Miten suhtaudutte kropan rapistumiseen?
Vanhuutta ei voi välttää kuin kuolemalla nuorena. Joihinkin asioihin ei voi itse vaikuttaa, painovoima kiskoo muotoja alemmas ja hymyilemisestä tulee ryppyjä. Joihinkin asioihin voi vaikuttaa, kun syö terveellisesti ja harrastaa liikuntaa. Auringonotto ja tupakointi vanhentavat ulkonäköä ennenaikaisesti.
Itse lopetin bikinien käytön muutama vuosi sitten mm. siksi etten halua esitellä leikkausarpea julkisesti. Oletan luopuvani lähivuosina yhteissaunomisesta. Rakas mieheni jaksaa pitää minua kauniina huonompinakin päivinä, ja hänen nähtensä en ujostele mitään. Muille esiinnyn mieluummin täysissä pukeissa, rintaliivit ja ehhä myös vyötärökorsetti alla.
Vanhuutta ei voi välttää kuin kuolemalla nuorena. Joihinkin asioihin ei voi itse vaikuttaa, painovoima kiskoo muotoja alemmas ja hymyilemisestä tulee ryppyjä. Joihinkin asioihin voi vaikuttaa, kun syö terveellisesti ja harrastaa liikuntaa. Auringonotto ja tupakointi vanhentavat ulkonäköä ennenaikaisesti.
Itse lopetin bikinien käytön muutama vuosi sitten mm. siksi etten halua esitellä leikkausarpea julkisesti. Oletan luopuvani lähivuosina yhteissaunomisesta. Rakas mieheni jaksaa pitää minua kauniina huonompinakin päivinä, ja hänen nähtensä en ujostele mitään. Muille esiinnyn mieluummin täysissä pukeissa, rintaliivit ja ehhä myös vyötärökorsetti alla.
Vastaukset 24
Vanhimmat
vanhemmiten ei viitsi välittää vaikka rapistuukin, on muutakin ajateltavaa..
näin. :)
Toivon, että vanhuus toisi viisautta ;-)
Tai no, ehkä välitän rapistumisesta siksi, etten ole vielä pariutunut.
kun itselläni ei ole vielä mitään iän tuomaa kremppaa. Olen kolmekymppinen eli jonkun mielestä parasta ennen -päiväys on mennyt jo kymmenen vuotta sitten. Itse en ole ajan kulumisesta ja vartalon ja kasvojen muuttumisesta ollut huolissani. Aika jättää jälkensä eikä se toistaiseksi ole minua haitannut; tunnen itseni edelleen viehättäväksi enkä kaipaa varhaisempaa nuoruutta tai teiniaikojen kroppaa takaisin.
Oikeastaan olen vuosien varrella alkanut pitää kropastani entistä enemmän. :) Vartalo on ystävä ja sielun koti, ei vihollinen, sillä voi liikkua paikasta toiseen, tanssia, helliä toista, rakastella.. :) En tietenkään osaa sanoa ajattelenko näin vielä kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä, toivottavasti.
Odotan nyt esikoistani ja tiedän että raskaus, synnytys ja imetys tulevat muuttamaan kroppaani paljon. En ole muutoksista (ainakaan toistaiseksi) huolissani. On ollut jotenkin valtavan vapauttavaa ymmärtää, että vartalollani on tällä hetkellä funktio, joka on miljoona kertaa tärkeämpi kuin standardien mukaisesti hyvältä näyttäminen.
Minun kohtaloni on ehkä jäädä lapsettomaksi. Ehkä siitä syystä ajattelen vain pintaa, koska kehon sisäpuoli ei toimi niin kuin olisin halunnut.
Tarkoitukseni ei ollut brassailla omalla tyytytyväisyydelläni ja raskaudellani.
Turhamaisuus ja vartalonmukkaaminen alusvaatteilla tms. ei ole minusta tuomittavaa, päinvastoin, on ihan o.k jos niillä saa korostettua kroppansa hyviä puolia ja samalla kohotettua omaa mielialaa. Miehesi tykkää kropastasi, se on hienoa! Olisi mahtavaa jos sinäkin pystyisit arvostamaan vartaloasi enemmän. Olet varmasti ihana sellaisena kuin olet, miehesikin on sitä mieltä!
