Olen ollut monen miespomon naisalaisena ja yleisesti tulen toimeen paremmin miesten kuin naisten kanssa ja yleisesti arvostan miehiä, en esimerkiksi pidä siitä ylinaisistuneesta keskustelusta ja naisia yliarvostavasta ilmapiiristä (kiintiönaiseus jne.)joka nykyisin on yhteiskunnassa vallalla.
Mutta viime aikoina - ehkä ikääntymisen ja tiedon lisääntymisen takia - olen kyllä alkanut pohtia, että miksi miespomo on lähes aina väärässä ja tekee vääriä ratkaisuja. En osaa selittää tarkasti enkä yksityiskohtaisesti tätä, mutta joka ikinen päätös, jonka miesesimieheni on viime aikoina tehnyt, on mennyt päin h-iä, ja kun muistelee, niin ei ole ensimmäinen kerta miesesimiehissä. Dramaattisesti sitten punastellaan ja joudutaan selittelemään ja pakon edessä niitä virheitä sitten oiotaan, vaikka mies ei kyllä perinteisesti myönnä, jos on tehnyt väärin! Tämä pätee ihan päivittäisissä käytännön toimissa kuin rekrytoinneissa. Vähän niin kuin George Bush Irakissa (en väitä, että maailma olisi Hilary Clintonin myötä parantunutkaan.), että ei osannut hoitaa hommaa ollenkaan ja teki aivan massiivisia, naurettavia ja läpinäkyviä virheitä. Miesten toiminnassa esimiehinä yhdistyy paitsi tyhmyys, myös suuri vallanhalu, mutta toisaalta tietynlainen avoin epärehellisyys. Nimittäin miehiltä ehkä myös puuttuu naisille ominainen kierous, että miehet edes osaisi tätä tyhmyyttään piilotella.
Mutta viime aikoina - ehkä ikääntymisen ja tiedon lisääntymisen takia - olen kyllä alkanut pohtia, että miksi miespomo on lähes aina väärässä ja tekee vääriä ratkaisuja. En osaa selittää tarkasti enkä yksityiskohtaisesti tätä, mutta joka ikinen päätös, jonka miesesimieheni on viime aikoina tehnyt, on mennyt päin h-iä, ja kun muistelee, niin ei ole ensimmäinen kerta miesesimiehissä. Dramaattisesti sitten punastellaan ja joudutaan selittelemään ja pakon edessä niitä virheitä sitten oiotaan, vaikka mies ei kyllä perinteisesti myönnä, jos on tehnyt väärin! Tämä pätee ihan päivittäisissä käytännön toimissa kuin rekrytoinneissa. Vähän niin kuin George Bush Irakissa (en väitä, että maailma olisi Hilary Clintonin myötä parantunutkaan.), että ei osannut hoitaa hommaa ollenkaan ja teki aivan massiivisia, naurettavia ja läpinäkyviä virheitä. Miesten toiminnassa esimiehinä yhdistyy paitsi tyhmyys, myös suuri vallanhalu, mutta toisaalta tietynlainen avoin epärehellisyys. Nimittäin miehiltä ehkä myös puuttuu naisille ominainen kierous, että miehet edes osaisi tätä tyhmyyttään piilotella.
Vastaukset 13
Vanhimmat
vahva pomokulttuuri. Se tulee viiskyt luvulta, ja tuntuu hassulta tähän päivään sovellettuna.
asian aivan väärin.
Miehet eivät tee virheitä, eivät nyt, eivätkä koskaan. Jos et ole sitä huomannut, et ole koskaan miehen kanssa elänytkään.
suurin syy suomalaisessa keskijohdossa. Olen muuten miespuolinen, ilman uhoa!
olla nuoremman polven miesjohtajissa, tapauksista tietysti riippuen, mutta saattaa olla, että nuoremmat miehet voivat joskus ehkä mahdollisesti myöntää omat virheensä. Josta syystä heitä luonnollisesti myös arvostetaan enemmän.
Elämä miesjohtajan kanssa (tarkoitan työssä) on siksikin helvettiä, että kun ei voida myöntää virheitä ja hyvin usein toimitaan puutteellisilla tiedoilla, niin käytännön asiat ei oikein toimi.
Ja sitten kun kyse on jokapäiväisiin rutiineihin vaikuttavista tekijöistä, niin saa siinä aika fakiiri olla, että osaa selittää ulospäin, että miksi tämä asia on päin helvettiä. Kun ei voi alkaa julkisesti haukkua omaa esimiestä eli kertoa totuuksia.
Eikä voi tehdä myöskään asioita toisin, kun asiat pitää tehdä niin kuin johtaja sanoo.
Samaan luonteenpiirteeseen kuluu myös se, että mistään ei voi huomauttaa tai sanoa edes nätisti, että voisikohan tämän tehdä esimerkiksi näin, koska miehet eivät osaa ottaa vastaan kritiikkiä tai he eivät voi hyväksyä sitä, että jollakin toisella olisi parempi ehdotus kuin heillä. Miten silloin voi parantaa työolosuhteita?
Lisäksi miespomo ottaa asiat henkilökohtaisesti. Jos kysyt miesesimieheltä, siis johtajalta, että kuka hakee tänä aamuna postin, niin vastaus on, että "en minä ainakaan", oikein peloissaan, että vastuu olisi muka hänelle siirtymässä.
Kun vain sitä kysyttiin, että kuka hakee postin!
