Mitä mieltä tästä..
Olimme hyvissä, jopa ehkä läheisissäkin väleissä anopin kanssa n 3-4 vuotta. Ekana seurusteluvuotenamme toinen miniänsä sai esikoisensa, ja sen jälkeen selän takana tätä toista miniää kuulteni moitittiin reilulla kädellä joka kerta..Milloin ei anopin ruoka ollut maistunut, milloin toinen miniä oli sanonut ettei siedä koiran karvoja.. tälläisia valitteluja pikkuasioista kuuntelin silmät ihmeestä ympyrällä vuosia. Anoppini on eronnut n 15v sitten, mies lähti toisen matkaan kun ei kestänyt. Anopilla ei ole sen jälkeen ollut muuta mies suhdetta- eikä kuulema tule. Tässä viime vuosina mieheni masennuksen myötä on menneet omat sukset ristiin anopin kanssa. Olen koittanut keskustella asiasta- mutta saan kuulla vain moitteita itsestäni kun olen huolissani mieheni jaksamisesta ja (puhelimitse) koitan pitää anopin ajan tasalla. Syy masennukseen kuulema olen minä, ja meidän kuulema tulisi erota.. Anoppi haukkuu mieheni isää eli exäänsä joka ikinen kerta kun tulee puheeksi.. Omalle pojalleen siis jaksaa valittaa 15 vuotta ex-miehestään eroamisen jälkeen(mies jätti), uutta miestä ei ole kokeillut, oman veri-veljensä perheen kanssa ei ole missään väleissä/puheväleissä tms, ravintolaan ei voi mennä-"synnin pesään"..-. Viimeksi soittelin äskettäin.. Koska olin tervarilla pikku operaatiossa ja annettiin lääkitys, kuulema puheeni oli "sekavaa" kun selitin mieheni käytöstä.. mistä ensin tietysti tuli huutoa tyylillä "senkin juoppo akka!".. Siten vasta lauhtui kun kerroin että on lääkitystä annettu... Anoppi siis myös muutti pois samalta paikkakunnalta jokunen vuosi sitten (onneksi!) , suurin syy siihen kuulema oli ainoa lapsenlapsi jonka elämään on nyt kovasti tunkeutunut. Mieheni kanssa emme yhteistä lasta ole saaneet vielä. Ehkä yrittäisimme taas jos vain..saisin olla itseni, sellaisena kun olen ja miehen terveys kohenisi (anoppi toimillaan haittaa edistystä..). Ja eniten hirvittää anopin suhtautuminen jo etukäteen raskauteeni (kokemusta yhden keskenmenon jälkeen on..). Päätin lopettaa tekemisissä olemisen nyt viimein lopullisesti, ja etten kerro perheemme/mieheni asioita enää- sillä tein mitä tahansa, saan haukut/mollataan/käsketään eroamaan vaikka emme sitä kumpikaan halua eikä harkita. Kenelläkään samanlaista menoa/ kokemuksia tms? Tilanne on ahdistava...
Olimme hyvissä, jopa ehkä läheisissäkin väleissä anopin kanssa n 3-4 vuotta. Ekana seurusteluvuotenamme toinen miniänsä sai esikoisensa, ja sen jälkeen selän takana tätä toista miniää kuulteni moitittiin reilulla kädellä joka kerta..Milloin ei anopin ruoka ollut maistunut, milloin toinen miniä oli sanonut ettei siedä koiran karvoja.. tälläisia valitteluja pikkuasioista kuuntelin silmät ihmeestä ympyrällä vuosia. Anoppini on eronnut n 15v sitten, mies lähti toisen matkaan kun ei kestänyt. Anopilla ei ole sen jälkeen ollut muuta mies suhdetta- eikä kuulema tule. Tässä viime vuosina mieheni masennuksen myötä on menneet omat sukset ristiin anopin kanssa. Olen koittanut keskustella asiasta- mutta saan kuulla vain moitteita itsestäni kun olen huolissani mieheni jaksamisesta ja (puhelimitse) koitan pitää anopin ajan tasalla. Syy masennukseen kuulema olen minä, ja meidän kuulema tulisi erota.. Anoppi haukkuu mieheni isää eli exäänsä joka ikinen kerta kun tulee puheeksi.. Omalle pojalleen siis jaksaa valittaa 15 vuotta ex-miehestään eroamisen jälkeen(mies jätti), uutta miestä ei ole kokeillut, oman veri-veljensä perheen kanssa ei ole missään väleissä/puheväleissä tms, ravintolaan ei voi mennä-"synnin pesään"..