Mielestäni olen suhteellisen romanttinen mies. Olen käynyt tyttöystävälläni useasti viikossa, kesäisin enemmän koska on ollut helpompi liikkua. Talvisin käyn autolla vaikka ajokorttia ei vielä ole. Teen tämän pelkästään sen takia, että haluan nähdä hänet. Tyttöystäväni ei käy minulla kovinkaan usein, n. kerrran kuukaudessa.
Kun olen tyttöystävälläni kylässä olen yleensä hänen vieressään ja pidän häntä kainalossani ja joskus sylissä. Ongelmana on vain se, että hän on ilmeisesti poikkeuksellisen arka, ainakin näissä asioissa. Nimittäin kun suutelen häntä hän ei pistä vastaan, mutta on kuitenkin mukana. Hän itse ei ole paljoa tehnyt aloitteita. Jollei nyt lasketa niitä kertoja kun hän hän on kysynyt: "Pusu?". Tarkoitan vain että hän itse ei ole minulle tehnyt paljoa mitään ellen minä ole aloittanut.
Olemme keskustelleet asiasta ohimennen ja lyhyesti. Kun olen kysynyt, että hän voisi joskus tehdä aloitteita, koska minusta tuntuu pahalta tavallaan olla "alistajana". Hän on sanonut, että hänellä vain kestää päästä eroon arkuudesta. Kuitenkin olemme tunteneet jo vuoden ajan ja seurustelleet puolen vuoden ajan.
Voiko ihminen oikeasti olla niin arka, ettei uskalla tehdä edes joitain aloitteita, vaikka toisen on tuntenut jo pitkään ja toinen käyttäytyy tilanteissa rauhallisesti?
Tyttösellä ei mielestäni aiemmin ole ollut suhteita tai mitään vastoinkäymisiä tämän tapaisissa asioissa. Kysynkin, miten voisin muuttaa tilannetta? Voinko jotenkin saada hänet rohkeammaksi? Tai muuten helpottaa tilannetta? Olen kyllä tehnyt kaikkeni ja ollut huomaavainen häntä kohtaan. Kiitos avuista ja neuvoista etukäteen.
Kun olen tyttöystävälläni kylässä olen yleensä hänen vieressään ja pidän häntä kainalossani ja joskus sylissä. Ongelmana on vain se, että hän on ilmeisesti poikkeuksellisen arka, ainakin näissä asioissa. Nimittäin kun suutelen häntä hän ei pistä vastaan, mutta on kuitenkin mukana. Hän itse ei ole paljoa tehnyt aloitteita. Jollei nyt lasketa niitä kertoja kun hän hän on kysynyt: "Pusu?". Tarkoitan vain että hän itse ei ole minulle tehnyt paljoa mitään ellen minä ole aloittanut.
Olemme keskustelleet asiasta ohimennen ja lyhyesti. Kun olen kysynyt, että hän voisi joskus tehdä aloitteita, koska minusta tuntuu pahalta tavallaan olla "alistajana". Hän on sanonut, että hänellä vain kestää päästä eroon arkuudesta. Kuitenkin olemme tunteneet jo vuoden ajan ja seurustelleet puolen vuoden ajan.
Voiko ihminen oikeasti olla niin arka, ettei uskalla tehdä edes joitain aloitteita, vaikka toisen on tuntenut jo pitkään ja toinen käyttäytyy tilanteissa rauhallisesti?
Tyttösellä ei mielestäni aiemmin ole ollut suhteita tai mitään vastoinkäymisiä tämän tapaisissa asioissa. Kysynkin, miten voisin muuttaa tilannetta? Voinko jotenkin saada hänet rohkeammaksi? Tai muuten helpottaa tilannetta? Olen kyllä tehnyt kaikkeni ja ollut huomaavainen häntä kohtaan. Kiitos avuista ja neuvoista etukäteen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
...olla noin arka.
Itse asiassa pystyn identifioitumaan tyttöystävääsi aika hyvin. Kun mietin hiljattain päättynyttä suhdettani, en koko suhteen aikana kertaakaan tehnyt mitään muuta aloitetta, kuin kerran pyysin poikaystävääni antamaan kätensä. Eikä minullakaan ole mitään pahoja kokemuksia, ei varsinkaan mitään erittäin suorasti syyllistettäviä tyyliin parisuhde, jossa toinen osapuoli ei koskaan vastannut aloitteisiini.
Minulla kysymys ei oikeastaan ollut siitä, etten olisi luottanut eksäni vastaavan samalla mitalla tai jotain. Jostain syystä, joka on oletettavasti aika kaukana menneisyydessäni, on minulle iskostunut selkärankaan se, että aloitteita ei tehdä. Kyse ei varsinaisesti ole edes siitä, että miettisin "apua nyt mä haluisin pussata sitä mut se ei välttämättä tykkää ää en mä voi" vaan se ei oikeastaan käy edes mielessä. Ja kaikesta huolimatta pidän läheisyydestä, haleista ja pusuista jne.
Sinun tuskin tarvitsee tuntea, että jotenkin alistaisit tyttöystävääsi. Jos hän ei osoita selkeää vastentahtoisuutta, hän luultavasti pitää hellyydenosoituksistasi.
Kärsivällisyys on luultavasti tilanteessanne tärkeintä. Puolen vuoden seurustelukaan ei välttämättä riitä kesyttämään arkailijoita. Voit toki aina yrittää häntä sanallisesti rohkaista vaikka pyytämällä silloin tällöin pusua tai halia tms, mutta luultavasti aika auttaa parhaiten. Onnea teille!
Eli älä aja autolla ilman korttia. Vaarannat siinä muidenkin kuin oman itsesi hengen.
Jos hän on arka niin jutelkaa asiasta lisää jos se ahdistaa sinua.
Tosta tulee mieleen mun ja mun edellisen miehen suhde. Paitsi, et me oltiin etäsuhteessa, eikä hän ollut noin huomaavainen. Tein aloitteita vain harvoin, koska... kai se ny liittyy siihe et olen ollut ennen äärimmäisen ujo (nykyään olen paljon itsevarmempi). Enkä uskonu et tulisin koskaan saamaan miestä. Ja sitku miehen sain, niin en uskaltanu tehdä aloitteita, vaiks halusin kovasti. Mut meidän suhtees ei mies ollu romanttinen ja huomaavainen kuten sinä. Mies lähinnä tuli muutamaks tunniks mun luo kerran kuukaudes, jos sitäkää ja jos ei oltu panemas, ni se soitteli kavereilleen. Ja oli muillakin tavoin välinpitämätön mua kohtaan. Ehken koskaan luottanu siihen tarpeeks. Onneks olen jo päässy erost koko ukost.
Nyt mul on toinen mies pyörityksis ja hänen kaan ei ole samaa ongelmaa. Nyt kun olen saanut kokemusta, niin uskallan niitä aloitteita tehdä useimminkin, seksissäkin (mikä ei ennen tullut mielenkään exän kaa). Ja mieskin on sata kertaa ihanampi kuin edellinen, huomioi mua ja hali-pusuttelee kokoajan (mikä on ihanaa). Tähän nykyiseen luotan täysin (tähän on päästy muutamien vaikeuksien kautta), seurusteluakin takana pari vuotta.
PS. Ekan kaa suhde kesti puoltoista vuotta, enkä koko sen ajan uskaltanu tehä aloitteita kovin montaa... aluks en edes uskaltanu suuttuu, jos se kohteli mua huonosti. Kai se on se huono omatunto, jonka sai jo lapsena, onneks mulla se on helpottanut vanhemmiten.