Tuntuu pahalta. Itkettää. Ahdistaa.
Miehen ryyppyputki alkoi lupauksista huolimatta. Muutaman päivän jälkeen persoonallisuus ja käytös muuttui väkivaltaiseksi ja vainoharhaiseksi. Työnantaja antoi eilen hänelle potkut.
Ostin junalipun Savosta Helsinkiin, pakkasin laukun, hain alkosta pullon Suomiviinaa mukaan. Saatoin junan sisälle asti, otin asuntomme avaimet pois ja annoin 100 euroa "karkkirahaa", koska miehen omat rahat on juotu.
Rakastan edelleen kovasti. Olen kuitenkin päätökseni tehnyt. Todennäköisesti mies juo itsensä hengiltä tai joutuu vankilaan väkivaltarikoksesta.
Auttakaa. Miten kestän tämän yksinäisyyden ja surun. Tunnen valtavaa syyllisyyttä.
Avopuoliso oli äärettömän ihana ihminen selvin päin.
Miehen ryyppyputki alkoi lupauksista huolimatta. Muutaman päivän jälkeen persoonallisuus ja käytös muuttui väkivaltaiseksi ja vainoharhaiseksi. Työnantaja antoi eilen hänelle potkut.
Ostin junalipun Savosta Helsinkiin, pakkasin laukun, hain alkosta pullon Suomiviinaa mukaan. Saatoin junan sisälle asti, otin asuntomme avaimet pois ja annoin 100 euroa "karkkirahaa", koska miehen omat rahat on juotu.
Rakastan edelleen kovasti. Olen kuitenkin päätökseni tehnyt. Todennäköisesti mies juo itsensä hengiltä tai joutuu vankilaan väkivaltarikoksesta.
Auttakaa. Miten kestän tämän yksinäisyyden ja surun. Tunnen valtavaa syyllisyyttä.
Avopuoliso oli äärettömän ihana ihminen selvin päin.
Vastaukset 16
Vanhimmat
ajan kulua ja mieti kaikkea huonoa, mitä suhteeseenne liittyi. Älä juuri nyt mieti hyviä juttuja vaan ainoastaan niitä huonoja. Mieti mitä nyt voit tehdä ja suunnitella eikä kukaan pilaa niitä tai aiheuta mielipahaa omalla käytöksellä. Huonoa omaatuntoa ei kannata potea, kyllä aikuinen mies pärjää ja ellei, niin olisi aika alkaa pärjäämään. Alkoholistia ei kannata hyyssätä, se vain pahentaa tilannetta. Mielestäni teit oikean ratkaisun. Onne tulevaisuuteen ja Rauhallista Joulua.
Vieläkin itkettää. Selvisin kuitenkin töihin. Ja kuntosalille. Kävin baarissa juomassa yhden siiderin ja tulin kotiin. Onpa yksinäinen olo.
Pohdin salilla ja töissä tuota kehoitustasi miettiä kaikkea huonoa, mikä suhteeseen kuului. Aina, kun syyllisyys ja ikävä iski, palautin tuon vinkkisi mieleen.
Kiitos, kun vastasit viestiini.
Ilmeisesti hän ei hoitoon/katkaisuun suostu, tai eivätkö ole auttaneet. Itsekään ei halua lopettaa näköjään, joten anna mennä. Muuten pilaat oman elämäsi siinä sivussa. Toivottasti sinulla on keskusteluseuraa, että voisit purkaa ajatuksiasi. Ajan kanssa helpottaa.
Miltei kaikki mahdollinen on kokeiltu. En vain enää jaksanut samaa rumbaa taas alusta.
Voi kun joku auttaisi käsittelemään näitä ristiriitaisia tunteita. On kamalaa jättää itselle rakas ihminen "heitteille". Tiedän, että hänellä alkaa kova alamäki elämässä eromme jälkeen.
Niin tein minäkin tänään. Ja tunnetila on varmasti sama kuin sinullakin. Mies on taas juomassa, vaikka päivä sitten muuta puhui. Tämä oli se viimeinen pisara. Ei enää tyhjiä lupauksia ja puheita. En kuuntele enää.
Tavallaan helpotus ajatellen omaa tulevaisuutta, mutta pahalta tuntuu. Sydän tuntuu räjähtävän, mutta tiedän, että ohi tämä tunne vielä menee.
Onneksi asun omassa asunnossani ja nyt on sitten kinkkua ja kaikkee muuta jouluruokaa lahjoja myöten hankittu. En tiedä mihin kaiken tungen. Siitäkin huolimatta takaisin en enää miestä ota. Tuottaa se niin paljon mielipahaa ja ahdistusta. Nyt tajuan, että sama ahdistus ja tuskainen olo päällä oli se mies tai ei.
Ei voi muuta, kuin antaa ajan kulua. Ja mihinkään yhteydenottoon en enää vastaa. Se on kuitenkin helpoin tie.
Ymmärrän täysin tunteesi nyt.
Iso halaus kohtalotoverille. Koetetaan pysyä vahvoina.
