Kaikki naiset jotka elävät väkivallan keskellä: Pääsette irti siitä! Se on päästävä, ei ole muuta vaihtoehtoa. Eikä se siitä mihinkään parane, ainakaan saman suhteen aikana. Tuskin koskaan. Ajatelkaa seuraavaa riitaa ja seuraavaa kertaa kun sattuu kun suunnittelette lähtöä.
Pääsin irti. Onneksi. Sillon teki pahaa, mutta nyt saan olla ylpeä itsestäni. En luovuttanut! Syytteet vedin jälkikäteen pois. Mies nykysin täysin rappiolla ja säälin häntä, jos hän tulee vastaan jossain en enää tunnista häntä. Olin niin väsynyt, etten huomannut miten hän suhteen aikana "muuttui" kaikin puolin.
En ole varma olisinko enää elossa hänen kanssaan. Se hakkaaminen oli jokapäiväistä. Aika parantaa haavat, mutta ei auta unohtamaan. Häntä en ihmisenä kaipaa tai halua. En vaan luota kehenkään enää. Koko teini-iän olin saman miehen kanssa. Kaikki piti opetella uudestaan.. Provosoin miehiä joita tapailen..
Muistan omia ajatuksia hetkistä, kun hän heitteli minua ympäri kämppää, lukitsi huoneeseen, läiski pitkin kehoa. Jos itkin, hän peitti suuni ja suuttui enemmän. Se katse jäi mieleeni ja se kun lyönnin jälkeen välillä sumeni hetkeksi.
Entä jos et enää herää huomenna?
Entä jos katse ei lakkaa enää palamasta?
Ei anelut lyöntejä lopeta ikinä, ei itkukaan.
Lyöty ei ole syyllinen koskaan.
Muistelin niitä kamalia hetkiä. Pyyntö "Lopeta" ei vaikuttanut mitään. Kun puhetta ei tullut enää voi vain katsoa miestä silmiin. Kuiskasin ihan hiljaa ´kulta´. Hän kuuli kuiskauksen - tuli lähelle. Silmät paloivatkin vielä. Viimeinen lyönti. Sitten pimeni
Voiko ihminen miettiä tajuttomana herääkö enää, vai kuoleeko? Rajamailla voi miettiä.
Pääsin irti. Onneksi. Sillon teki pahaa, mutta nyt saan olla ylpeä itsestäni. En luovuttanut! Syytteet vedin jälkikäteen pois. Mies nykysin täysin rappiolla ja säälin häntä, jos hän tulee vastaan jossain en enää tunnista häntä. Olin niin väsynyt, etten huomannut miten hän suhteen aikana "muuttui" kaikin puolin.
En ole varma olisinko enää elossa hänen kanssaan. Se hakkaaminen oli jokapäiväistä. Aika parantaa haavat, mutta ei auta unohtamaan. Häntä en ihmisenä kaipaa tai halua. En vaan luota kehenkään enää. Koko teini-iän olin saman miehen kanssa. Kaikki piti opetella uudestaan.. Provosoin miehiä joita tapailen..
Muistan omia ajatuksia hetkistä, kun hän heitteli minua ympäri kämppää, lukitsi huoneeseen, läiski pitkin kehoa. Jos itkin, hän peitti suuni ja suuttui enemmän. Se katse jäi mieleeni ja se kun lyönnin jälkeen välillä sumeni hetkeksi.
Entä jos et enää herää huomenna?
Entä jos katse ei lakkaa enää palamasta?
Ei anelut lyöntejä lopeta ikinä, ei itkukaan.
Lyöty ei ole syyllinen koskaan.
Muistelin niitä kamalia hetkiä. Pyyntö "Lopeta" ei vaikuttanut mitään. Kun puhetta ei tullut enää voi vain katsoa miestä silmiin. Kuiskasin ihan hiljaa ´kulta´. Hän kuuli kuiskauksen - tuli lähelle. Silmät paloivatkin vielä. Viimeinen lyönti. Sitten pimeni
Voiko ihminen miettiä tajuttomana herääkö enää, vai kuoleeko? Rajamailla voi miettiä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kauniit sanasi kaikuvat muistikuvissani kaukaisilta kun revit hiuksiani syljet, hakkaat ja potkit kun olen maassa..Helvetti palaa silmissäsi en saa sinuun minkäänlaista yhteyttä kuka sinä olet? Häviät viikoiksi en ole sinulle minkään arvoinen..Rakastin yritin muuttaa itseäni, koska todella luulin sanasi todeksi, että se on minun syyni..jokainen lyönti jokainen potku vain minun syytäni. Tällä hetkellä sydämeni itkee verisiä kyyneliä ja oloni tuntuu siipirikolta, mutta aion nousta ja päästä irti sinusta lopullisesti vaikka henkinen liekasi vielä kuristaakin kaulaani..Kun kipu hellittää ja mieli tervehtyy siinä mielin ettei kaipaa sinua niin Olen vapaa....*voimahali kaikille*.....
tämän kappaleen olisin vielä halunnut lisätä tuhon edelliseen ..mutta unohtu.. eli http://www.youtube.com/watch?v=2zZTq8o_1zI
Älä enää lyö!