ensimmäinen nettitreffi

Älä anna kaverille netissä puh.nroa, jos mahdollista välttää. Ikinä et voi tietää ennen kuin olet tavannut että onko edes oikea henkilö kyseessä.
Sovi tapaaminen julkiselle paikalle.
En halua mitenkään masentaa sinua, mutta mies ei välttämättä ole sitä mitä on sanonut, voi olla esim. varattu. Tästä syystä anna tarkat yhteystietosi vasta tapaamisen jälkeen, jos siltä tuntuu.

Mene ihan rennosti paikalle ja ole oma itsesi.

Minusta ensimmäisillä treffeillä voisi aivan hyvin myös tehdä jotain. Erään kanssa menimme museoon taidenäyttelyyn, suosittelen. Menee kivasti kun on jotain kommentoitavaa.

Elokuvat, jääkiekko, tässä nyt jotain tapahtumia joita tulee mieleen.

Tutustuminen vaatii aikaa. Pikkuhiljaa hyvä tulee.

Älä meikkaa liikaa äläkä ylipukeudu.

Hyvin se menee! Onhan teillä kummallakin yhteinen tavoite!

Olin viime viikolla ekoilla treffeillä hiukan alle kolmekymppisen naisen kanssa. Itsellä on ikää vähän enempi. Treffit meni hyvin, kemiat synkkasi jne. Hän oli hyvin viehättävä ja kaunis (kuvia ei oltu vaihdettu).

Jännittäminen on ymmärrettävää (helpottaa jonkun verran, jos tietää minkä näköinen toinen on) ensitreffeillä. Muista että hänkin jännittää, joten olette samassa veneessä. Jos olet yleenäs sosiaalinen, se on ujosta miehestä pelkkää plussaa ensitreffeillä. Itsekin olen hilajisen sorttinen ja aina on ollut helpompi tavata sosiaalisesti aktiivista naista kuin hiljaisempaa. Mutta yksi neuvo kuitenkin sinulle. Muista kuunnella sitä miestä, jos hänkin suutaan saa ujouttaan avattua! Sosiaalisilla ihmisillä joskus unohtuu se, että toinenkin haluaa tulla kuulluksi, vaikka ei sitä asiaa itsellä olisikaan siihen tilaneeseen tuoda paljoa. Ja kuunteluhan näkyy esim. siten, että teet jatkoksymyksen jostakin hänen kertomastaan asiasta hänelle.

Tuollaiset jenkkityyliset varmistajat osoittaa Suomessa kyllä vainoharhaisuutta ja sen paljastuttua olisin itse aika hämmentynyt, missä mennään. En kuitenkaan tyttöystäväkseni ottaisi jotakin paranoidia persoonallisuutta.

Toivottavasti treffit meni hyvin.

Itse olen huomannut, etta nettitreffailussa on parasta tavata aika nopeasti 'tosi elamassa'. Silloin, sita sitten nakee onko sita kemiaa vai ei. Nettikemia ei aina valttamatta toimi todellisessa maailmassa ja joskus, joku joka ei netissa niin sytyttanyt tekee niin tosi elamassa.

Talla hetkella olen uuden suhteen alussa, joten en talla hetkella harrasta nettitreffailua. Mutta tamankin taman hetkisen kandidaatin tapasin netin kautta.

Mulla nettitreffailu toimii nain:

Etsin mielenkiintoisia profiileja ja laitan 'silmaiskun' kiinnostavilta vaikuttaville. Jos mies on kiinnostunut, han lahettaa minulle viestin. Ja jos mies vaikuttaa kiinnostavalta viela muutaman viestin vaihdon jalkeen, juttelen hanen kanssaan puhelimessa ja sovin tapaamisen. Yleensa vaan nopea tapaaminen kahville tai drinksuille jossain julkisella paikalla, niin etta on jo joku muu meno sovittuna sen jalkeen. Kerron aina jollekin ystavalle missa olen ja soitan hanelle ennen ja jalkeen treffien. Lyhyt tunnin tai kahden tapaaminen on tarpeeksi pitka aikaensitreffeiksi. Jos mies ei kiinnosta patkaakaan tosi elamassa, tarvitsee karvistella sitten vaan se tunti. Ja jos han vaikuttaa lupaavalta niin voi sitten sopia uuden tapaamisen.

Nykyisin minusta on tullut vanhanaikainen ja odotan, etta miehet pyytaa minua treffeille suhteen alussa. Ennen juoksin miesten perassa ja aktiivisesti itsekin pyysin ulos. Mutta olen tullut siihen tulokseen, etta se ei vaan toimi. Mikaan niista suhteista, jotka on ollut mun aktiivisuuden yllapitamia ei ole toiminut ja talla hetkella uskon vakaasti, etta jos mies on kiinnostunut, han kylla pitaa yhteytta ja pyytaa treffeille.

Hei, mä en enää edes jännitä tms. kun menen naisen kanssa treffeille.

Vuosien kokemus on tehnyt sen, että se on aivan sama "toimenpide" kun menisi naistyökaverin kanssa syömään työpaikalla.

Olenko erikoinen? En omasta mielestäni, tälläinen minusta on tullut vuosien mittaan. En edes soita näille naistreffeille jos juttu luistaa jontenkin huonosti ja tylsään rataan. Parempi vaan ottaa luiston ja häipyä.

Ketä kiinnostaa, ei ketään eikä edes minua.

- t. "Boredom"

Tässä alkuperäisen viestin kirjoittaja:)

No niin, treffit on takanapäin. Tilanne oli kyllä hyvin erikoinen, minua jännitti ihan hirveästi, ja piti oikein pakottaa itseni katsomaan häntä silmiin. Jotenkin se, etten normaalisti yhtään ujostele ihmisiä vain pahensi tilannetta, koska se jännitys oli jotain niin ennenkokematonta..

Mutta ihanasti meni! Hän oli hauska ja tilanne raukesi hyvin nopeasti, minua ei enää jännittänyt ja kemiaa oli vaikka muille jakaa. Oli ehkä sinänsä virhe tavata kahvilassa, joka oli niin meluinen, joku hieman intiimimpi paikka olisi ollut parempi. Olin hirveän helpottunut siitä, miten helppoa se loppujen lopuksi oli, ehdin jo maalailla aikamoiset kauhukuvat mitä olisi voinut tapahtua.

Olemme menossa huomenna uudelleen kahville, mutta tietysti aika vain näyttää miten tässä tulee käymään:)