Ovatko vanhemmat epäonnistuneet totaalisesti kasvatustyössä jos oma lapsi on parikymppisenä nuorisorikollinen, hmoilanen tai nisti.
Niin?
Niin?
Vanhempien vastuu
pepe ja tiina
7303
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
vaikka sitä joutuukin noissa tapauksissa miettimään, mitä tuli tehtyä väärin ja olisiko voinut jossain toimia toisin.
Ihmiselle, sille nuorelle, jää myös se oma vastuunsa kannettavakseen omista valinnoistaan.
Eikä vanhemmuus ja kasvattaminen pääty siihen 20-ikään. Kyllä ne jatkuvat jossain muodossa. Noissa tapauksissa erityisesti. Eli asia ei suinkaan ole loppuunkäsitelty, vaikka piltti parikymppisenä olisikin hunningolla.
mielestä parikymppinen homo-nuori epäonnistuja.
Niin?
mitään homoista? Sitäkö tuo hmoilanen tarkoitti? En ymmärtänyt. Jos tekee asia-aloituksia niin kielen on hyvä olla selkeää.
Miksi olet itse aloituksessasi liittänyt homot rikollisten ja narkomaanien kanssa samaan nippuun? Tuntuiko se luontevalta?
tätä hommaa aloittanut, dorka.
Et siis pidä homppari-nuorta epäonnistujana.
Niin?
se, kenelle äsken vastasin?
En pidä homonuorta epäonnistujana, enkä hänen vanhempiaan, serkkujaan, luokkatovereitaan sen paremmin kuin perheen koiraakaan.
Miksi tahdot puhua kanssani homonuorista tässä ketjussa, jos se asia ei edes kuulunut a.p. kysymykseen, eikä mun vastaukseen?
Se ovatko vanhemmat onnistuneet näkyy siinä miten nuori selviytyy noista asioista. Jos hän tulee tolkkuihinsa ja tajuaa typeryytensä ja kääntää kelkkansa on hänelle annettu vahvat eväät matkaan. Jos hän kunnioittaa itseään niin paljon että kykenee murtautumaan pois vaikkapa huumeriippuvuudesta ovat vanhemmat onnistuneet erittäin hyvin : He ovat tehneet kokeilunhaluisen, uteliaan, rajat ylittävän nuoren elämän joka kuitenkin pystyy toipumaan tekemistään virheistä ja valitsemaan huonojenkin asioiden suhteen kuitenkin jotenkin järkevästi - vaikka sittem toistuvasti ongelmissa olisikin - ja jatkamaan elämää ja nauttimaan siitä.
Sensijaan sellaisen tunnollisen suorittajan joka opiskelee kunnolla, hankkii huippuammatin ja perheen mutta siitä huolimatta kolmeviitosena masentuu, menettää kaiken ja ampuu aivonsa pellolle ennen 40v syntymäpäiväänsä... siinä oli jotain jossa vanhemmat epäonnistuivat. He antoivat kyvyn ja suunnan jolla pärjätä - mutteivät keinoja selviytyä kun homma hajoaa käsiin.
Emme ole täällä opettamassa lapsillemme kuinka ollaan täydellisiä. Sellaista ei ole olemassakaan. Olemme täällä opettamassa kuinka ollaan ihmisiä - ja siihen kuuluu osana se karvainen, pikkinen ja räkäinen puolensa.
Pennun on osattava itse kantaa vastuu tekemisistään.
Samoin pentu tekee varttuessaan omat valintansa, vanhempien tarjoamilla puitteilla ei ole niin paljoa merkitystä. Vaikkakin huonot olosuhteet voivat todennäköisemmin johtaa samanlaisiin lopputuloksiin.