Lopetitko myöhemmin?
Mitä iloa oikeastaan on koko asiassa?
En jaksa ymmärtää koko hommaa.
Mieluiten etsisi seuraa, josta tulisi lopulta jotain pysyvääkin. Eikä niin, että saa jonkun jakorasian maineen.
Mitä iloa oikeastaan on koko asiassa?
En jaksa ymmärtää koko hommaa.
Mieluiten etsisi seuraa, josta tulisi lopulta jotain pysyvääkin. Eikä niin, että saa jonkun jakorasian maineen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Yhden yön suhteita oli itselläni silloin, kuin tutustuin opiskeluni kautta erääseen mieheen.
Olin häneen hyvin kiintynyt- ja paljon enemmänkin.
Hän kuitenkin oli jo omalta taholtaan sitoutunut.
Eikä minulla sen vuoksi ollut oikeutta muuhun, kun tunteitten kätkemiseen.Tunsin epätoivoa ja halusin räjäyttää kiintymykseni ulos ja lakata ajattelemasta pakkomielteisesti häntä.
Enhän koskaan uskonut, että hänen sitoutumisensa
voi joskus loppua.
Tietysti huomasin pian, että tein pahaa itselleni.
Huomasin myös sen, etten siltikään pystynyt unohtamaan häntä- enkä ole sitä vieläkään tehnyt.
Iloa ei tosiaan siitä elämänjaksosta ollut, vain tuskaa ja masennusta- jotka nekin tunteet piti vain peittää.
Omalta kohdaltani ainakin voisin sanoa, että tämän käytöksen pohjalla oli syvä arvottomuudentunne.
Valitsin tämän käyttäytymisen oman syvän haavani vuoksi.
En antanut arvoa itselleni, kun en ollut koskaan arvostusta kotonakaan kokenut.En kokenut olevani arvokas ja rakastettava ihminen. Tunsin saavani
tällöin siitä taas yhden todisteen lisää -kiintymykseni kohteen arvioivan katseen myötä.
Ajattelisin, että tuo käytös on jonkinlaista itsensä sabotointia.
Miehiltä vastaus tähän kysymykseeni!!
Mikä sai lähtemään sellaiseen ja oletteko ehkä lopettaneet koko tyhmän touhun?
Kiitos sulle vastauksesta.
Ois kiva tosiaan kuulla mahd. monelta mikä hel***** teitä vaivaa?!
Anteeksi suorapuheisuus, mutta kun en itse näe koko touhussa mitään järkeä!!
Että tällaisen tekee 18vuotias mies ensimmäisen kerran elämässään.
Mitähän senkin mielessä pyörii, että saa lähtemään sellaiseen :o
En nyt tiedä tuliko sama otsikko, mutta kun olen nyt kovin syvällisiä pohdiskelevalla tuulella niin sanonpa vielä tämän.
Voiko ehkä nuori mieskin tuntea samoin arvottomuuden tunnetta ja ettei kotona ole välitetty eikä kukaan, ja siksi tekee tämän?
Ajatellaan nyt vaikka se 18vuotias nuori mies. Onko tuollaiset seikat ehkä syynä siihen, että lähtee sellaiseen? Tai jotkin samanlaiset asiat?
Eiköhän me olla ensisijaisesti kaikki ihmisiä ja vasta toisijaisesti kahta sukupuolta. Naisen "syy" yhden yön juttuihin voi olla seikkailunhalu ja uusien kokemuksen jano.Ihan siinä missä miehenkin.
Usein on niin, että hellyydentarve olisi kova. Vaan ei ole ketään, joka ottaisi syliin.
Satunnainen kohtaaminen vaan ei synnytä sellaista
turvallista läheisyyttä, mitä ihminen eniten kaipaa.
Homman juju nuorten naisten kohdalla on yleensä se, että haetaan hyväksymistä ja kohotusta itsetunnolle. Jokainen normaali nainen ymmärtää yhden yön juttuja aikansa kokeiltuaan, että ei se itsensä arvostaminen lähde sieltä että saat jonkin panon 1 yöksi. Se lähtee vähän muualta, se edellyttää että pysähtyy hetkeksi miettimään ja katselemaan kuka oikeastaan on ja mitä elämältään haluaa.
