Tänään olen taas itkun partaalla, tuskaista on ja pahalta tuntuu. Avomieheni on kaikin puolin ihana ihminen ja rakastan häntä eniten kuin mitään. Meillä menee hyvin, ollaan oltu yhdessä 3 vuotta, meillä on ihanat 2 kissaa ja matkustellaan paljon yhdessä. Kaiken pitäisi olla hyvin, mutta... stressaa ja mietityttää mieheni juominen. Ennen hän joi viikolla joka ilta noin 2-6 olutta, viikonloppuisin kännissä perjantaista sunnuntaihin. Jouduin keksimään selityksiä vanhemmilleni, kavereilleni ja kaikille miksi emme tule sunnuntai aamuna syömään tai kylään tms. Mieheni on kiltti ja ystävällinen ihminen, kaikin puolin unelmieni mies. En ole koskaan tavannut yhtä ihanaa miestä. Mutta... hän on kännissä holtiton, nukkuu pihalla, autossa, kadulla, pari kertaa ollut putkassa, sammuu lattialle, vessaan, tappelee, hukkaa kännykkänsä ( jo 8 kertaa 3 vuoden aikana), lompakkonsa, ties mitä... itse olen toisenlainen, voin olla hyvinkin humalassa, aina silti osaan pitää itsestäni ja muista huolta. Mieheni on 27 vuotias ja itse samanikäinen. Lapsia meillä ei ole.
Niin monien tappeluiden jälkeen sovimme, että vain viikonloppusin hän voi juoda..ei enää viikolla.
Nyt sitten tilanne ahdistaa, koska tuo viikonloppujuominen on lähtentyt käsistä, heti perjantaina hänen töiden jälkeen pitää äkkiä avata pullo, juoda juoda juoda sunnuntai iltaan saakka. Joskus ma aamulla ei pääse töihinkään, vaan menee vasta iltavuoroon, kun on niin kovassa krapulassa. Epäilen miestäni koko ajan juomisesta viikolla enkä pääse yli enkä ympäri asiasta, että mielestäni hän haisee viikollakin alkoholille vaikka muuta väittää, mietin miksi hänellä ei ole rahaa ja miksi on alkon pussi laatikossa. Hän joko valehtelee sujuvasti tai puhuu totta, sanoo töistä ottaneensa pussin eväslaatikkoa varten tms. Ja huutaa miksi en luota häneen. Hän on pettänyt juomislupauksensa niin monen monta kertaa, etten jaksa uskoa enää niihin lupauksiin.
Viime yönä taas sain hakea hänet kotiin yöllä, vaikka itse piti nousta aamulla aikaisin töihin. Hän oli märkä ja kurainen ja maannut jossain lätäkössä, hukannut lompakkonsa ja sitä myöten luottokortin, pankkikortin, pankin tunnusluvut, ajokortin ja kaikki kortit mitä olla voi. En Lopuplta hän sammui keittiön pöydälle.
Joka viikonloppu on minulle yhtä tuskaa ja itkemistä ja miettimistä tuleeko hän hengissä kotiin, soitetaanko poliisista vai onko hän sairaalassa tms. Itken joka perjantai ja joka lauantai ja koska teen 3 vuorotyötä, on aina raskasta miettiä onko hän edes kotona kun tulen. Eilen ei ollut ja olin yrittänyt häntä saada 7 tunnin ajan kiinni, koko illan. ON niin raskasta koko asia ja sekavaa kirjoitusta, en saa oikein selitettyä kaikkea kun on niin sekava olo.
Rakastan miestäni yli kaiken, mutta en enää jaksa katsella tuota juomista. Niin monta kertaa asia on otettu puheeksi ja hän sanoo aina, että jos en hyväksy hänen juomistaan, niin ero tulee.