En ole niin kyyninen, ettenkö iloitsisi toisten vauvauutisista. Sukulaistätinäkin on ihan mukavaa. En sentään ole maailmassa yksin, kun on tuo mies
Niinkon tosissaan sä heität tuon..paras noista tuo että vyötärökorsetti alle. Hitto joo. Ketä varten?? Ihan vieraitten ihmisten. Maksaako vaivan?
Kaikki kuitenkin näkee myös sinun vanhettuvan, yhtä samoin kuin kaikki muutkin vanhettuvat. Niin se vaan vääjäämättä on.
Vanhuutta ei voi välttää, mutta miksi pitäisi?
näyttää hyvältä omien mahdollisuuksiensa puitteissa? Korsetti muuten suoristaa ryhdin.
Suurin osa yläkropallaan hengittävistä on naisia. Syynä siihen on nämä omituiset muoti-ilmiöt, joissa ei ole mitään järkeä. Aikoinaan lapsetkin valjastettiin korsetteihin, siis tyttölapset.
http://www.kuntolehti.com/main.php?id=160
Minun korsettini ei ole henkeäsalpaavan tiukka. Siinä ei ole edes nyöritystä, vaan hakaset.
Haiskahdat vähän provolta. Meinaan minullakin on arpia luoja ties kuinka paljon, mutta mutta niin ja olkoon.
Kun mies tulee työmatkalta, kysyn häneltä haiskahdanko provolta. Miltä se muuten haisee? Voisinko pyytää tuliaisiksi Provo-hajuvettä?
P.S. Ei kai ihmisen tarvitse esiintyä vähäpukeisena, jos ei halua?
no, ehkä mä joskus vanhempana tajuan, nyt viisikymppisenä mä olen hoikka varreltani, suora ryhdiltäni. Meikkaamista en vielä ole opetellut, ehkä sekin tulee vielä tuonnempana.
Tummissa hiuksissani on hopean harmaata, ainutta muuta kuin alkuperäistä väriä.
En tiedä pitäisikö mun hätääntyä vai ei,mutta en hätäänny.
Hormonikorvaushoidon aion aloittaa, se olkoon mun vastaiskuni vanhenemista vastaan. Ihan vain itseni takia, en tee sitä muitten vuoksi.
* mutta ihan vapaasti vaan, tehkää niinkuin hyvä tulee, pushupit ja korsetit jos se teille hyvän mielen antaa. Mä en tarvitse. En tod. Vielä. Jutellaan sitten 15vuoden kuluttua lisää.
suorastaan löyhkäät.
Minulla ei vielä ole ryppyjä tai harmaita hiuksia. Olen värjännyt hiuksiani niin kauan, että varmaan pysyn tässä samassa värissä. Olen suhteellisen nuori, psyykkiset ja fyysiset sairaudet tuntuvat vanhentaneen minua.
Kyllähän se vähän harmittaa kun rinnat ja pakarat roikkuu ja mahassa on aivan liikaa ylimääräistä ja naamakin alkaa kurtistua mutta so what, näinhän se on tarkoitettukin. Onneksi minullakin on mies, joka yhä ihailee ja sanoo rakastavansa, joten olen sinut itseni kanssa.
Nautin keski-ikäisen naisen elämästäni ja myös vartalosta; ei haittaa vaikka läskiä on, kannan se kuitenkin kaikki itse!
Joskus 25 vuotiaana aloin stressaamaan hirmuisesti vanhenemisesta, mutta nyt 30:n lahestyessa olen kummallisen tyytyvainen olotilaani. Kroppa ei tietenkaan ole sama kuin 10 vuotta sitten, mutta (kuten tuossa muutkin ovat samaa maininneet) tuntuu, etta pidan kropastani nyt enemman. Naisellisia muotoja on ilmeisesti oppinut vahitelellen arvostamaan. Sen kylla sanon, etta enemman pitaa tyota kropan eteen tehda, etta se pysyy kuosissaan, mutta toisaalta sehan se nostaa sita yleiskuntoakin ja jaksamista samalla.
