Olen seurustellut kolme vuotta poikaystäväni kanssa ja yhdessä on asuttu vuosi.
Jo ennenkuin aloimme seurustella, annoin hänelle vuoden aikaa kasvaa aikuiseksi(?) ja lähinnä toivoin että alkoholin käyttö vähenisi. Vuosien aikana kuitenkin kerta toisensa jälkeen hän tuottaa pettymyksen asian suhteen. Välillä menee hyvin, mutta parin kuukauden välein tulee aina se aamu, kun häntä ei kotia kuulu, hän tulee aamuseitsemältä tai on sammunut jonnekin. Toisista naisista ei ole kyse. Muuten olemme onnellisia, opiskelemme ja käymme töissä, meillä on hauskaa keskenämme ja meillä on yhteiset unelmat.
Jo pari kertaa olen sanonut seuraavan kerran tullessa lähteväni pois ja jättäväni hänet miettimään tekosiaan. Vanhempani ovat kauhuissaan puolestani ja haluavat minun tekevän jotain, jotta säilytän itseni iloisena itsenäni. Kuinka kauan ihminen jaksaa rakastaa, vaikka itse saa kasan pettymyksiä? Mitä tehdä? Puhua olen yrittänyt, joskus hän tuntuu tajuan että hänellä on ongelma ja pyytää anteeksi ja sanoo ettei halua satuttaa...silti satuttaa...
Jo ennenkuin aloimme seurustella, annoin hänelle vuoden aikaa kasvaa aikuiseksi(?) ja lähinnä toivoin että alkoholin käyttö vähenisi. Vuosien aikana kuitenkin kerta toisensa jälkeen hän tuottaa pettymyksen asian suhteen. Välillä menee hyvin, mutta parin kuukauden välein tulee aina se aamu, kun häntä ei kotia kuulu, hän tulee aamuseitsemältä tai on sammunut jonnekin. Toisista naisista ei ole kyse. Muuten olemme onnellisia, opiskelemme ja käymme töissä, meillä on hauskaa keskenämme ja meillä on yhteiset unelmat.
Jo pari kertaa olen sanonut seuraavan kerran tullessa lähteväni pois ja jättäväni hänet miettimään tekosiaan. Vanhempani ovat kauhuissaan puolestani ja haluavat minun tekevän jotain, jotta säilytän itseni iloisena itsenäni. Kuinka kauan ihminen jaksaa rakastaa, vaikka itse saa kasan pettymyksiä? Mitä tehdä? Puhua olen yrittänyt, joskus hän tuntuu tajuan että hänellä on ongelma ja pyytää anteeksi ja sanoo ettei halua satuttaa...silti satuttaa...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mieti että oletko todella onnellinen suhteessasi? Alkoholismi on sairaus ja siihenkin on parannuskeinonsa mutta ihmisen tulee itse haluta parannusta. Suhteen tärkeimpiä kulmakiviä on luottamus. Onko se suhteessanne kunnossa? Juttele kunnolla sen kaverisi kanssa ja pane hänet tajuamaan että olet tosissasi.
alkoholismi on aina paheneva sairaus. Se ei tule koskaan paremmaksi, ellei alkoholisti päätä itse lopettaa juomistaan.
Alkoholistin tunne-elämä on sairas ja hänen läheisensä sairastuu alkoholistin rinnalla. Viha ja rakkaus kun vellovat sisällä vuosikaudet, niin ei ole mukavaa...
Oletko lukenut kirjan "Virtahepo olohuoneessa", kirjoittanut Tommy Hellsten?
Minun elämäni mies joi jo seurusteluaikana. Kymmenen vuoden päästä erottiin. Nyt tiedän, millaiseksi helvetiksi elämä menee juovan rinnalla. Tulin siihen tulokseen, että mieheni sai olemaan juomatta vain yksi asia maailmassa: rahapula. Ahdistuneisuus ja masennus olivat seuralaisiani. Myöhemmin tuska tuli ulos fyysisinä sairauksina. Maksoin siis äärettömän kovan hinnan rakkaudestani häneen. Al-Anoneissa sain tukea irrottautumiseen, joka kesti n. 5v.
Vanhempasi ovat syystä huolissaan.
teksti oli liiankin tuttu, lisäisin vielä että alkoholistia ei rahapulakaan estä juomasta. Rahaa löytyy aina viinaan, muttei välttämättä muuhun.
hyvä ystävä! eipä sulla olisi muuta mahdollisuutta, kuin erota, mutta taitaa olla joskus mahdotonta totetuttaa nuorena, kun uskoo hyvään ja rakkauteen. luulee toisen muuttuvan, kun hän vain huomaisi, miten paljon häntä rakastan. ota elämäsi omiin käsiin ja ehkä sen kautta pystyt tekemään valintoja. Ihminen on loppujen lopuksi aina yksin tekemässä omaan elämään liittyviä päätöksiä. Et voi koskaan luottaa kuin itseesi. sä vastaat omasta elämästäsi!!.
...jätä..
