitä', kunhan vain ei korvaa sitä jollain roolilla ja suojamuurilla, jolloin ulkomaailman ja sinun välissä voidaan ajatella olevan lasin. Ulkoisesti kaikki näyttää hyvältä, mutta todellisuudessa olet eristänyt itsesi oman roolisi sisään.
Itse ainakin uskon, että ujoutta ei pidä väkisin 'poisoppia', vaan se pitää hyväksyä ja sen kanssa pitää oppia elämään. Vähitellen, pienin askelin...
Näin ajattelen itsekin. Ammatti ja muu sosiaalinen elämä on monien vuosien varrella opittua sosiaalista toimintaa, johon kokemuksen myötä tulee rutkasti varmuutta.
ihmisen perusolemus/temperamentti eli ujous taas voi kai vielä vanhempanakin tulla esiin tilanteissa, joissa ei paljon kokemusta eli opittua käytöstä ja joita ei siis näin ollen tunne hallitsevansa.
Ja voi kai olla hyvinkin ahdistavaa huomata olevansa vieläkin iästään/ammatillisesta varmuudestaan riippumatta ujo oudossa tilanteessa, ja taas mennä vaan lisää 'lukkoon' tämän todetessaan.
Itse taas olen ujo kaikissa esiintymistilanteissa, joissa on useampia kuulijoita, mutta taas kahden en ujostele ollenkaan, edes vierasta ihmistä. Ja tuo esiintymispelko on opittua, ei synnynnäistä.
Näin ajattelisin asian olevan, en tiedä olenko oikeassa.
Mielenkiintoista pohdintaa. Avaavaa... :)
tuo suojamuuri. Olen tehnyt juuri niin kun sanoit, hyväksynyt itseni sellaisena kuin olen. En vedä roolia, käyttäydyn ihan niin kuin minusta itsestäni on hyvä. En välitä mitä ihmiset minusta ajattelevat, joskus kyllä katselevat pitkillä kun nauran vähän "holtittomasti" tai jotain vastaavaa.
Ehkä tuo on se ettei enää välitä mitä toiset minusta tuumivat, tämä oli aikaisemmin asia mikä vaivasi. Selvennystä mielipiteeseeni toisi jos voisin tarkentaa muita asioita ko. henkilöstä mutta sitä en halua tehdä.
(ex) ujolla pitää.
Niinhän hän sanoi.
juuri minä, ex ujo. Vastasin mielestäni oikealle ihmiselle. Olen kyllä vähän huolimaton, eilenillalla putosi hiiri teemukiin joka oli lattialla! Hauska juttu.
k.o henkilöstä on nyt kyse?
Tästä ujosta miehestäkö/siitä joka vain feikkaa ujoa? Siis ainakin mielestäsi?
Jotenkin sekavaa tekstisi on.. Sori vaan
itse oot sekava, olen laittanut monta viestiä ja minun tekstiä on lainattu, teen itselleni kuulemma suojamuurin jne..Siis minun viestiini vastattiin ja vastasin takas ok. Terv.ex ujo.
Jos ei menny oikein en voi mittään.
"Selvennystä mielipiteeseeni toisi jos voisin tarkentaa muita asioita ko. henkilöstä mutta sitä en halua tehdä."
Kysyin siis mitä yllämainittu lause tarkoitti viestissäsi?
Miten nämä asiat/aiheet liittyvät yhteen...?????
Ihan mielenkiintoista keskustella/lukea, mutta tekstien tulisi mielestäni olla ymmärrettävässä muodossa.
sekavuus. Sähäkkänä naisena vastasin siinä samalla ilm. aloittajan kysymykseen tuntemani miehen nimikirjaimiin. Siis kaksi kärpästä....
"tuo suojamuuri. Olen tehnyt juuri niin kun sanoit, hyväksynyt itseni sellaisena kuin olen. En vedä roolia, käyttäydyn ihan niin kuin minusta itsestäni on hyvä. En välitä mitä ihmiset minusta ajattelevat,...."
Jos luit vastauksni tarkkaan, huomasit varmaankin, että en ole tuollaista väittänyt.
Totesin vain, että tämä mahdollisuus on olemassa. Häiritsevästä ujoudesta 'eroon' pääsemistä ei ratkaista poppakonstein, ja vaikka ratkaisun keksisikin, voi tilalle helposti kehittää toisen 'ongelman'. Toki, jos kaikki ratkeaa hyvin ilman ongelmia, aina parempi. Se ei ole keneltäkään pois... :)
saa uskoa mihin haluaa, et voi mitätöidä mielipiteitä halusi mukaan. Olen hyvä ihmistuntija, feikkaajat tunnistaa juuri ristiriitaisuuksista. Tarkkailemalla ja päättelemällä säästyy paljolta pahalta. Minun kohdalleni on sattunut jo monta huijaria, sillä ei ole ollut vaikutusta kumpi on ensin ottanut yhteyttä. Mitenkähän käy kun valehtelijalta alat kyselemään syytä epärehellisyyteen? Tulisikohan vastausta, katoaa kuin tuhka tuuleen ja minulle sopisi vaikka näin kävisi oikeastikin.
Olet kyllä aivan oikeilla jäljillä. Harvinaisen järkevää analyysia ujouden olemuksesta kaiken kaikkiaan. Näillä palstoilla kun ujous yleensä ymmärretään täysin väärin ja oletetaan useimmiten että hiljainen ihminen on yhtä kuin ujo.
Nimenomaan siitä on kyse, että uudet tilanteet tuovat ujouden esiin, koska ujoudella tarkoitetaan vetäytyvää käytöstä entuudestaan oudossa tilanteessa ja tuntemattomien seurassa. Ja piirre on synnynnäinen eikä siitä pääse eroon, mutta kun elämän varrella uudet asiat yksi toisensa jälkeen muuttuvat vähemmän uusiksi, ujous näkyy iän karttuessa aina vähemmän ja vähemmän.
Itselläni ujous näkyi nuorena vähän kaikessa, mutta nykyisin (olen yli 40) en ujostele lainkaan suurillekaan joukoille esiintymistä enkä myöskään kahden kesken kenenkään kanssa oloa. Pystyn myös ilman ongelmia lähestymään tuntemattomiakin. Ujous kuitenkin häivähtää esiin sellaisissa tilanteissa kuin vaikkapa vanhempainilloissa, joissa pitäisi yhtäkkiä nostaa käsi pystyyn ja tuntemattoman joukon keskellä sanoa tai kysyä jotain. Hyvin helposti ajattelen, että ei minulla mitään tärkeää asiaa kuitenkaan ole ja pysyn hiljaa.
Ujona miehenä toivon aloitetta naiselta etenkin S-aloittamiseen.
asiakas neuvonta pisteessä sun ihanne mies on?
"Kyseessä mies joka ammattinsa/koulutuksensa puolesta hyvinkin itsevarma ja puhelias")
Eli jos olisi vähemmän koulujakäynyt, olisi heti oltava vähemmän itsevarma?. Ei kyllä ihmekkään että maailma on nykyään niin pintaliitoa täynnä, kun toisen arvo lasketaan rahassa ja koulutuksessa.
Itse ymmärsin sen "koultuksensa puolesta", että kolutus luultavasti liittyy alaan, johon kuuluu näkyvillä oleminen. Tällä taas ei tarvitse olla paljoakaan tekemistä koulutuksen ns. tason suhteen, esiintymiskoulu se on mallikoulukin...