hyvät anopit. Minua stressaa suunnattomasti se, että tein asiat miten tahansa aina se on väärin - kun ei asioita sanota suoraan.
Jos kutsun anopin meille jouluksi, alkaa kauhea rätkätys siitä, että kun ei hänen joulunsa kelpaa. Jos taas päätämme mennä anopille, alkaa sama rätkätys siitä, että häiritsemme hänen rauhaansa.
Jos pyydän lastenhoitoapua muutamaksi tunniksi, alkaa valitus siitä, että ei hän jaksa ja miksi täytyy. Jos taas en pyydä, alkaa valitus siitä, ettei saa koskaan hoitaa lapsenlapsiaan.
Jos kutsun kylään, ei aina jaksa tulla. Jos ehdotamme kyläilyä anopille, olemme tuppautumassa.
Jos ostan anopille jouluksi joulutähden, halusi hän amarylliksen. Jos ostan amarylliksen, halusi hän hyasintin.
Jos soitan hänelle, en kunnioita hänen rauhaansa. Jos jätän soittamatta, olen tunteeton ja välinpitämätön.
Tässä ei voi millään voittaa - ihan no win situation. En tiedä enää, mitä tehdä. Kunpa anoppi viimein päättäisi, mitä tahtoo tai jos ei pysty päättämään, jättäisi ainakin syyttelemättä muita siitä, että yritetään arvailla!
Jos kutsun anopin meille jouluksi, alkaa kauhea rätkätys siitä, että kun ei hänen joulunsa kelpaa. Jos taas päätämme mennä anopille, alkaa sama rätkätys siitä, että häiritsemme hänen rauhaansa.
Jos pyydän lastenhoitoapua muutamaksi tunniksi, alkaa valitus siitä, että ei hän jaksa ja miksi täytyy. Jos taas en pyydä, alkaa valitus siitä, ettei saa koskaan hoitaa lapsenlapsiaan.
Jos kutsun kylään, ei aina jaksa tulla. Jos ehdotamme kyläilyä anopille, olemme tuppautumassa.
Jos ostan anopille jouluksi joulutähden, halusi hän amarylliksen. Jos ostan amarylliksen, halusi hän hyasintin.
Jos soitan hänelle, en kunnioita hänen rauhaansa. Jos jätän soittamatta, olen tunteeton ja välinpitämätön.
Tässä ei voi millään voittaa - ihan no win situation. En tiedä enää, mitä tehdä. Kunpa anoppi viimein päättäisi, mitä tahtoo tai jos ei pysty päättämään, jättäisi ainakin syyttelemättä muita siitä, että yritetään arvailla!
Vastaukset 13
Vanhimmat
Tilanne on varmaan hankala. Oletko miettinyt mistä johtuu? Mulla maailman ihanin miniä. Miehestä vaiko sinusta?
... ja minulla on kolme erinomaista miniää. Kaikki ovat yhtä suorapuheisia ja yhtä kiireisiä kuin minäkin. Ei ole kenelläkään aikaa kinastella hyasinteista ja joulutähdistä.
Ja erinomaisten miniöiden (ja heidän miestensä ansiosta myös) myötävaikutuksella minulla on viisi ihanaa mummunmussukkaa - kaikki tyttöjä eli tulevia äitejä ja miniöitä. Mikäli luoja suo.
Jaa ja mitähän tämäkin kirjoitus tarkoittaa? Sehän jo on yleisessä tiedossa etteivät kaikki anopit ja miniät ole samanlaisessa tilanteessa kuten aloittajan tapauksessa.
Vika on anopissa, ei pojassa eikä miniässä. Yleensä vanhemman ikäpolven ihmiset on opetettu pienestä pitäen etteivät saa ilmaista halujaan ja tahtoaan mikä taas tuo ongelmia kanssaihmisille, kun yrittävät arvailla mitä toinen oikeasti haluaa. Tahdonilmaisu on siis vajavaista.
johtua ihan anopista itsestäänn???!!!
HUH HUH "Oletko miettinyt mistä johtuu. Miehestä vai sinusta?"
Olet siis heti tuomitsemassa että syy on muissa, ei anopissa itsessään. Kyllä jokainen on ensisijaisesti itse vastuussa omasta käytöksestään, niin myös anoppi etsiköön oman käytöksensä syyt itsestään. Vaikka miniä olisikin paha, ei anopin tarvitse vastata samalla mitalla, ellei hän itse halua olla ilkeä. - toisten vioilla ei voi kukaan puolustella omaa käytöstään.
voihan se johtua ihan ja vain pelkästään myös kyseisestä anopistakin...
Jospa kuule ihan itsekin puhuisit asioista suoraan.
"Jos kutsun anopin meille jouluksi, alkaa kauhea rätkätys siitä, että kun ei hänen joulunsa kelpaa. Jos taas päätämme mennä anopille, alkaa sama rätkätys siitä, että häiritsemme hänen rauhaansa."
Jos KYSYISIT anopilta suoraan vaan että miten on ajatellut joulunsa viettää ja missä? Tulisiko teille vai menisittekö sinne vai haluaako lainkaan viettää joulua teidän kanssanne? Mikä tässä on vaikeaa?