No en hyväksy enää ja nyt olen vetänyt itseni niin piippuun, että päätin että jätän hänet tänään... olen monta kertaa aikaisemminkin ajatellut näin, mutta koska rakastan häntä niin paljon niin en tiedä kuinka jaksan kahlata kaiken läpi, eron ja muut. En voi puhua asiasta kuin yhdelle kaverilleni ja muut kaverit kyselee ja ihmetelee hänen juomistaa ja aina joudun keksimään selityksiä ja puolustelemaan. Muka väitän, ettei se ole ongelma ja valehtelen hänen olleen selvinpäin tms. Joudun valehtelemaan hänen puolestaan paljon ja hän jätti esim. siskonsa lapsen ristiäiset väliin krapulan takia ja valehteli aamulla olevansa kuumessa. En jaksaisin tällaista elämää, mieheni on erittäin stressaantunut raha-asioista ja paniikkihäiriönsä takia. Olen auttanut häntä aina, aina ja aina, kuunnellut, keksinyt ratkaisuja, auttanut ja yrittänyt tsempata raha-asioistta ja tehnyt kaiken mitä voin.
Itse hän on ajanut itsensä sellaiseen tilaan, on helposti riippuvainen asioista ja pelasi kauan pokeria ja hävisi monta tonnia rahaa siinä ja siitä se rahakierre alkoi.
Paljon sekavaa tekstiä, mutta olo on ristiriitaienn, koska haluan olla hänen kanssaan, en vaan jaksa enää katsoa sitä juomista. Se on niin raskasta enkä saa häntä hoitoon tai saa apua annettua hänelle,hän ei sitä ota vastaan. Olen yrittänyt keksiä viikonlopuiksi tekemistä, että mentäisiin esim elokuviin, mutta aina pitää olla kännissä sieläkin! Ei koskaan selvinpäin, haluaisin käydä kylässä kavereilla mutta hän ei tule. Lisäksi tuo paniikkihäiriö pahenee vielä krapulassa, mutta ei hän sitäkään hyväksy.
VOimani on loppua, enkä jaksaisi kahlata läpi eroa, en silti tiedä tuleeko tästä koskaan loppua tästä viikonloppuhelvetistä.
Eron tulleen en tiedä kuinka kertoisin asiasta ystävilleni ja vanhemmilelni, jotka pitävät niin paljon miehestäni. Sanonko että olen parin vuoden ajan elänyt kaksoiselämää ja valehdellut heille... voimat on loppua ja en tiedä mitä tekisin enää.
Niin monien tappeluiden jälkeen sovimme, että vain viikonloppusin hän voi juoda..ei enää viikolla.
Nyt sitten tilanne ahdistaa, koska tuo viikonloppujuominen on lähtentyt käsistä, heti perjantaina hänen töiden jälkeen pitää äkkiä avata pullo, juoda juoda juoda sunnuntai iltaan saakka. Joskus ma aamulla ei pääse töihinkään, vaan menee vasta iltavuoroon, kun on niin kovassa krapulassa. Epäilen miestäni koko ajan juomisesta viikolla enkä pääse yli enkä ympäri asiasta, että mielestäni hän haisee viikollakin alkoholille vaikka muuta väittää, mietin miksi hänellä ei ole rahaa ja miksi on alkon pussi laatikossa. Hän joko valehtelee sujuvasti tai puhuu totta, sanoo töistä ottaneensa pussin eväslaatikkoa varten tms. Ja huutaa miksi en luota häneen. Hän on pettänyt juomislupauksensa niin monen monta kertaa, etten jaksa uskoa enää niihin lupauksiin.
Viime yönä taas sain hakea hänet kotiin yöllä, vaikka itse piti nousta aamulla aikaisin töihin. Hän oli märkä ja kurainen ja maannut jossain lätäkössä, hukannut lompakkonsa ja sitä myöten luottokortin, pankkikortin, pankin tunnusluvut, ajokortin ja kaikki kortit mitä olla voi. En Lopuplta hän sammui keittiön pöydälle.
Joka viikonloppu on minulle yhtä tuskaa ja itkemistä ja miettimistä tuleeko hän hengissä kotiin, soitetaanko poliisista vai onko hän sairaalassa tms. Itken joka perjantai ja joka lauantai ja koska teen 3 vuorotyötä, on aina raskasta miettiä onko hän edes kotona kun tulen. Eilen ei ollut ja olin yrittänyt häntä saada 7 tunnin ajan kiinni, koko illan. ON niin raskasta koko asia ja sekavaa kirjoitusta, en saa oikein selitettyä kaikkea kun on niin sekava olo.
