Kiitos elämästäsi Jari Musakka

Ystäväni Jari Musakka kuoli Nokialla. Tiedon hänenen kuolemasta sain tänään 17.12.2008, kun asun nyt eri paikkakunnalla.
Jarin kanssa istuimme rannalla ja puhuimme elämästä ja elämän tarkoituksesta; osaltaan meillä molemmilla oli tarkoitus ottaa hieman alkoholia ja kokea tietyllä tavalla tämän yhteiskunnan valheellisuus oikeudenmukaisena; kokea miten me vielä nousemme ja elämme paremmin, kuin silloin rannalla. Välillä lausuimme runoja, puhuimme runoudesta ja keitä kuolleita runoilijoita haluaisimme tavata. Enää en tapaa edes Jaria ! Jari tykkäsi lausumastani Joel Lehtosen runosta "Kuin sorsa, jolla on tehty pesä lahden sinermään, jää syksyksymmällä yksin, niin yksin minä jään. Silt ammuttu on rakkaaat, sen siipi haavoittui ja silti sen elää täytyy, se salmella surren ui. Kun ihmisten käteen kuolla, se raukka kammoksuu, se sukeltaa jää pohjaan, se kaislaan pureutuu. Näin jostakin siitä kuulin ja niin nyt minäkin, yhä tartun murheisiini ja kuolla tahtoisin". "En tiedä, toivoko lienee mua ennen häikäissyt, muta koskaan en ole ollut niin suruinen kuin nyt".
Jari oli ihminen suurella iillä; ongelmat ja kaikki vaikeudet johtuivat ihmisen kyvystä ajatella, kokea ja olla ihminen! Hänellä välähti, kuten sanotaan, ja sitä minä rakastin ja ihailin.
Istuimmme Jarin kanssa satoja iltoja hänen asunnollaan ja nyt on tullut se viimeinen ilta, se, joita iltoja ei enää tule. Eikä tule enää edes niitä päiviä, jolloin voin kokea hänen huumorin, älykkyyden, oivalluksen ja sen ihmisyyden, jota hän jakoi jokaiselle ihmiselle.
Kiitos Jari niistä hetkistä joita sain viettää kanssasi, ja kun siellä rannalla puhuimme, kenet haluaisisimme tavata, niin nyt haluaisin tavata sinut!

Näkemiin Jari: Ystäväsi Jouni Christian Nicolai Saltbacka