Seksi satunnaisen tuttavuuden kanssa ei edes ole erityisen hyvää, koska et tunne sitä toista osapuolta. On aivan eri asia sekstailla sen ihmisen kanssa jota rakastaa, siinä kipinät lentää ja intohimolla ei ole mitään rajaa ;-)
on kertynyt. Sitä riittää vaikka muille jakaa. Ja se kaikki on ollut tosi herkullista ja nautintoa antavaa. Kaikkea muuta ihminen katuu, mutta ei nuorena naimista.
Me naiset, jotka emme alistu jakorasioiksi, miehet arvostavat enemmän. Ei ole tarkoitus olla toisia parempi, mutta näissä asioissa on etua siitä, että on kunnollinen.
Miehet saavat kumma kyllä hyväksyntää että saavat casanovan maineen. Kaikki eivät ehkä kuitenkaan katso heitä enää samoin kuin ennen.
Mutta tällöin he lukeutuvat kuitenkin omaan sarjaansa "Casanovat RY"
Miehet eivät halua naisia, jotka ovat kiertäneet kämpästä kämppään, miehestä toiseen.
Me kunnolliset voidaan olla ylpeitä siitä, ettei me alistuta jakorasioiksi ja casanoviksi.
On jokaisen oma valinta, haluaako olla tekemisissä enää, jos esim. ystävä on mennyt niin pohjalle.
Jos joku pitää kapeakatseiseina vain, jos joku ei halua tällaisten kanssa olla tekemisissä, siinäpähän haukkuu.
Mutta itse ainakin voin olla ylpeä siitä, ettei minua kiinnosta koko touhu, tai olla siihen lähteneiden kanssa tekemisissä.
Koska muuten olen hyvä ihminen ja toiset hyväksyvä. Mutta irtosuhteisiin alistuneet eivät valitettavasti kuulu joukkoon.
juopot, pahoinpitelijät, raiskaajat tai muuten vaan henkistä väkivaltaa käyttävät? Olet hyvä ihminen ja toiset hyväksyvä, hyväksytkö sitten nämä? Vai onko sinun hyväksynnän piirissä vaan ne ihmiset jotka ovat samanlaisia ihmisiä kuin sinä? Kyllä minä ainakin irtosuhteisiin "alistuvat" ihmiset hyväksyn moninkerroin mieluummin kuin jotkut edellämainituista.
Olen tässä mainettani varjellut ja ilman jäät silloinkin.
Kumma miten naisen pitäisi suunnilleen tirvasta äijää joka häntä lähentelee aktinhaluisena.
Mies saa tuntea vapaasti kiihotusta eikä hänen tarvitse sitä kieltää kuten naisen.
Sitten hokkuspokkus parisuhteessa naisen pitäisikin ilolla kiihottua aina miehensä lähestyessä kun vielä naimattomana piti olla valmiina mäiskäisemään moista lähestymistä yrittävää.
miten sitä nainen osaa hyväksyä ja tuntea seksuaalisuuttaan kun yhteiskunta määrittää niin ristiriitaisesti mitä kunnon naisen on lupa tuntea ja haluta?
18-20 -vuotiaana kului aikalailla hauskanpidon merkeissä, alkusysäyksen antoi yllättäen kariutunut suhde. Kaipa siinä oli kostonhaluakin, kun ensiksi iskin minut jättäneen pojan ystäviä ja pidin huolen että myös hän sai jokaisesta kaadostani tietää.
Sitten tapasin nyk. puolisoni ihan muissa merkeissä (itseasiassa nyt kun muistelen niin ensimmäisen kerran rakastelimme seurusteltuamme kuukauden) ja rauhoituin perhe-elämään. Olen ollut uskollinen, miksi mitään seikkailua kaipaisinkaan kun kaikki on jo nuorena koettu ja nähty?
Mutta kun katson lähipiiriäni, näen monta eronnutta paria, kun lasten syntymän (tai jonkin oman "kasvun" tms.) vuoksi on pitänyt perhe hajottaa ja saada vapaus takaisin. Sitten ne elämänkolhimat nelikymppiset harrastavat näitä yhden yön juttuja kun huomataan että kaikkea pitäisi vielä ehtiä kokeilemaan mutta kun elämä loppuu... En tiedä teinkö yhtään sen oikeammin, mutta nuoruusajan lento ja useiden seksisuhteiden muistot kyllä riittävät loppuelämäksi. Aika aikaansa kutakin.