Eli puheet siitä, että miehet johtavat asiaperusteisesti ja naiset tunteella, on kyllä puhtainta potaskaa! (Kaikki johtavat omalla edulla.)
Eli miespomon kanssa ei voi jutella vain asiasta, vaan hän heti projisoi asian liittyvän häneen, vaikka ei liitykään.
Mistähän tämä miesten h-in huono itsetunto oikein johtuu, millaiset naiset kasvattavat tällaisia miehiä ja millaiset naiset menevät tällaisten miesten kanssa naimisiin?
sodan jälkeen pojista kasvatettiin tunteettomia sotilaita. Poika ei saannut itkeä. Nyt kun sotilaita ei sillä tavalla tarvita, kasvaa pojista ihmisenä torsoja.
sama asia eli ihmisenä ollaan torsoja olipa sotaa tai ei. Miehen kasvattaminen taitaa olla erityisen vaativaa, koska lopputuloksena on aina sama, kasvattipa pojat sitten sota tai äiti.
Tai onko poikakulttuuri sitten jotenkin epätavallisen suvaitsematonta... Vai onko pojilla jo syntyessään tavallista vahvempi kilpailugeeni.
Jos jotain hyvää miesjohtajakulttuurista voi löytää on se, että miehet eivät avoimesti puukota toista miestä selkään tai eivät avoimesti riitele, kuten naiset. Kilpailuahan miestenkin välillä on, mutta, no, onko se sitten reilumpaa kilpailua...
todellakaan pidä paikkaansa. Ajattelepa nykyistä hallitusta tai poliisivoimia. Naisetko siellä puukottaa?
syystä miespuolisia ei kiinnosta henkiset harrastukset. Seuraapa joskus teatterissa tai sinfoniakonsertissa miesten osuutta. Jopa kirjastoissa mies on harvinaisempi. Miehille riittää Tekniikan Maailma ja Aku-Ankka. Siksi henkisesti torsoja.
Mutta jos katsot ketkä johtavat sinfoniaorkestereita = kapellimestarit ja teattereita, niin tilanne keikahtaakin toisinpäin.
Niitähän johtavat miehet. Yleisönä ovat keski-ikäiset naiset.
Siis miehiä tietyissä piireissä hyvinkin kiinnostaa henkiset harrastukset. Meillä taitaa olla muutama mieskirjailijakin Suomessa ja rauhastakin neuvotteli Nobelin mies.
Ongelmana on se, että suurin osa ihmisistä ei työskentele näillä aloilla, vaan sellaisilla aloilla, joilla miehet eivät henkisyyttä harrasta. Toisaalta, se, että harrastaa henkisyyttä, ei vielä takaa mitään siitä, että osaisi johtaa. Monet henkisyyden harrastajat ovat aivan tunnevammaisia, taiteilijoista nyt puhumattakaan.
Minusta kysymys ei ole sen suuremmasta asiasta kuin siitä, että töissä olisi normaalit käytöstavat molemmilla sukupuolilla ja että myönnettäisiin, jos on mokattu ja voitaisiin hyväksyä se parempi neuvo tai ehdotus. Ei tarvitse olla "henkinen" tai alkaa tilittää tunne-elämäänsä, sillä töissä ollaan töissä.
Siis pitäisi miettiä, kumpaa ollaan edistämässä: asiaa (oikein) vai omaa uraa (väärin).
Mutta jos kyky ottaa vastaan neuvoja on puutteellinen, niin silloin tehdään tuota viimeksi mainittua. Mikä ei tietenkään ole työn alkuperäinen tarkoitus eikä moraalisesti oikein.
Kannattaa käydä töissä esim. sairaalassa tai millä tahansa naisvaltaisella alalla. Ja kirjoittaa sitten, käytännöllisestä näkökulmasta tuosta selkäänpuukottamisesta.
Sitä niin mielellään olisi feministi, mutta kun on käytännön kokemusta asioista, niin ei voi.
nuo henkiset arvot eivät juuri kiinnosta miehiä. Siksi suurin osa miehista on henkisiä torsoja. Kapellimestarit ovat poikkeuksia.
millaisissa piireissä liikkuu, että mitä mies tai miehet ympärillä harrastaa.
Mutta kyllä kai miehet luontaisesti harrastaa enemmän jotain muuta kuin henkisiä harrastuksia. Siis poikalapsia kiinnostaa tekniikka ja tyttöjä sitten muut jutut.
Eihän se silti estä sitä, että voisi olla alkeelliset käytöstavat. Ei se, että ei kuuntele klassista musiikkia tai ei käy teatterissa, tarkoita sitä, etteikö voisi toimia työelämässä normaalien käytöstapojen mukaisesti. Ihan niin yksinkertainen ei maailma ole.
Lisäksi heittoja, joiden mukaan miehet ovat Tekniikan Maailman lukijoita ja henkisesti torsoja, ovat nakkeluja, joita, ollakseen uskottavia näkökulmia, pitäisi perustella. Jos näet sanotaan "miehet", se tarkoittaa kaikkia miehiä, johon silloin lukeutuisivat myös kapellimestarit, esimerkiksi.
Miehet ja naiset ovat hyvin pitkälle samoissa töissä. Silti miehet tekewvät esimerkiksi hoitotyötä tekniikan maailman pohjalta. Sosiaalinen ajattelutapa on miehille vieras. Sitä kun ei opi leikkimällä autoilla.