Rakastan miestäni yli kaiken, mutta en enää jaksa katsella tuota juomista. Niin monta kertaa asia on otettu puheeksi ja hän sanoo aina, että jos en hyväksy hänen juomistaan, niin ero tulee.
No en hyväksy enää ja nyt olen vetänyt itseni niin piippuun, että päätin että jätän hänet tänään... olen monta kertaa aikaisemminkin ajatellut näin, mutta koska rakastan häntä niin paljon niin en tiedä kuinka jaksan kahlata kaiken läpi, eron ja muut. En voi puhua asiasta kuin yhdelle kaverilleni ja muut kaverit kyselee ja ihmetelee hänen juomistaa ja aina joudun keksimään selityksiä ja puolustelemaan. Muka väitän, ettei se ole ongelma ja valehtelen hänen olleen selvinpäin tms. Joudun valehtelemaan hänen puolestaan paljon ja hän jätti esim. siskonsa lapsen ristiäiset väliin krapulan takia ja valehteli aamulla olevansa kuumessa. En jaksaisin tällaista elämää, mieheni on erittäin stressaantunut raha-asioista ja paniikkihäiriönsä takia. Olen auttanut häntä aina, aina ja aina, kuunnellut, keksinyt ratkaisuja, auttanut ja yrittänyt tsempata raha-asioistta ja tehnyt kaiken mitä voin.
Itse hän on ajanut itsensä sellaiseen tilaan, on helposti riippuvainen asioista ja pelasi kauan pokeria ja hävisi monta tonnia rahaa siinä ja siitä se rahakierre alkoi.
Paljon sekavaa tekstiä, mutta olo on ristiriitaienn, koska haluan olla hänen kanssaan, en vaan jaksa enää katsoa sitä juomista. Se on niin raskasta enkä saa häntä hoitoon tai saa apua annettua hänelle,hän ei sitä ota vastaan. Olen yrittänyt keksiä viikonlopuiksi tekemistä, että mentäisiin esim elokuviin, mutta aina pitää olla kännissä sieläkin! Ei koskaan selvinpäin, haluaisin käydä kylässä kavereilla mutta hän ei tule. Lisäksi tuo paniikkihäiriö pahenee vielä krapulassa, mutta ei hän sitäkään hyväksy.
VOimani on loppua, enkä jaksaisi kahlata läpi eroa, en silti tiedä tuleeko tästä koskaan loppua tästä viikonloppuhelvetistä.
Eron tulleen en tiedä kuinka kertoisin asiasta ystävilleni ja vanhemmilelni, jotka pitävät niin paljon miehestäni. Sanonko että olen parin vuoden ajan elänyt kaksoiselämää ja valehdellut heille... voimat on loppua ja en tiedä mitä tekisin enää.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jos miehesi ei suostu menemään hoitoon niin eipä montaa järkevää vaihtoehtoa jää jäljelle. Äläkä huolehdi miten kertoa ystäville ja vanhemmille, minä tein niin ja hukkasin 15 vuotta elämästäni. No, ei nyt ihan kaikki hukkaan mennyt, mutta kuitenkin. Suosittelen ottamaan välimatkaa ja katsoa miten mies suhtautuu. Jos juominen jatkuu, jatka omaan suuntaan, jos taas miehesi lopettaa juomisen, niin aina voi yrittää uudelleen. Lupauksia vähentämisestä ei kannata uskoa...
Tiedän,siksi ei olisikaan voimia enää kun niin rikki jo olen ja nyt pitäisi jaksaa kahlata tuo ero läpi..
Ja kun tosiaan rakastan häntä, hän on muuten niin ihana ihminen... vaikeaa.
jos todella mitä kirjoitat on totta, niin on täysin mahdotonta, että eronne tulisi yllätyksenä vanhemmillesi ja ystävillesi, sillä tuollainen juominen kyllä näkyy ihmisestä jo kauas. Minä erosin juoposta miehestä, kärsin sitä aivan liian kauan, enkä ole katunut eroa päivääkään. En kaipaa sitä epätoivon aikaa, ihan puistattaa kun ajattelenkin entistä juoppo miestäni.
