Mietittiin tänään kaverin kanssa, montako uskollista liittoa tiedämme. Emme keksineet kuin yhden äkkiseltään.
Vanhoja sukulaispareja ei mietitty, koska niistä emme voi tietää onko uskollisia vai ei. Niissäkin uskottomuutta kuitenkin jopa meidän tiedossamme, sekin varmaan jäävuoren huippu.
Montako uskollista liittoa tiedätte? Mitä ajatuksia pohdintanne herättää?
Vanhoja sukulaispareja ei mietitty, koska niistä emme voi tietää onko uskollisia vai ei. Niissäkin uskottomuutta kuitenkin jopa meidän tiedossamme, sekin varmaan jäävuoren huippu.
Montako uskollista liittoa tiedätte? Mitä ajatuksia pohdintanne herättää?
Vastaukset 22
Vanhimmat
aika monta varmaa ei uskollista liittoa lähipiiristä, mutta myös vähintään yhtä monta luultavasti uskollista, täyttä varmuutta niissä ei ole. Sellaista kun ei kehtaa udella lähipiirissä, uskottomuustapaukset tulee tietoon utelematta, tai osa tulee.
Täysvarmuuden voin antaa vain omalta osaltani, eli en ole pettänyt kertaakaan, ainakaan tähän päivään asti.
vain omani, toisten asioista en mene takuuseen.
Itse asiassa ei juuri kiinnosta tietääkään.
Pohdintasi herättää vain ajatuksen, ettei sinullakaan paljon elämänsisältöä taida olla jos tällaisia täytyy miettiä....
Elämässäni on kyllä sisältöä, mutta osittain vääränlaista. Lapset ja opiskelu ja harratsukset ovat niitä iloisia asioita mutta pettävä mies tuo vain paskaa sisältöä elämään. Ystävätär jonka kanssa asiaa pohdimme, on itse tullut myös petetyksi, sittemmin eronnut.
Lohduttaako sinua tieto siitä kuinka harvinaista tai yleistä oma kohtalosi on?
Onko paska sisältö helpompi kestää kun tietää mahdollisimman paljon kohtalotovereita?
Vaikka osaankin laskea onnellisten pariskuntien olevan 60% omasta lähipiiristäni, ei se auta tekemään johtopäätöksiä kenekään uskollisuudesta...
Nimenomaan minua lohduttaisi löytää uskollisia pareja, koska se toisi jotain tulevaisuuden toivoa. Olisi mahdollista ehkä joskus hamassa tulevaisuudessa elää luottamuksellisessa parisuhteessa. On ikävää kun tällä hetkellä se tuntuu olevan lähes mahdotonta kun tuntuu, että kaikki pettävät. En pysty elää pettäjän kanssa onnellisena.
Elämä tulee vain ottaa vastaan sellaisenaan. Kokemuksista voi oppia, muttei vetää johtopäätöksiä tulevasta.
Luottamus syntyy jos on syntyäkseen vain ja ainoastaan sen kumppanin kanssa. Muiden kokemukset ja oma menneisyys ei pitäisi siihen vaikuttaa.
En vain osaa kuvitella miten toisten uskollisuus sinua auttaa omien kokemustesi yli...
Terveisin
yhdennaisenmies
syrjähypystä tehtään liian suuri numero ei tavara siinä vähene.jos kotona muuten menee hyvin,ei sivuhyppyä kannata murehtia se vain piristää
jos pitää pettää niin tuskin kaikki menee muutenkaan hyvin suhteessa. minä olen tätä mieltä, joku voi olla toista mieltä. t.uskollinen
Täältä etelä-suomesta en tiedä kun kolme paria. Mut "kotopuolessa" tiedän hyvinkin monta vanhaa paria.
Hirveän määrän tiedän kyllä pareja, joissa suhde on ollut pahoissa ongelmissa ja sitten niitä ongelmia on ratkottu vieraissa käymisellä.
Ite olen ollut naimisissa nyt 5 vuotta. omalta puoleltani olen ollut uskollinen ajatuksia myöten. Ja uskon että niin on ollut mieskin. Mutta katotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Eihän sitä koskaan tiedä.
Mutta pettämistä en tule koskaan ymmärtämään tai hyväksymään. Parempi erota kun pettää.
Itse en ole pettänyt, mutta en mene takuuseen edes omasta vaomosta.
Pahoin pelkään, että vieraissa on käyty.
Annan asian olla, koska siitä saattaisi tulla vaikka riita.
Negatiiviset seuraukset olisivat varsin kamalat siihen verrattuna, että nyt ei tehdä mitään, mikä ärsyttäisi toista.