"Jos pyydän lastenhoitoapua muutamaksi tunniksi, alkaa valitus siitä, että ei hän jaksa ja miksi täytyy. Jos taas en pyydä, alkaa valitus siitä, ettei saa koskaan hoitaa lapsenlapsiaan."
Jospa kysyisit jaksaako ottaa ja jos ei jaksa niin hankit lapsenhoitajan jostain muualta? Olet kysynyt häneltä eikä pitäisi olla valittamista, mikä tässä on vaikeaa?
"Jos kutsun kylään, ei aina jaksa tulla. Jos ehdotamme kyläilyä anopille, olemme tuppautumassa."
Jospa sanot että tulet jos jaksat ja otat vastaan jos jaksat. Mikä tässä on vaikeaa?
"Jos ostan anopille jouluksi joulutähden, halusi hän amarylliksen. Jos ostan amarylliksen, halusi hän hyasintin."
Jospa kysyisit kumman haluaa? Mikä tässä on vaikeaa?
"Jos soitan hänelle, en kunnioita hänen rauhaansa. Jos jätän soittamatta, olen tunteeton ja välinpitämätön."
Soita jos tekee mieli ja jos valittaa, sulje puhelin. Mikä tässä on vaikeaa?
Jospa ihan itsekin avaisit sanaisen arkkusi ja kysyisit eli puhuisit suoraan.
Tilanne voi olla sellainen ettei anoppi yksinkertaisesti pidä sinusta, joten miksi miellytät häntä? anna olla ja elää yksikseen niin kyllä huomaa oman paskamaisuutensa
Niin jos ei kukaan puhu ja etsi syitä ja vaan olettaa vuosikaudet, eihän tilanne muutu miksikään!!
Kuvitteles tilanne, että joka kerta vieraita kutsuessasi joutuisit kysymään, mitä sopii tarjota. Että joka kerta ottaessasi yhteyttä joutuisit kysymään, saako häiritä. Jos kukkia viedessäsi pitäisi aina kysyä, mitä kukkia vastaanottaja haluaa... On paljon asioita, joita normaalisti tehdään luottaen siihen että toinen hyväksyy tai kertoo kantansa moittimatta, loukkaantumatta.
Aloittajalla on selvästikin anoppi, joka moittii ja marmattaa kaikesta, ei siinä paljon kysymiset edes auta, kukaan ei pysty olemaan niin tarkkana etteikö tälainen ihminen keksisi jonkun moittimisen aiheen
Se siinä on vaikeaa
Mutta miksipä pitää niin kovasti yrittää miellyttää ja miksi pitää erikseen odottaa jotain hyväksyntää?
Meilläpäin on sanonta "talo elää tavallaan ja vieraat tulee ajallaan". Jos tarjottavat ei kelpaa, se on voi voi.
Jos toinen ei halua puhua puhelimessa, on melko yksinkertaista sanoa että sorry jos häiritsin ja lopettaa puhelu.
Kannattaako anopille viedä niitä ruohoja jos ei kerran ole varma millaisia haluaa?
Paljon on ihmisiä jotka marmattavat ihan joka asiasta, taannoin täällä luin ketjun jossa anopin suurin vika oli se että vei miniälle vääränlaisia kippoja eikä ymmärtänyt kysyä haluaako miniä "roskaa" kuten asia ilmaistiin, sama anoppi muistaakseni toi etelästä vääränlaisen pyyhkeen tuliaisiksi pojalleen...
Tuossa alempana miniät haukkuu yhden anopin pystyyn kun ei ymmärrä joululahjoja valkatessaan kysyä miniältä haluaako hän lahjakortin ja tarvitseeko hän sitä...
Ainahan meitä on moneen junaan ja kaikkia vaan ei voi miellyttää.
Mutta kysymällä selviää aika pitkälle, eipä ole sitten joulunvietosta ym kellään nokan koputtamista kun on kerran kysytty.
Elämääni olen elänyt nyt runsaat 70 vuotta. Ikinä en olisi omalle anopilleni ollut niin lipevä, että olisin vienyt yhden kukan, toisen kukan, kolmannen kukan, ja ottanut aina haukut.
Olisi totisesti jäänyt siihen ensimmäiseen kukkaan, ja lopuksi ikää.
Sellaista ei kuitenkaan tapahtunut koskaan.
Anoppini ei ikimaailmassa RÄKÄTTÄNYT ja voin sanoa, että vaikka anoppi olen itsekin, en räkätä koskaan. Minulla ei ollut anoppini kanssa minkäänlaista erimielisyyttä, vaikka olimme kaiket kesät kahden ahtaassa kesämökissä paimentaen anopin lapsenlapsia, joista vain pari oli omaani.
Miniöiteni kanssa ei ole koskaan ollut sanakopua, eikä vävynkään.
Voihan aina olla eri mieltä asioista, mutta keskustelussa asiat selviävät.
Jos perheessä on anoppi tai äiti, joka marmattaa aivan kaikesta, niin eikö ole jokaisella juuri siksi oma kotinsa, että voi valita, ketkä sinne sisään päästetään. Marmattava ja räkättävä anoppi saisi minun mielestäni pysyä omissa oloissaan.
Ei ole kenenkään etu, että hänen huonoa käytöstään siedetään. Se ei ole anopillekaan eduksi. Ei hän opi mitään teidän mielistelystänne ja alistumisestanne.
Sisua, siskot!