Kuule hyvä ystävä. Viisi vuotta minunkin elämästä meni alkoholistin rinnalla. Tälläkin hetkellä mies on taas katkaisuhoidossa, mutta ei auta. Hetkittäin menee hyvin, mutta älä annna sen pettää. Lisäksi minulla oli vielä paapova ja syyllistävä anoppi, jonka mielestä mieheni juominen on minun syyni ja kun vihdoin sain lähdettyä suhteesta, olin taas paha ihminen kun niin "vähästä" luovutin. Mutta alkoholisti harvoin muuttuu. Näin minunkin ex-miehen tapauksesa. Duuni toisena perään on mennyt ja elämää ei voi rakentaa tuolle pohjalle.
Älä haaveile, vaikka miestä rakastatkin, päästä irti ja lähde pois. Alkoholisti laskee nimenomaan sen varaan, että et lähde. Syyllistää sinua sairaudellaan. Että vain yksi repsahdus ja sinä olet lähdössä. Älä jää. Oikeasti. Suomessa kuolee nainen joka 11.päivä perheväkivallan johdosta. Suurin osa näistä "vahingoista" tapahtuu alkoholin vaikutuksena. Älä päädy tilastoihin. En laske leikkiä. Ex-mieheni vannoi aina,ettei esim. minua löisi. Mutta töniminen , tuuppiminen jne. se ei hänestä ollut väkivaltaa.
Raskasta on varmasti tätä lukea. Mutta me naiset (ja miehetkin) teemme sen virheen, että kuvittelmme rakkautemme pelastavan alkoholistin. Valitettavasti vain harva pääsee kuiville , vielä harvempi haluaa (vaikka sitä vannookin alituiseen.) Lähinnä ne jotka tulevat uskoon voittavat taudin.
Onnea ja voimia sinulle. Tarvitset niitä nyt. Et ole kuitenkaan yksin ja on olemassa lukuisia tukiryhmiä joihin voit tukeutua. Olet ansainnut elämän ilman murheita ja parempaan suuntaan ei se alkoholistin kanssa valitettavasti mene.
Pidä huoli itsestäsi ja päästä irti suhteesta. Olet sen velkaa itsellesi.
muiden kanssa, kokemusta on, ettei ne kaikki sammumiset kavereiden sohville aina pidä paikkaansa, usein siihen liittyy vielä vieraat naisetkin. Olen juuri päättänyt suhteen alkoholistimiehen kanssa ja oli tosi viisas ratkaisu, seuraava saa yrittää raitistaa häntä, ei siihen auta kun uskoon tulo tai tosi voimakas oma tahto raitistua, mutta niin kauan kun on kavereiden kanssa baareissa hauskaa, niin nainen on siinä sivuseikka,ainakin se joka kotona odottaa, jos alennut sitten passaamaan ja paapomaan häntä kun krapulaansa makaa, niin sitä saat tehdä loppuikäsi. Vanhempasi ovat tosi oikeassa, kuuntele heitä äläkä sääli miestä, vaikka joisi kuinka teidän erottua, sekin syyksi sanotaan. Elämme täällä vaan kerran, miksi tuhota oma elämä juopon miehen takia ja vielä ehkä lastenkin. Itse puhuin suu vaahdossa mutta ei auta silloin kun alkoholismi on pahaksi päässyt.
nyt voin kait miehenä vastata jotakin.
elikkä miten usein tätä tapahtuu ja onko se vain 1.krt kuukauteen ja lopun aikaa selvillä?
eli voin miehenä itsekkin sanoa, että olen tullut kotiin aamu 7 ja ei ole muita naisia.eikä alkoholismista kyse.
joskus vaan kavereiden kanssa karkaa "mopo käsistä"
eikä emäntä närkästynyt ole ollut, kysynyt vaan oliko hauskaa. tosin se "olo" tulee...sitten ei oo enää kivaa...hekoheko.
kuin vähäiseksi toivot, että alkoholin käyttö menisi? ei ollenkaan?
suomalainen mies ilman viinaa, ei ikinä...
itse juon ehkä 2krt viikkon aivan sixpäkin saunakaljana ja joskus enemmän...ja minusta se on normaalia, itseasiassa aika vähäistä.
kirjoituksessasi sanoit "parin kuukauden välein"...
saan sen käsityksen, että et itse juo ollenkaan, jos juot olet aina tullut ihmistenaikoihin kotia? vai?
no ukollasi nyt sattumalta aina venähtää...
en voisi sanoa että alkoholistista kyse olisi.
oletko sattumoisin perheestä kotoisin missä ei juoda? jos olet niin ymmärrän kyllä miksi et alkoholia suvaitse.
eli jos voisit vastata näihin:
1.kuinka usein ukkosi juo VIIKOSSA.
2.onko juominen humalahakuista, vai muutama sauna olut?
3.mitkä ovat määrät mitä juo.
4.tuleeko ärtyneeksi jos juomat loppuu?
5.kuin vaha olet? ukkosi?
6.miten paljon itse juot?
jos voisit näihin vastata, niin kirjoitan lisää
-sykiatri