Jos olemme oppineet/valinneet syömisen keinoksi paeta tuskaa tai muita tunteita joita emme muuten pysty käsittelemään, niin mielestäni ensisijaiseksi meidän pitäisi osata muuttaa tämä ja ymmärtää ( hyväksyä ) ettei menneisyyttä voi muuttaa, ainoastaan tulevaisuuden. Sekä oppia rakastamaan itseämme, koska ennen sitä emme usko että kukaan voi rakastaa meitä ihan vaan koska olemme me.
Luin jostain että voisimme ottaa mallia navikatorista. Jos teemme virheen ja ajamme oikealle, vaikka navikatori sanoo vasemmalle, niin ei se ala meitä sättimään ja muistuttamaan että samoja virheitä olemme tehneet ennenkin, vaan kehoittaa rauhallisesti kokeilemaan uudestaan ja kääntymään ympäri.
Ja tiedän itsekin että kyse on valinnasta, kuinka olemme itseämme kohtaan ja syömmekö liikaa vai emme, mutta opittu tapa
on se "tuttu ja turvallinen" kun taas nk.terve elämäntapa on outoa ja jopa pelottavaa, kun ei ole enää "pakokeinoa" tuskalta. Ei ainakaan sitä tuttua johon on vuosien mittaan tottunut.
Joskus tuntuu kuin sekin on jonkinlainen pakokeino että on koko ajan masentunut tai syyllinen tunne kun on taas mässyttänyt koko illan ja ei laihdu. Kai siitäkin saa jonkinlaisen syyn valittaa omaa surkeuttaan...ja on "syy" ettei mikään huvita eikä jaksa ja jokaisen pitäisi ymmärtää kuinka vaikeaa on.
Ja näin sitä helposti tulee myös hyvin ankaraksi itselleen ja sättii itseään melkein jokaisesta ruokapalasta.
Eilenkin jäi puolet ruuasta lautaselle kun tuli niin syyllinen tunne..ja kuinkas ollakaan, sitten illalla tv:n ääressä tuli vedeltyä suklaata huonoon oloon. Kauheeta!!
No,tänään on uusi päivä ja yritetään tsempata vielä näin ennen joulua:)
Luin jostain että voisimme ottaa mallia navikatorista. Jos teemme virheen ja ajamme oikealle, vaikka navikatori sanoo vasemmalle, niin ei se ala meitä sättimään ja muistuttamaan että samoja virheitä olemme tehneet ennenkin, vaan kehoittaa rauhallisesti kokeilemaan uudestaan ja kääntymään ympäri.
Ja tiedän itsekin että kyse on valinnasta, kuinka olemme itseämme kohtaan ja syömmekö liikaa vai emme, mutta opittu tapa
on se "tuttu ja turvallinen" kun taas nk.terve elämäntapa on outoa ja jopa pelottavaa, kun ei ole enää "pakokeinoa" tuskalta. Ei ainakaan sitä tuttua johon on vuosien mittaan tottunut.
Joskus tuntuu kuin sekin on jonkinlainen pakokeino että on koko ajan masentunut tai syyllinen tunne kun on taas mässyttänyt koko illan ja ei laihdu. Kai siitäkin saa jonkinlaisen syyn valittaa omaa surkeuttaan...ja on "syy" ettei mikään huvita eikä jaksa ja jokaisen pitäisi ymmärtää kuinka vaikeaa on.
Ja näin sitä helposti tulee myös hyvin ankaraksi itselleen ja sättii itseään melkein jokaisesta ruokapalasta.
Eilenkin jäi puolet ruuasta lautaselle kun tuli niin syyllinen tunne..ja kuinkas ollakaan, sitten illalla tv:n ääressä tuli vedeltyä suklaata huonoon oloon. Kauheeta!!
No,tänään on uusi päivä ja yritetään tsempata vielä näin ennen joulua:)
Vastaukset 1
Vanhimmat
olipa hyvä teksti, asiaa!
t.tunnesyöppö