Joo, iso halaus sinulle myös. Panin juuri puhelimen pois päältä, etten vaan vastaile. Voimaa ja viisautta toivon itselleni ja myös sinulle. Ystävät on tosi tärkeitä nyt. Voimia
Etsikää lähin Al-Anon ryhmä. Se on hyvä ja turvallinen paikka puhua tunteistaan ja taatusti ymmärretään.
Älä koskaan sääli alkoholistia, vai haluatko olla mahdollistaja ?
Teit todella oikea päätöksen !!
Hei kohtalotoverini
Aloitin avioeroprosessini ensimmäisen kerran 2006 ja nyt olen saattamassa asian virallisesti loppuun joulun jälkeen ensimmäisenä arkipäivänä.
Mies juo itseltään salaa todellinen kaappijuoppo, meni monta vuotta ennenkuin tajusin etten näe häntä ollenkaan selvänä. Ihana mies kun promillet on alle 1 sen jälkeen astui hirviö huusholliin. Mikään ei auttanut, lupauksia, lupauksia lupauksia. Luojan kiitos vihdoin asia on ohi, toivon kaikille kanssasisarille vain niin lyhyttä pinnaa, että heti palaa hihat, kun mies alkaa osoittaa pienintäkin juopon vikaa, kaljapullo voittaa aina. Olen onnellinen kun luin näitä juttuja ja kannustan kaikkia olemaan viisaampia kuin minä, joka olen kaikkeni yrittänyt toisen raitistumiseksi. Kaikki aivan turhaan. Soitin kerran apua ja terapeutti sanoi, että jätät mahdollisemman nopeasti ja siitä on jo kohta kaksi vuotta.
Tämä oli toinen joulu ilman häntä. Viime vuonna kippasin hänet kinkkuineen ja viinapulloineen mokille ja hain kun kinkku ja viinapatterit olivat loppuneet. Tänä jouluna en enää ole missään tekemisissä, olen ollut vapaa kaikesta siitä sietämättömästä kiusanteosta ja ilkeydestä, nyt taas palasia yhteen, saattaa tässä jonkun kuukauden päästä jo alkaa aurinko paistaa. Hyvää Joulunjatkoa kaikille yhtä paljon sietäneille, älkää tehkä muut samaa erehdystä....teitä on kuitenkin paljon tämänkin joulun kärsineitä ja turpiinsa ottaneita
Täälläkin yksi samanlainen kohtalotoveri,en viimeiseen vuoteen nähnyt exääni päivääkään ilman
alkoholia.Niin ihanasta miehestä tuli välinpitämätön,narsistinen hirviö.Syyllisti minut
omasta juomisestaan,valehteli,riepotteli ja petti minua.
Tämä on ensimmäinen joulu erossa,helppoa tämä ei todellakaan ole ollut,tunteet taistelevat puolesta ja vastaan,mutta järki kuitenkin voittaa.
On aika taas opetella kunnioittamaan ja rakastamaan itseään.
Tsemppiä ja rohkeutta kaikille alkoholistien vaimoille ja exille.
Kuitenkin on ihana aloittaa vuosi 2009 ilman ahdistusta ja pelkoa!
Kiva lukea, että olet saanut itsesi irti jouluksi, varo ettet lipsu. Minulle kävi vuosi sitten niin erikseen oltiin joulu ja uusi vuosi sitten hän tuli käymään loppiaisena taas narsisti oli se ihana aviomies, jota rakastin ja sitä kesti sitten vajaan kaksi viikkoa ja taas alkoi sama hulluus. Saan vieläkin aivan uskomattomia tekstareita häneltä. Paras on kuinka hän uhkailee minua iltapäivälehtiin juoruamisella, hän kertoo kuulemma kuinka olen petollinen olen hänelle ........aivan juuri..... ketä ihmettä kiinnostaa tavallisen taviksen jutut....
Onneksi laitoin avomieheni junalla monen sadan kilometrin päähän. Siellä hän on kännännyt "kavereittensa" kanssa päivittäin. Tänään soitin tiedustellakseni, onko hengissä... No onhan se ja rakastaa, ikävöi ja blaablaablaaa. Kuvittelee voivansa tulla takaisin ja varmaan odottaa, että maksan matkankin.
Täytyy tunnustaa, että itkin ja ikävöin muutaman päivän. Söin tänä aikana Diapamin ja nukahtamislääkkeen iltaisin. Näiden avulla jaksoin kerätä itseni rippeet. Periaatteessa olen riippuvuutta aiheuttavia lääkkeitä vastaan, mutta nyt tulivat lyhyenä kuurina tarpeeseen. Pakottauduin urheilemaan ja ulkoilemaan joka päivä. Lääkkeiden avulla kestin eron ja ikävän.
Puhuin surustani puhelimessa läheisilleni, koska en tunne KETÄÄN tästä kaupungista, johon olen vastikään muuttanut. Nyt koen olevani jo paljon vahvempi. Tulin juuri jumpasta :)
Varasin ajan kriisikeskukseen. Haluan keskustella ammattilaisen kanssa. Mielestäni tarvitsen tukea, koska minua on kohdeltu huonosti, satutettu ja käytetty taloudellisesti hyväksi. Haluan apua, koska tarvitsen tukea kestää exän painostuksen. Hänen ystävänsäkin soittavat ja pyytävät minua ottamaan tämän takaisin.