-. Viimeksi soittelin äskettäin.. Koska olin tervarilla pikku operaatiossa ja annettiin lääkitys, kuulema puheeni oli "sekavaa" kun selitin mieheni käytöstä.. mistä ensin tietysti tuli huutoa tyylillä "senkin juoppo akka!".. Siten vasta lauhtui kun kerroin että on lääkitystä annettu... Anoppi siis myös muutti pois samalta paikkakunnalta jokunen vuosi sitten (onneksi!) , suurin syy siihen kuulema oli ainoa lapsenlapsi jonka elämään on nyt kovasti tunkeutunut. Mieheni kanssa emme yhteistä lasta ole saaneet vielä. Ehkä yrittäisimme taas jos vain..saisin olla itseni, sellaisena kun olen ja miehen terveys kohenisi (anoppi toimillaan haittaa edistystä..). Ja eniten hirvittää anopin suhtautuminen jo etukäteen raskauteeni (kokemusta yhden keskenmenon jälkeen on..). Päätin lopettaa tekemisissä olemisen nyt viimein lopullisesti, ja etten kerro perheemme/mieheni asioita enää- sillä tein mitä tahansa, saan haukut/mollataan/käsketään eroamaan vaikka emme sitä kumpikaan halua eikä harkita. Kenelläkään samanlaista menoa/ kokemuksia tms? Tilanne on ahdistava...
Vastaukset 6
Vanhimmat
. . .
Anoppisi on riippuvainen omista lapsistaan ja purkaa pahanolonsa paskanjauhamisella.
Katkaise välisi anoppiisi siten että ne ovat hyvin hyvin viileät. Et kerro mitään teistä.
velvollinen selittämään miehesi asioita hänen äidilleen.
Itse olisin lopettanut tuonkaltaiselle ihmiselle soittamisen jo aikaa sitten.
Mikäli hän alkaa useammin soittamaan sinulle, pysy asialinjoilla.
Mikäli asia alkaa menemään liikaa sivuraiteille, ohjaa napakasti varsinaiseen asiaan.
Mikäli jatkaa, kerro valkoinen valhe että olet kiireinen ja joudut lopettamaan nyt.
Samanlaista oli viisi vuotta, sitten pistn välit kokonaan poikki. En ole kahdeksaan vuoteen kertonut MITÄÄN meidän perheen juttuja anopille uteluista huolimatta, mutta mitä sitä kertomaan, kun tulos on sama kuin sinun tapauksessasi.
Niin, että ei kannata lähteä omia energioita tuhlaamaan toivottomaan tapaukseen.
Ahdistus katoaa, kun et ole enää tekemisissä ahdistavan ihmisen kanssa.
No niin,
tein päätöksen viimeinkin, etten ole enää tekemisissä nykyisen anopin kanssa, en osaa pitää välejä kylmän viileinä, se ihminen hermostuttaa minua ihan tahallaan--> ja näyttää siitä nauttivan.
Möyös mieheni saa itse selvitellä ongelmiaan ja kantaa vastuuta niistä, opetella kommunikoimaan ja kasvattaa itsetuntemusta. Kiitos kaikille asiaan kommentoineille!
Näitä on .Mulla ollut ilkeä ja manipuloiva anoppi. Joskus muinoin kun olimme saaneet lapsen, anoppi tuli meille kylään ja alkoi puuttua meidän omaan elämään. Sanoin,että nyt riittää ja anoppi sai kauhean raivokohtauksen; alkoi potkia ja hakata minua ja repiä hiuksista. Järkytyin ja juoksin keittiöön josta otin leipä veitsen ja sanoin, että jos kosket minuun vielä lyön. Anoppi pelästyi ja lähti pois. Muille hän kertoi,että olin uhannut häntä veitsellä. Minä kiltti ihminen en koskaan olisi käyttänyt veistä. En ole vieläkään päässyt yli tästä syytöksestä. Olen joutunut muulloinkin anopin toimesta hänen kerrottuaan milloin mitäkin syytöksiä.
Nykyään en ole häneen missään väleissä. Onneksi tajusin ajoissa miten myrkyllinen ihminen voi olla.