Eniten tuossa pistää silmään se että "joudut" keksimään selityksiä kavereillesi ja vanhemmillesi jne. Et sinä mitään joudu. Se on ihan oma päätöksesi että teet niin eli ihmisillä on vapaa tahto. Sinulla on ilmeisesti joku harhainen käsitys että kyse on "me yhdessä vastaan muut" tilanteesta tässä. Niinhän se monessa terveessä parisuhteessa voikin olla (vaikkei niissäkään negatiivisella tavalla), mutta ei se päde tuohon sinun tapukseesi. Kerro reilusti vaan miten asiat on. Ei sinua sen takia syrjitä vaan kenties voit jopa apua saada.
Mitä tulee tuohon miehesi juomiseen niin aika selvää on tosiaan se että alkoholsimin oireita nuo on. ja koska se sairaus on niin ei se siitä parane vain sillä että hän lupaa vähentää jne. Hänen pitää oikeasti tehdä sisällään se päätös hakea apua ja lopettaa se juominen kokonaan. Alkoholisteilla ei ole välitilaa jossa juodaan vähemmän vaan se on "joko tai". Periaatteessa voi auttaa myös jos joku muu hänet hoitoon ilmoittaa, mutta jos hän ei itse koe olevansa ongelmissa niin ei se mitään lopulta muuta. Eli tee selväksi että tilanne ei jatku nykyisellään sinun kanssasi ja jos mikään ei muutu niin sinulla ei paljoa vaihtoehtoja ole.
tuossa miehessä on ihanaa?
Känninen örveltäminenkö on sitä ihanuutta ja elämää?
Alkoholistin elämään ei paljon muuta kuulu kuin se pullo. Sitä on turha kenenkään muun muuttaa kuin alkoholistin itse.
Sä mietit miten eron kertoisit läheisillesi? Eikö olisi aika miettiä oletko sä onnellinen ja mitä tahdot elämältäsi? Tuollaista känniläistä örveltämistäkö?
Ja se on sitten sun ratkaisu elätkö kaksoiselämää. Vain sä voit siihen vaikuttaa. Ei kukaan muu.
Itse asun pienen alkoholistin kanssa. Viime viikonloppuna katseltuani sitä sanoin että ovi on tuossa,ole hyvä ja lähde. Nyt viikko selvinpäin ja tähän asti viikonloppuakin on vielä selvinpäin. Katsotaan pystyykö olemaan ilman pulloa,jos ei niin hän saa elää pullojensa kanssa ilman mua.
pilaa omaa elämääsi toisen juomisen vuoksi. Jos hän ei halua lopettaa juomista, sinä voit lähteä suhteesta ja elää normaalia nuoren elämää. Tuollainen elämä ei ole normaalia eikä se johda mihinkään..ainoastaan vaikeuksiin. Alkoholistia on turha paapoa ja hänen tekemisiään peitellä, se ei johda yhtään mihinkään, ainakaan hyvään. Kyllä juoppo osaa tarinoida, jotta voisi sitten rauhassa juoda. Näin se valitettavasti on. Olet vielä nuori, joten älä pilaa omaa elämääsi. Kaikkea hyvää sinulle ja Rauhallista Joulua!
Miehesi sairastaa alkoholismia, silloin hänen kuuluukin käyttäytyä juuri noin.
Katso: www.minnesota-hoito.fi
Minä sain avun sieltä alkoholismiini vuonna 2000.
Itse olen elänyt vastaavanlaisessa suhteessa 10 vuotta ja nyt kun erosta on 3 vuorokautta, on olo edelleen helpottunut ;) Kun ajattelee, että meillä on vain 1 elämä, niin ainoa asia mitä kadun on se, että tuhlasin nämä 10 vuotta hänen hoivaamiseen. Kyllä ihminen voi olla tyhmä, mutta nyt vihdoin ja viimein tulevaisuus näyttää ihanan stressitömältä ja ennenkaikkea valoisalta. Mun ei tarvi enää miettiä missä on ja koska tulee ja ennenkaikkea missä kunnossa, sujuuko ilta rauhallisesta, ei tarvitse tasapainoilla hänen mielen mukaan, ei tarvitse satuilla muille valkoisia valheita. Meillä on tulossa ihana perhe alkoholiton joulu, jossa kaikilla lapsilla on hyvä olla :) hyvää joulua lukijoille :)