Mutta kuulkaas tytöt: En aio suostua. Tämän taistelun itseni kanssa päätin voittaa.
Teit oikean ratkaisun, vaikka se varmaan tuntuu ihan sikavaikealta. Ota vaan ihan päivä, tai vaikka tunti kerrallaan, siitä se lähtee menemään ja oot aina pikkasen vahvempi.
Ystävyysvälit on tietty hyvä säilyttää, mutta
mieti haluatko takasin sen entisen elämän ?
Nyt oot jo ottanut ensiaskeleet uuteen.
Mulla itellä on se tilanne etä kotan rimpuilla
irti 3v on/off suhteesta, helppoa ei oo tääkään
mutta oon sen verran kypsä olemaan ikuinen
kakkonen (sun kohalla se on viina, mun kohalla
kaverit ja harrasteet) että jotain on ihan pakko tehdä.
en tiedä kuinka saada äijän silmät aukeamaan siitä mitä se menettää, mutta aion myös olla
sitkeä. Joulun pyhät sillä menee taas kavereiden kanssa ja ehkä tulen mieleen sitten joskus arkena.
eipä oo siis kovin hääviä.
Ystävät on hyvä tuki,samoin se kriisikeskus.
Sen vaan joskus tulevaisuudessa haluaisin tietää
mitenkä tämä tulee kolahtamaan, se ei taida vielä itekkään tajuta että kiitti mulle riitti,
viimeiseen kolmeen tekstiviestiin ei ole nääs vaivautunut edes vastaamaan.
Mutta me tytöt pidetään päämme, eikö vaan !
Voimia taisteluun !
Hei vaan! Minäkin ostin jouluna 2007 ex-avomiehelleni junalipun pohjoiseen. Ero oli hyvin raskas. Mutta elämä alkoholistin kanssa vielä raskaampaa. Ero luhisti miehen. Tunteeni olivat monenlaisia, syyllisyydestä onneen. Onneksi mies löysi uuden kumppanin pian ja jätti minut rauhaan. Olin jopa laittanut yhteystietoni salaisiksi kun pelkäsin miehen reaktiota.
Nyt tuosta on jo yli vuosi. Elämäni on ihanaa! Minulla on ihana koti ja ihania ystäviä ja harrastuksia. Olen myös silloin tällöin käyttänyt nukahtamislääkkeitä, olen lapsuudesta asti kärsinyt juoppojen yöherättelystä, joten on ollut outoa saada nukkua rauhassa! Ei tarvitse joka oven kolahdusta pelätä!
Nautin sinkkuudesta, mutta ilmeisesti en osaa enää luottaa miehiin. Exäni oli pettänyt ja valehdellut minulle vuosikausia. Mutta nautin kuitenkin miesten ihailusta ja pienestä säpinästä! Ostin juuri minihameen ja saappaat ja opettelen löytämään naiseuttani. Se katosi vuosiksi koska minua halvennettiin. Tosin naisellinen energia tulee kyllä muualta kuin ulkonäöstä, mutta ihan hauskaa laitella naisellisia juttuja.
Syyllisyyttä on turha tuntea. Jokainen on vastuussa vain itsestään. Hyysääminen edesauttaa alkoholismia. Exäni on raitistunut vastikään, samoin ystäväni rapajuoppoex. Eroaminen alkoholistista voi olla parasta mitä hänelle voi tehdä. Ero on kuitenkin niin raskas juttu, että olisi hyvä puhua terapeutille, tai al anonissa tai vähintään hurjan paljon ystäville.
Tehkää asioita joista nautitte ja tehkää elämästänne juuri sellainen kuin haluatte!
Ex-avomies oli joutunut eron jälkeen selviämisasemalle, sairaalaan, katkolle ja hakeutunut päihdekuntoutukseen.
Eikä hänelle tunnu menevän jakeluun, etten halua suhteemme jatkuvan. En jaksa kantaa alkoholismin aiheuttamaa taakkaa ja jatkuvaa riskiä harteillani. Kuntoutusjakso ei ole TODELLAKAAN ensimmäinen. En usko kuntoutumiseen. Sitäpaitsi rakkaus on minun osaltani loppu.
Joudun nyt muuttamaan, koska hän ilmoitti, että oli ottanut sosiaalityöntekijän kautta selville, että hänellä on oikeus palata asuntoomme.
Totta... Olen kylläkin maksanut omasta pussistani kaikki vuokrat, muuttokustannukset ja antanut hänelle lainaan rahaa, joita en ole koskaan saanut takaisin.
Olisipa ollut mukava erota sovussa. Ei taida onnistua. Noh. Irtisanon asunnon heti, kun saan uuden. Kyseessä on opiskelija asunto ja minä olen meistä se opiskelija. Asun vaikka asuntovaunussa ennemmin kuin saman katon alla.
Silkkaa kiusantekoa. Hankkisi itselleen uuden naisen. Elämä on kovaa peliä...
Mietin tässä vain, että mitä ihmettä teen ukon tavaroille???