mulle tuli tälläinen asia mieleen että teiltä kanssa äidit kyselisin neuvoja.en tiedä onko oikea palsta mutta kokeillaan.:)kiitos asiallisista vastauksista.
oon reilu 20v. kahden pienen lapsen äiti,jolla maailman ihanimmat lapset ja mies.silti mikään ei oikein parisuhteessa tunnu miltään!mies auttaa kotona,rahallisesti,ostelee lahoja,huomioi mua.kaikinpuolin siis ihanne tilanne.nyt vaan kun on mennyt miltei vuosi nuoremman lapsen syntymästä niin musta ei tunnu enää oikein miltään hänen kanssaan.ei läheisyys,ei seksi,ei edes läsnä olo.hän sanoo päivittäin rakastavansa mua,surettaa kun musta ei tunnu miltään.oon koettanu puhua asiasta miehen kanssa,ain oon saanu hänet vain masennettua sillä asilla..en tahtois erota van löytä takaisin sen ihan ajan joka meillä ennen oli.mikä neuvoksi tähän?vai onko ero järkevää?
oon reilu 20v. kahden pienen lapsen äiti,jolla maailman ihanimmat lapset ja mies.silti mikään ei oikein parisuhteessa tunnu miltään!mies auttaa kotona,rahallisesti,ostelee lahoja,huomioi mua.kaikinpuolin siis ihanne tilanne.nyt vaan kun on mennyt miltei vuosi nuoremman lapsen syntymästä niin musta ei tunnu enää oikein miltään hänen kanssaan.ei läheisyys,ei seksi,ei edes läsnä olo.hän sanoo päivittäin rakastavansa mua,surettaa kun musta ei tunnu miltään.oon koettanu puhua asiasta miehen kanssa,ain oon saanu hänet vain masennettua sillä asilla..en tahtois erota van löytä takaisin sen ihan ajan joka meillä ennen oli.mikä neuvoksi tähän?vai onko ero järkevää?
Vastaukset 5
Vanhimmat
sama tilanne,vaan mies ei läheskään noin huomaavainen... :(
eli oletteko esim puhuneet asiasta?meillä on puhuttu ja puhuttu.lopputuloksena se että mies syyttää itseään kun musta ei tunnu miltään.en halua missän nimessä häntä syyttää.tai olettko olleet jossain terapiassa?meillä mies ei usko noihin,enkä viitsi häntä sinne pakolla viedä.oon ite miettinyt että johtuukohan tää vielä jostain hormoonesta vielä,vai mikä on.ennen meillä oli vielä todella hyvä parisuhde,sekä seksielämä.oltiin molemmat onnellisia ja tyytyväisiä elämään,myös vaikeina aikoina.mies tekee kaikkensa ja mulla on vain ihan tyhjä olo.huoh.tulipa vuodatettua.kertokaa ihmeessä vinkkejä tilanteeseen...
Ota itsellesi joku harrastus - eli tee jotain
sellaista, mitä olet aina halunnut, mutta joka on ihan uutta - oli se pitsinnypläystä, kielikurssia, sambakoulua.. mitä vain.
Riko ne tavanomaiset ympyrät ja rutiinit - herraisä, vaihda vaikka autonmootoreita jos se olisi salainen intohimosi.
Älä märehdi tunteitasi vaan siirä ne johonkin kivaan tekemiseen - mutta ei toisiin miehiin.
Huomaat kyllä, että kotielämäkin ja oma mies tuntuvat jossain vaiheessa nekin taas mukavalta.
sulla on!!!
Miehesi on aarre! Hän jopa ostelee sinulle lahjoja! Tiedätkö, kuinka moni miljoona ja taas miljoona nainen olisi valmis tekemään mitä vain, jos saisi tuollaisen äijän???!?!?
Harrasta, matkustele, tee jotain omaa. Sillä se helpottuu. Nuori olet. Ymmärrät sitten 4-kymppisenä, jos nyt otat eron niin kadut sitä iänikuisesti.
T. nainen, joka tietää nää jutut liiankin hyvin!
Ero ei ainakaan auta mitään.Ja lapsia et tekemättömiksi saa.
Kun lapset on pieniä niin sitä se on yhtä ja samaa. Ne ei vaan oo pieniä kauaa.Parin vuoden tai jo vuoden päästä jutut perheen kanssa on jo vähän toisenlaisia.
Vauvat on uuvuttavia, varsinkin jos on pari lasta pienellä ikäerolla. Kun on väsynyt niin mikään ei tosiaan tunnu miltään. Seksiä kerkeää kyllä harrastaa vaikka eläkkeelläkin jos ei just nyt tunnu siltä.
Oman harrastuksen aloittaminen on kiva tapa piristää itseä ja elämää. Aloita uudestaan joku kesken jänyt harrastus esim. ratsastus, kuoro tai kieli opinnot tai kokonaan uus kiinostava juttu.
Kun saa ajatukset pois kodista hetkeksi ja nollattua päätä on kiva mennä kotiin omien murusten luokse.
Kivat isät ja miehet ei oo niin yleisiä joka kodin varusteita kun luulisi.Pidä ukostas kiinni!
Voimia ja jaksamista! Pian on taas kevät ja pimeys väistyy.
Ja neuvolan tädillekin kannattaa ottaa asia puheeksi jos yhtään tuntuu ettei itse saa ajatuksistaan selvyyttä.