Onko kenelläkään muilla samaa ongelmaa kuin minulla,eli menee monia päiviä hyvin laihduttamisen kanssa, mutta jos joku päivä tulee syötyä enemmän tai tulee herkuteltua niin tulee tunne että antaa mennä vaan..syödään nyt sitten itsensä ihan ähkyksi koska päivä meni laihduttamisen kannalta kummiskin pilalle?
Miten osaisi muuttaa tuollaista ajatustapaa, itse kun olen nämä läskini saanut väärästä suhteesta ruokaan. Olen (ollut)ns.tunnesyöppö ja myöskin sairastanut bulimiaa.
Tämä tälläinen kun aiheuttaa hirveät morkkikset.Niinkuin myöskin kausittaiset yösyömiset...ohhh.
Miten osaisi muuttaa tuollaista ajatustapaa, itse kun olen nämä läskini saanut väärästä suhteesta ruokaan. Olen (ollut)ns.tunnesyöppö ja myöskin sairastanut bulimiaa.
Tämä tälläinen kun aiheuttaa hirveät morkkikset.Niinkuin myöskin kausittaiset yösyömiset...ohhh.
Vastaukset 4
Vanhimmat
dr. philin showta, aihe oli alkoholismi, mutta olisi ihan yhtä hyvin käsitellä ruokaholismia... äitinikin aina sanoo, että "yksi on juoppo ja toinen syöppö" :). Pointti on mun mielestä siinä, että kyse on addiktiosta. ihminen voi alkaa käyttää mitä tahansa ainetta/keinoa (vrt. alkoholi, huumeet, ruoka, seksi, pelit jne.), joilla "hoitaa" itseään, jotain muuta tunnetta. tuossa dr. philin ohjelmassa äsken muhun kolahti tohtoorin kommentti "kyse on valinnasta. ihminen valitsee juomisen". ihan sama pätee syömiseen, me ylipainoiset valitsemme syödä liikaa eli kyllä tuon ajattelutavan muutokseen täytyy käydä itsensä kanssa syväluotaavia keskusteluja :( tsemppiä sulle itsetutkiskeluun, opittujen käyttäytymismallien muutokseen ja pysyvään painonpudotukseen!
p.s. jos retkahdat yhtenä päivänä, ei se koko dieettiä kaada :) ole armollinen itsellesi, anna repsahduspäivä itsellesi anteeksi ja jatka ruokavaliota seuraavana päivänä ihan normaalisti. pikku hiljaa, pikku hiljaa... niin kauan kuin puntarin näyttää alaspäin menevää suuntaa tai kunhan pysyy edes samassa, niin eikö asiat ole silloin hoidossa?
Tuo on kyllä totta. Syöminen voi olla addiktio siinä missä alkoholi,huumeet jne. Ja vielä lisäksi, syöminen on ehkä vaikein näistä jos ajatellaan kuinka oppia hallitsemaan ( muissa tapauksissa lopettamaan),koska syömistä ilman emme voi elää niinkuin voimme ilman alkoholia tai huumeita.
Mutta vaikeaa on opitun tavan muuttaminen. Sitä ei pääse mihinkään.
Kuin myös itselleen armollinen oleminen. Paljon helpompaa on sättiä ja morkata itseään, kuin kehua. Valitettavasti. Pitäisi vaan pistää uusi nauha pyörimään joka kertoo joka päivä itselleen että olen hyvä,kaunis ja rakastamisen arvoinen:)
tuossa asiassa, että pitää joka päivä kehua itseään! se on eräs NLP menetelmä käsittääkseni (NLP = neurolinguistic programming, joka on jonkinsorttista itsesuggestiota. en ole tarkemmin asiaan perehtynyt:) mutta sen itsekehumisen (itselleen, ei siis muille *LOL*) seurauksena oman ajatustavan pitäisi pikkuhiljaa muuttua. eli tavallaan siinä ohjelmoidaan ajatus/käsitys itsestä muuttumaan. itsensä rakastaminen (hyvällä tavalla) on tärkeää. itsekin olen sitä viime vuosina opetellut ja kyllä siihen pystyy! rakastamaan itseään niin paljon, että alkaa enempi huolehtia itsestään ja hyvinvoinnistaan. kaikilla tavoin.
Itselläni auttaa se,että juuri silloin kun syöminen meinaa jäädä päälle,lasken montako kaloria voin syödä loppupäivän aikana. Yleensä tulos on se, että sinä päivänä kalorit menee vähän yli. Se, että niin sanotusti on "kontrolli päällä" koko ajan, auttaa. Seuraavana päivänä jatkan taas laihdutuskuuria, tai "uutta elämäntapaa".