Vuodatukseni tuntuu vähän tyhmältä, mutta minua harmittaa todella. mieheni on mammanpoika, vaikka aika hyvin pystynyt pitämään dominoivaan äitiinsä etäisyyttä ja olemme saaneet elää omaa elämäämme. Anoppi ei pääse itse liikkumaan eikä näin ollen tule kylään kuin kutsuttuna/haettuna.
Anopin kanssa on ajoittain aika vaikeaa, kun juovuspäissään soittelee kaikki sukulaiset ja meidät läpi ja haukkuu kaikki/kaiken. Viimeinen hankala viikonloppu oli juuri. Mies on sellaisina viikonloppuina todella masentunut ja yrittää lepytellä äitiään. Tilanne on rauhoittunut, mutta selvästi mieheni on äitinsä suhteen varpaillaan.
No, minulla on pian synttärit. Ehdotin miehelleni että menisimme vain syömään. Mies kysyi heti, varaammeko pöydän kolmelle (perheellemme) vai neljälle (perheemme anoppi). menin pöljä itse lupaamaan että neljälle. Ja HETI mies soittamaan äidilleen, että mennään sitten syömään silloin ja silloin ja sinne. Tuli olo että miehelleni oli tärkeämpää se, että anoppi tulee mukaan kuin ylipäätään koko juhlan aihe.
Totta, itsepähän lupasin, mutta olisin jotenkin odottanut mieheltäni enemmän minun huomioimistani.
Anopin kanssa on ajoittain aika vaikeaa, kun juovuspäissään soittelee kaikki sukulaiset ja meidät läpi ja haukkuu kaikki/kaiken. Viimeinen hankala viikonloppu oli juuri. Mies on sellaisina viikonloppuina todella masentunut ja yrittää lepytellä äitiään. Tilanne on rauhoittunut, mutta selvästi mieheni on äitinsä suhteen varpaillaan.
No, minulla on pian synttärit. Ehdotin miehelleni että menisimme vain syömään. Mies kysyi heti, varaammeko pöydän kolmelle (perheellemme) vai neljälle (perheemme anoppi). menin pöljä itse lupaamaan että neljälle. Ja HETI mies soittamaan äidilleen, että mennään sitten syömään silloin ja silloin ja sinne. Tuli olo että miehelleni oli tärkeämpää se, että anoppi tulee mukaan kuin ylipäätään koko juhlan aihe.
Totta, itsepähän lupasin, mutta olisin jotenkin odottanut mieheltäni enemmän minun huomioimistani.
Vastaukset 4
Vanhimmat
siis sinua, mutta olet mustasukkainen hänen rakkaudestaan äitiinsä, eikö vaan?
Olisit tyytyväinen ettei se anoppisi asu teillä ja käy jatkuvasti, monella on näin huonosti asiat. Teille vain soittelee silloin tällöin, eikä ole ihme jos haukkuu jos tietää mitä mieltä hänestä olet. Kuka tuollaista miniää itselleen tahtoo joka ei hyväksy miehen perhettä mollaamatta sitä joka käänteessä.
Anna miehesi rakastaa äitiään, ei se äiti ikuisesti elä. Eikä sinulla ole vanhempia? Etkö osaa ajatella omalta kantiltasi miten suhtaudut omiin vanhempiisi, antaisit arvon sille miehellesi ja antaisit hänelle oikeuden rakastaa vanhempiaan ilman että asetat sille jotain ehtoja.
Harmittaa lukea tällaisia aloituksia, toivon vaan että minulle ei koskaan satu tuollaista miniää kuten sinä nyt. Muista että sinäkään et ole oleva aina äitinä kotona asuvalle lapsellesi, miten aiot silloin toimia?
Ei kannattaisi tehdä liian helposti yleistyksiä.
Ensinnäkin: miehen äitiä kohtaan olen asiallinen ja kohtelias ja tulemme hyvin toimeen asioiden hoidossa. Ehkä en käy hänen luonaan muuten vain kyläilemässä tai hänen kanssaan shoppailemassa, koska en halua erityisesti ystävystyä ihmisen kanssa, joka on haukkunut minut pahemmin kuin kukaan ystävistäni koskaan. Selvin päin ollessaan hän kyllä ylistää minua hyväksi miniäksi.
Siinä ehkä olet oikeassa, että miten suhtaudun omiin vanhempiini. Omien vanhempien kanssa en ole juurikaan tekemisissä. Emme ole huonoissa väleissä, mutta emme (molemmin puolin) koe tarvetta olla kovin läheisiä. matkaa on 900km ja käymme ehkä kerran kahdessa vuodessa kylässä. Soittelemme ehkä keskimäärin kerran kuussa. Ehkä se, että itse en koe vanhempiani tärkeäksi vaikuttaa siihen, etten ymmärrä mieheni sidoksia äitiinsä.
Hei mä tiedän miltä susta tuntuu..Mulla on kummatkin appivanhemmat alkoholisteja.
Ja todellakin tiedän, että se on vieläkin hermoja raastavampaa kuin pelkkä paskamainen anoppi. Ja sit ne on vielä himouskovaisia. Onneks ne ei käy meil usein mutku asia on niin et mieheni on vielä aikalailla mammanpoika...Onneksi emme ole vielä naimisissa.Se on ainut hyvä asia eikä meillä o viel lapsii. En tiedä uskallanko niitä alkaa tekemäänkään ennenkuin anoppini on potkassut tyhjää..
Siis mun piti kirjottaa nimimerkiksi nuori nainen...Anteeksi..Juttua tulee niin tiheään tahtiin et tulee noit kirjotusvirheitä...