Tänä päivänä tuntuu missä tahansa duunarin hommassa olevan lähes/jopa epäinhimilliset olosuhteet. Työtä teetetään enemmän ja enemmän yksittäisellä duunarilla kun ihmisiä irtisanotaan, palkka luonnollisesti kuitenkin pysyy ennallaan, todennäköisesti lähes puolet pienempänä esimiesten palkoista. Kuvitellaan, että ihminen on kone tai pelkästään nimi/numero paperilla. Palkkio hyvin tehdystä työstä on lisää töitä.
Ihmiset omalla työpaikallani ovat hyvin ärtyneitä, uupuneita, stressaantuneita, väsyneitä ja lähes loppuunpalaneita. Ihmiset ajetaan liiallisella työnteettämisellä niin sanotusti piippuun. Hiljaa mielessään tai muutaman työkaverin kanssa kuiskitaan kuinka töitä on liikaa, mutta kuitenkin apaattisesti mukisematta hoidetaan kaikki hommat. Tällaista tuntuu tapahtuvan pääosin ainoastaan Suomessa, monet tuttuni muun muassa Ranskassa ja Italiassa ovat hyvinkin valmiita sanomaan vastaan esimiehelleen liiasta työnteettämisestä. Etenkin naiset tuntuvat olevan hyvin pelokkaita auktoriteetin marssiessa vierestä.
Herää kysymys, onko olemassa mitään rajaa tälle kyykytykselle ja jos on, niin missä se menee? Mihin katosi duunarin tietynlainen "ylpeys"? Onko mitään ylipäätään tehtävissä kun ammattiliitotkin tuntuvat olevan niin paljon taloon päin nykyään? Laittomat lakot tai muu kapinointi?
Luonnollisesti soppaan on lisättävä irtisanomisen pelko, joka tuntuu vaivaavan duunaria varsin paljon nykypäivänä. On kuitenkin muistettava, että harvasta työpaikasta työt loppuvat tekemällä. Kehoitankin jokaista pitämään rauhallisen työtahdin, jolloin ei riko itseään fyysisesti eikä henkisesti. "Inhimillinen työtahti" ei ole pätevä irtisanomisen syy.
Henkilökohtaisesti minulla yritetään lähes joka yö teettää töitä, jotka eivät edes kuulu työsopimuksessa mainittuihin tehtäviini. Näistä tehtävistä tulee myös ehdottomasti kieltäytyä, eikä kieltäytyminen voi myöskään johtaa irtisanomiseen.
Yrittäkää ihmiset olla polttamatta itseänne loppuun. Uskaltakaa kyseenalaistaa esimiestänne ja muistakaa, että teilläkin on oikeutenne.
Ihmiset omalla työpaikallani ovat hyvin ärtyneitä, uupuneita, stressaantuneita, väsyneitä ja lähes loppuunpalaneita. Ihmiset ajetaan liiallisella työnteettämisellä niin sanotusti piippuun. Hiljaa mielessään tai muutaman työkaverin kanssa kuiskitaan kuinka töitä on liikaa, mutta kuitenkin apaattisesti mukisematta hoidetaan kaikki hommat. Tällaista tuntuu tapahtuvan pääosin ainoastaan Suomessa, monet tuttuni muun muassa Ranskassa ja Italiassa ovat hyvinkin valmiita sanomaan vastaan esimiehelleen liiasta työnteettämisestä. Etenkin naiset tuntuvat olevan hyvin pelokkaita auktoriteetin marssiessa vierestä.
Herää kysymys, onko olemassa mitään rajaa tälle kyykytykselle ja jos on, niin missä se menee? Mihin katosi duunarin tietynlainen "ylpeys"? Onko mitään ylipäätään tehtävissä kun ammattiliitotkin tuntuvat olevan niin paljon taloon päin nykyään? Laittomat lakot tai muu kapinointi?
Luonnollisesti soppaan on lisättävä irtisanomisen pelko, joka tuntuu vaivaavan duunaria varsin paljon nykypäivänä. On kuitenkin muistettava, että harvasta työpaikasta työt loppuvat tekemällä. Kehoitankin jokaista pitämään rauhallisen työtahdin, jolloin ei riko itseään fyysisesti eikä henkisesti. "Inhimillinen työtahti" ei ole pätevä irtisanomisen syy.
Henkilökohtaisesti minulla yritetään lähes joka yö teettää töitä, jotka eivät edes kuulu työsopimuksessa mainittuihin tehtäviini. Näistä tehtävistä tulee myös ehdottomasti kieltäytyä, eikä kieltäytyminen voi myöskään johtaa irtisanomiseen.
Yrittäkää ihmiset olla polttamatta itseänne loppuun. Uskaltakaa kyseenalaistaa esimiestänne ja muistakaa, että teilläkin on oikeutenne.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Työttömillä ei ole hyvinvointia, mutta niillä jotka työttömiä juoksuttavat, "auttajilla", byrokraateilla, heillä on paljon rahaa koska heillä on virka ja muhkea palkka:
Sosiaaliasiamies (67 % naisia) 2879 eur/kk
Johtava sosiaalityöntekijä (89 % naisia) 3141 eur/kk
Sosiaalipalvelupäällikkö (83 % naisia) 3429 eur/kk
Sosiaalityön päällikkö (100 % naisia) 3502 eur/kk
KÖYHÄT KÖYHTYY, VIRKAILIJAT RIKASTUU
Kyseenalaista esimies, mutta kyseenalaista se asioilla, joihin on perusteet ja parempi ratkaisu. Vertaa esimiestyötä omaasi. Esimies tekee työtänsä niillä perusteilla ja työkaluilla, joita hänen oma esimiehensä antaa ja jotka viimekädessä omistaja antaa. Kuten sinäkin. Pelkästään kyseenalaistamalla, et asioita edistä. Päinvastoin. Miltä sinusta tuntuisi, jos esimies tulisi kyseenalaistamaan sinun työsi jatkuvasti. Vai tuleeko? Entäpä liksa. Onko se niin paljon parempi, että siihen kuuluu työkavereiden päivittäinen vittuilu?