Kovin vähän muuten saat palautetta uskollisista liitoista, mutta tämä foorumi taitaa olla kaikkein huonoin sellaista etsiä?
Hyvää joulua ja joulumieltä tilanteesta riippumatta!
Sitä voi ainakin yrittää psyykata olemaan itse hyvällä mielellä, vaikka toisen naama olisi kuinka rutussa tahansa.
Aina ne kaikki asiat jollain tapaa ovat tähänkin asti järjestyneet!
En välttämättä tiedä yhtään uskollista liittoa. On liittoja, joissa epäilen olevan/olleen uskottomuutta, mutta se ei ole tullut ilmi.
Myös omien vanhempieni sukupolvessa (60 -ikäisiä) on uskottomuus tullut ilmi, tosin vasta vuosien, ehkä vuosikymmenien viiveellä. En ole ollut yhtään yllättynyt, kun olen saanut tietää.
Minun on vaikea kuvitella ylipäänsä, että olisi täysin uskollista parisuhdetta. Tilanteet vaihtelevat pitkissä parisuhteissa niin paljon, että houkutus pettämiseen on yksinkertaisesti usein liian suuri.
Ihminen on tällainen. Eikä muuksi muutu.
Lähipiiristä löytyy neljä, siis sellaiselta etäisyydeltä jolta voin olettaa tietäväni tilanteen. Mitä ajatuksia? Heikko on ihminen... itsekäs ja lyhytnäköinen.
Olen itse ollut puolisolle uskollinen kohta 20 vuotta ja sanojensa mukaan hänkin. Vannomatta kuitenkin paras.. Tuttavapiirissämme on ainakin 10 pariskuntaa joiden epäilen olleen myös uskollisia, mutta toisistapa ei nyt tiedä. Eivät he varmasti meille ensimmäisinä kertois, jos ovat pettäneet. Pääasia kuitenkin, että sekä me että tuttavapariskunnat kestävät ilot ja surut yhdessä läpi vuosien ja onnellisuus ja tyytyväisyys paistaa kasvoista:) Haluan edelleen uskoa, että kaltaisiani ihmisiä on paljon olemassa, jotka yhä uskovat rakkauteen ja uskollisuuteen.
Olisi kiva tietää kuinka voisi vielä olla onnellinen suhteessa pettämisen jälkeen ja selvitä siitä yli. Toki minäkin olen onnellinen joskus mieheni kanssa, mutta ne on lyhyitä hetkiä, yleisesti ottaen kyllä on koko ajan vaan paska olo vaikka pettämisestä on jo aikaa. Itse olen uskollinen ja siksi harmittaa kun toinen ei ole ollut. Mitä jarkeä tässä on, ei luottamusta saa ikinä enää takaisin. Siksi meidän liitto varmaan kaatuukin pettämiseen. Mieluiten jatkaisin, mutta en vaan pysty tähän, parisuhdeneuvonnatkin on kokeiltu mut ei ole apua tässä asiassa.
Kun kaksi aikuista, mies ja nainen, tapaavat ja rakastuvat ja päättävät alkaa kulkea tätä taivalta yhdessä eteenpäin, niin syntyykö samalla omistussuhde toiseen sekä henkisesti että fyysisesti? Minusta ei. Molemmilla on ollut elämää ennen sitä ja kaikki elämä ei voi olla siinä suhteessa.
Olisi toki tärkeää, ettei suhteessa tapahtuisi toisen pettämistä ei henkisesti eikä fyysisesti. Mutta ihmiset tekevät virheitä ja niistä voi oppia ja ottaa opiksi. Jos suhde toimii muuten hyvin ja on turvallinen, niin kyllä yhden virheen täytyy voida antaa anteeksi ja unohtaa. Kerran virheen tehnyt ja siitä opiksi ottanut voi olla parempi, kuin se joka ei ole tehnyt sitä virhettä (vielä?). Patologisen valehtelijan ja pettäjän kanssa ei kannata jatkaa hetkeäkään, vaikka olisi lapsia ja muita sitovia asioita.
Vastaus: Puhut.
Viestisi kuulostaa selittelyltä. Ei ole mitään "sääntöä", jonka puitteissa "virhe" pitää antaa anteeksi.
Kyllä "virheen" tekevän pitäisi olla hyvin tietoinen tekemästään virheestään - ei niin, että pitäisi ajatella, että se on maailman suurin synti, vaan niin, että ymmärtää mahdollisest seuraukset: eli sen, että kumppani ei ehkä annakaan anteeksi. Ja suhde päättyy.