Kyllähän se hieman kirpaisi, kun ikä alkoi näkyä. Ei kirpaise enää, ikä saa minun puolestani näkyä: ryppyjä tulee, hiukset harvenevat, eikä kroppakaan ole se pajunvirpi enää... Mutta askel nousee edelleen keveästi ja silmissä on pilkettä - itse asiassa olen nyt enemmän sinut kroppani kanssa kuin koskaan ennen.
Olen 43v nainen. Aloitin seurustelun itseäni muutamaa vuotta vanhemman miehen kanssa tässä jokin aikaa sitten. Itse olen hieman ylipainoinen, muodokas naisellisen näköinen nainen, monet pitävät seksikkäänäkin.
Mutta nyt kun uusi miesystäväni on erittäin aktiivinen, vetää mm. erästä raskaan lajin liikuntaryhmää eli tottunut katselemaan nuoria ja vähän vanhempia erittäin timmikroppaisia naisia trikoissaan aivan lähietäisyydeltä viikottain... Niin pakko on myöntää, että tunnen
itseni lähinnä epämiellyttävän kokoiseksi. Pyllyssäni on kokoa, allit ovat tosiasia jne.
En mahda sille mitään,että vertaa itseäni noihin mieheni katseenkohteisiin ja itsetuntoni on koetuksella. Vaikka hän sanoo mua kauniiksi, eilen sanoi tykkäävänsä vartaloni osista :) yms., niin omassa mielessäni käännän sanomisensa pelkiksi kohteliaisuuksiksi. Tiedän, että hän on täysin ihastunut minuun, luonteeseeni, rentouteeni, empaattisuuteeni ym. ym. SILTI... :(.
Tänään juuri päätin aloittaa kuntosalilla käynnit aina kun aikaa riittää.
Ei ole aina niin helppoa olla nainen.
teille jotka vastasitte asiallisesti. Itselleni tuli ulkonäkökriisi silloin, kun painoni nousi nopeasti aineenvaihduntahäiriön takia ja ennen hoikasta ihmisestä tuli äkkiä pullukka. Nyt olen jo saanut painoni hallintaan ja olen vähemmän ulkonäkökeskeinen kuin nuorempana. Kuntoilemaan joutuu paljon enemmän kuin ennen, mutta se taitaa olla vain hyväksi. Ympärilläni on mukavia ihmisiä, puoliso, sukulaiset ja ystävät. Minulla on taipumus masennukseen, joten yritän harjoittaa positiivista ajattelua. olisi hienoa olla vanhana yhtä viisas ja leppoisa kuin omat isoäitini ovat olleet.
rumaksi tee jos ei päästä itseään lihoomaan eikä tuhoa tukkaa. Ja jos oikeasti kumppania rakastaa, on mukavaa vanheta yhdessä. Miehillä vanheneminen voi olla astetta pahempaa juuri kaljuuntumisen vuoksi...
Mikään ei oo ikuista. Joskus vituttaa, ettei oo enää yhtä vahva kun joskus ja hyvässä kunnossa, mutta siinäpä se. Mulla on terve kroppa ja liikuntakyky, kaikilla ei oo sitäkään, joten mitä parista rypystä?!
Mun arvet kertoo eletystä elämästä, en luopuis yhdestäkään. En niistä rumistakaan. No, ehkä jos niihin liittyis joku trauma, mutta noi on vaan elämisen tulosta. Mun mielestä on sairasta että nykyään vaan ihaillaan nuoruutta eli tietämättömyyttä, kokemattomuutta tai liian nuorena kokemista ja lapsen kasvoisuutta, ja siis ihmiset itse syöttää itelleen, että ovat epänormaaleja. Näytät siltä minkä ikänen olet.
Muutos on ikuista ja kaikkien on opittava hyväksymään oma lähenevä kuolemansa, vaikka miten itteään leikkelis. Ja se siitä. Kuolemassa on hyviä puolia mm. se, että se on ihan sama ootko madonna vai kassialma, kuolema on aina yhtä tasa-arvonen, ja muutama metri multaa päällä, niin ei ne rypytkään niin vaivaa enää, eikä tärkein asia oo se, oliko sulla eläessäs silikonit ja bikinikroppa, vai menikö se vähän sivuun siitä... Hih! Kyllä mustassa huumorissa on voimaa!