Olen jo aikuinen nainen.
Minulla on erittäin huono suhde omaan äitini.
En voi välttää ristiriitoja äitini kanssa.
Riidat johtuvat monista hänen lapsuuteensa ja minun lapsuuteeni liittyvistä asioista.
Olen ollut hyvin ujo pienestä pitäen. En tiedä onko tämä arkuus "tarttunut" jo äidstäni? Nyt yritän päästä ongelmasta eroon.
Olen yrittänyt monesti kysyä äidiltäni neuvoa, tiedän että hän on kamppaillut samojen ongelmien kanssa, mutta apua en saa.
Vastauksia häneltä tulee: Miksi olet ujo? miksi et ole toisen lainen? Miksi et yritä? Miksi et menesty? Miksi et ole sitä mitä haluat? miksi et naura, Miksi et hymyile, Miksi sinulla ei ole ystäviä, Miksi et saa mies ystävää, miksi et onnistu? Hän haluaa ehkä parastani ja etten epäonnistu, mutta luulen että hän osaisi parhaiten neuvoa minua juuri tässä asiassa. Miten saan luotua häneenn syvän suhteen?
Aina kun tulemme tähän asiaan keskusteluissa (ujous), tulee välitön riita. Tämä ajaa meitä erilleen. Hän ei halua puhua asiasta. Hänen mielstä se on helposti ohitettavissa, pystyisin noin vain olemaan toisen lainen ihminen. Omasta mielestäni kärsin pahasta paniikki häiriöstä, joka rajoittaa jokapäiväistä elämääni. Hänen mielestään olen perinyt häneltä tyhmyyden ja minun pitäisi unohtaa asia.
Minulla on erittäin huono suhde omaan äitini.
En voi välttää ristiriitoja äitini kanssa.
Riidat johtuvat monista hänen lapsuuteensa ja minun lapsuuteeni liittyvistä asioista.
Olen ollut hyvin ujo pienestä pitäen. En tiedä onko tämä arkuus "tarttunut" jo äidstäni? Nyt yritän päästä ongelmasta eroon.
Olen yrittänyt monesti kysyä äidiltäni neuvoa, tiedän että hän on kamppaillut samojen ongelmien kanssa, mutta apua en saa.
Vastauksia häneltä tulee: Miksi olet ujo? miksi et ole toisen lainen? Miksi et yritä? Miksi et menesty? Miksi et ole sitä mitä haluat? miksi et naura, Miksi et hymyile, Miksi sinulla ei ole ystäviä, Miksi et saa mies ystävää, miksi et onnistu? Hän haluaa ehkä parastani ja etten epäonnistu, mutta luulen että hän osaisi parhaiten neuvoa minua juuri tässä asiassa. Miten saan luotua häneenn syvän suhteen?
Aina kun tulemme tähän asiaan keskusteluissa (ujous), tulee välitön riita. Tämä ajaa meitä erilleen. Hän ei halua puhua asiasta. Hänen mielstä se on helposti ohitettavissa, pystyisin noin vain olemaan toisen lainen ihminen. Omasta mielestäni kärsin pahasta paniikki häiriöstä, joka rajoittaa jokapäiväistä elämääni. Hänen mielestään olen perinyt häneltä tyhmyyden ja minun pitäisi unohtaa asia.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minun äitini on syyttelevä narsisti joka ei ainakaan osaa auttaa toista, vaan syytää ilmoille rikkiä ja sairaita asioita.
Äitisi huonontaa sanoillaan ihan kaikkea -itsetuntoasi, arvoasi, omaa arvostustasi, positiivisuutta, onnea, uskoa, toivoa, rauhaa, tasapainoa, ym ym., mitään positiivista tukea ei ole näköjään eikä psykologista apua tai turvaa. Lapselliselta vaikuttaa ja tosiaan ei viisasta. Saat jopa ammatti-ihmisiltä enemmän tukea paniikkiin kun tuollaiselta. Olisi hyvä jos et välittäisi äidistäsi ja rakentaisit itseäsi uskoen (positiivisiin ym.) mielipiteisiisi. Tosiasia on, että monen äiti ei ole viisas eikä Jumalasta seuraava, vaan tavallinen heikko tai huono ihminen, joskus mielenterveys ei kunnossakaan. Valitettavasti, vaikka haluaisi nähdä /uskoa sen hyvän vanhemman ja tarvitsisi kunnollista normaalia vanhempaa. Ja tarvitsisi niin kipeästi tukea, mitä ei edes lapsena saanut. Vaan silloinkin on äiti voinut olla julma ja luullut olavansa hyvä.