Lisäksi on otettava huomioon, että yksi virhe ei välttämättä jää yhteen. Toinen virhe on jo pienempi synti ja sitä rataa... Eikä tarvitse olla mikään patologinen tapaus.
Toista ei voi omistaa, totta, mutta se taas ei liity mitenkään koko aiheeseen.
Mitä se yksi pettäminen oikein tarkoittaa? Yhtä ainoata kertaa vieraassa sängyssä toimittamassa yhden kerran sitä itseänsä?
Kuka pettää vain yhden kerran liitossaan?
Kokemukseni mukaan ihminen, mies tai nainen, joko pettää tai ei petä eikä koskaan liitossaan vain yhtä kertaa. Kerran pettäjä, aina pettäjä.
Sille, joka väitti syrjähyppyjen piristävän aviosuhdetta: Mistäs tiedät? Oletko kuuskypänen vaimo, joka tietää? Vai nelikypänen myyntimies, joka elähdyttää itseänsä maailmalla ja tulee viikonvaihteeksi kotiin saamaan puhdasta avio-onnea ja onnellista perhe-elämää?
Kun mä elän miehen kanssa hyvässä suhteessa, ei meidän sänkyyn mahdu ketään kolmatta osapuolta. Jos mies tuntee olevansa onneton tai siltä puuttuu jotain, sen pitää uskaltaa ilmaista asiansa mulle. Jos se sitten hoitaa huolensa ja puutteensa jonkun toisen sängyssä, mun luottamukseni ja arvostukseni mieheen häviää sen siliän tien. Mä lakkaan arvostamasta ja pitämästä sitä sinä miehenä jonka luulin tuntevani. Pettymys olisi todella kova.
Ellei sitten olisi niin, että mä itse olisin syystä taikka toisesta ollut osaltani aiheuttamassa syntynyttä tilannetta, tunnistaisin sen ja voitais yhteisestä halusta päästä pettämisen yli.
Tulin siihen tulokseen että olen ajatuksiltani vanhanaikainen ja "out". Syrjähypyt ovat varsin yleisiä ja lähes aina perusteltuja. Minä en ole pettänyt koska se on väärin. En ole huomannut uskollisuudella olevan juurikaan arvostusta mutta uskottomuus näyttäisi olevan pop; silloin on kiinnostava.
hupia toi pettäminen. MINÄ tahdon JOTAIN UUTTA--MINÄ TAHDON JÄNNITYSPILLUA--MINÄMINÄMINÄ---
Saatana niinku keskenkasvuset kakarat joiden ymmärrys ei riitä edes alkeellisimpaan empatiaan.
Väliäkö sillä jos vaimo ei ymmärrä miten hyvää vieras pillu tekee.
KAKSINAISMORALISMISSA on aina kyse ITSEKKÄÄSTI määritellyistä etuoikeuksista. Kun vaimo tahtoo piristää avioliittoa vieraissa piipahtamalla niin ilahtuuko mies tästä tasavertaisen 'aikuisesta vapaudesta'--`?
>>Syrjähypyt ovat varsin yleisiä ja lähes aina perusteltuja
En ymmärtänyt kirjoituksestasi juuri mitään. Kuten aikaisemmin mainitsin on usein syrjäjypyille olemassa perustelut mutta on asia erikseen mitkä perustelut ovat järkeviä, saati tekevät seksin muiden kuin kumppanin kanssa luvalliseksi.
Tämä vähän riippuu mitä tarkoitetaan uskollisuudella. Sitäkö ettei valehdella toiselle koskaan mistään? Sitäkö ettei käydä vieraissa sängyissä? Sitäkö että ei edes ajatella seksiä vieraan kanssa?
Meillä on täysin uskollinen avioliitto minun näkökulmastani katsottuna, mutta moni muu ajattelisi meidän liitostamme toisin. Elämme vapaassa suhteessa, missä molemmilla on lupa käydä vieraissa silloin kun tilanne on sopiva ja mieli tekee. Vierailut hoidetaan aina niin, että puoliso tietää missä ollaan menossa ja kenen kanssa. Ikinä ei valehdella mistään asioita, vaan puhutaan kaikki asiat läpi. Kerrotaan myös toisillemme kaikki seksifantasiat, koskivatpa ne sitten puolison siskoa tai naapurin jussia. Samoin tiedämme myös toistemme jokaisen ihastuksen.
Joten minun näkökulmastani voin sanoa, että meillä on täysin uskollinen avioliitto, yhtään kertaa en ole miestäni pettänyt enkä selän takana kieroillut :)