Toivon sinulle tuttuja jostain tukemaan todella. Et ole tyhmä, etkä ole huono -missään tapauksessa. Älä ikinä usko sellaista roskaa. Olet tärkeä, fiksu, ihana ja hyvä ihminen ja paljon muuta! Voit ajatella kaikkea hyvää itsestäsi ja koittaa uskoa elämään, toivoon. Itsekin olen hyvin yksin asioiden kanssa, on vaikeaa olla hiljaa asiasta /asioista kun ei ole kelle puhua. Sanat mitä äiti käyttää ovat niin kamalia etten osaa jälkikäteen kenellekään edes selostaa niitä ja sitä asennetta ja ihan kaikkea. En edes muista kaikkea sitä tarkasti aina kun mieli pyyhkii. Sanoja ei ole minulla se on kamalaa. Ja kun ei ole sanoja kertoa kukaan ei usko minua, kyseenalaistaa ehkä. Mistä noita lasten elämän pilaavia ihmisiä oikein syntyy, henkisesti väkivaltaisia äitejä ellei sitten fyysisesti.
Paniikkiin saat reseptinkin lekurilta jos vaivaa, se auttaisi ensihätään. Puhuminenkin voi auttaa, neuvot ja terapia. Äitisi on varmaan paniikkihäiriön aihettanut sinun elämääsi jos on luonut epävarmuutta lapsesta lähtien, eikä mitään tukea positiivisuutta. Ehkä hän on itse epävarma ihminen ja ei kykene ajattelemaan usealta kannalta elämää.
Zemppiä. Paljon on samassa tilanteessa olevia jotka sairastuvat. Olisi kiva jos olisi jokin nettisivu jossa olisi "minä olen aina oikeassa"-vanhempien tuhonneita ihmisiä niin olisi edes joku joka ymmärtää lähellä.
Vähättely on niin tuttua... mitätöinti ja pilkkaaminen
niin, vähättelyä.
Toivon tosiaan että tähä aiheeseen saisi apua, keskustelua ja tukea jostakin.
Tällainen asia syövyttää ehkä monen ihmisen elämää. Kiitos todella edellisistä!
Sanat mitä äiti käyttää ovat niin kamalia etten osaa jälkikäteen kenellekään edes selostaa niitä ja sitä asennetta ja ihan kaikkea. En edes muista kaikkea sitä tarkasti aina kun mieli pyyhkii.
Juu ei sitä viitsi yksin pyöritellä asioita päässä, muilta saa yleensä eri näkökantoja asiaan. Positiivinen tukija olisi tärkeä,.. jos joku syyllistää tms. negatiivista, kannattaa vaihtaa tukijaa tai auttajaa. Joillekin voi tulla joko masennusta, paniikkihäiriö, ahdistusta tai ahdistuneisuushäiriötä tms. jos on vanhempi hankala. Onneksi sekin jo auttaa kun tiedostaa ongelman, että jos vanhemmalla on joku. Sinussa siis EI ole vikaa. Ja voisi miettiä mikä vanhemmalla on vaikka sitä ei tarvitsekaan enää ottaa ongelmakseen .. se on vanhemman oma ongelma. Tai epävarmuus.
Voit siis olla erilainen ihminen kuin äitisi, niin oletkin onneksi. Esimerkin voi ottaa muualta vaikka onkin jo aikuinen. Ja varmuuden.
Netissä on tuki net, googlaamalla löytyy, narsistien tuki ry (jos on narsisti vanhempi), netissä on luettavaa aiheista kun googlaa sanoilla ja keskustelujakin. Itse en ole kokeillut mutta joskus lukenut näistä. Tuki ja rohkaisupuhelin (kynnys ry) netistä löytyy googlaamalla. Siitä en tiedä mitään. Valtakunnallinen kriisipuhelin on myös olemassa. Kriisikeskus Osviitta puhelu tai käynti -ilmeisesti voi ihan nimettömänäkin. Joihinkin netti paikkoihin tarvii tunnus tehdä mutta varmaankin ettei kukaan väärinkäytä.
Sitten noin muutenkin on apua tarjolla jos on vaikeaa, esim. neuvoja ja terapiaakin. Kofeiinia, alkoholia ja ehkä kaakaota kannattaa välttää lisää paniikkihäiriötä joillakin, Tai jokin luotettava tuttukin voi tukea, puhua. Jos sinulla on messenger niin sinne voisi ensihätään koittaa saada ihmisiä jotka olisi suht samaan aikaan vuorokaudessa siellä.. voisi vaihtaa kuulumisia tai jos olisi vähän samanlaisia kokemuksia.
Kovin dramaattisesti ehkä asiaa ei kannata enää ottaa, sama ihminenhän siinä aina on ollut. Ei sinällään uusi juttu. Mutta onhan se ikävää että niin meni. "Pikku" shokki tietysti huomata että ainoa vanhempi onkin narsisti, tai muu luonnehäiriö, tai asenne tme. juttu. Onneksi voi olla parempi tulevaisuus. Eikä se helppoa ole tavallaan, mutta aika auttaa. Vaikka aina haaveilee jostain kivasta vanhemmasta, jota ei koskaan ollut. Kuvittelen aina että ihmisillä on muualla sitten jokin, jotkut. Ja onneksi on muita ihmisiä maailmassa sinuakin varten.
Itsekin mielelläni puhun jos osaan. Ja hyvä että tulit tänne palstalle, muitakin palstoja on missä on moni kertonut vastaavaa.
Itseensä kun lopulta luottaa ja mukaviin tuttuihin, se onkin paljon kivempaa. Ajan kanssa se voi onnistua. Joskus vanhemmista ei ole siihen.
Niin siitäkin on vain lyhyt aika kun vasta pystyin ensimmäisen kerran sanomaan, ettei löydy aina sanoja. Koska jokuhan ei ehkä jaksa odottaa kun koitan hakea sanoja ja sitten löytyykö ne niin että toinen ymmärtäisi oikein. Ettei kuvittele että syytän vaan toista, ja olisin itse joku samanlainen. Haluan olla ehdottomasti erilainen kuin vanhempani jos suinkin :s
Onko sinulla isää elossa? Pitää lukea vielä viestisi kun en ole varma laitoitko siitä jotain.
Pahoittelen kirjoitusvirheitä. Ja toki pelkkä vanhemman epävarmuus riittää aiheuttamaan lapselle ongelmia, mutta on siellä yleensä muutakin vanhemmalla. Eikä se oikeuta sitä että toisen luottamusta itseensä nakerrettaisi tai jotain epävarmaa. Eikä henkistä väkivaltaa edes pienessä määrin. Jos vanhemmalla on jokin oma ongelma, se lapsi ei ole se oikea auttaja vaan oan ikäisensä tms. Vain joissain tapauksissa, asia on eri.
Ei sun tarvitse ottaa tosissaan niitä ikäviä juttuja enää, eikä kuunnella ikäviä asioita. Voit välttää sellaista itsesi takia. Mutta vaivaahan toisen tekemiset sanomiset jos on vanhempi kyseessä, jospa aika järjestelee elämän aikana ne ajatukset - että miksi näin.
Minulle on käynyt joskus niin että jonkin asian vaivatessa oon erehtynyt soittamaan. Osaa narsistikin omaa lasta joskus "tukea" pakkotilanteessa...vaikka se ei ihan aidolta vaikuta välttämättä :D opetin joskus sen, ennen ei osannut... mutta aina /useimmiten seuraa katastrofi ja epäloogisia vastauksia. Ja hänen mielestä hänessä ei ole koskaan mitään vikaa, ja on aina "vänkäämässä" pienestäkin asiasta. Minussa on varmasti vikoja, en kiellä, mutta vanhemman käytös ei saa tuhota lasta, ei nuorta ei aikuista.
Positiivinen mieli ja positiivinen energia auttaa elämässä eteenpäin. Tututkin. Kivat mielenkiintoiset asiat. Uskoo omassa itsessään kaikkeen hyvään mahdollisuuteen. Jos kysyy epäonnistunko, vastaa siihen että en, vaan onnistun ihan hyvin. ;) Eikä paineita, ei stressiä, rento ote elämään, elämä kantaa. Ja tutut, uusia voi ajan myötä koittaa saada vaikka se ei helppoa ole aina. On vaikea luottaa ikävien kokemusten jälkeenkin, ajan kanssa sekin selviää kehen luottaa.
"Mutta vaivaahan toisen tekemiset sanomiset jos on vanhempi kyseessä, jospa aika järjestelee elämän aikana ne ajatukset - että miksi näin."
Siis en tarkoittanut sitten että pitäisi ajatella ikäviä sanomisia.