Arrggh joulu tulee taas!

Tuntuu huvittavalta lukea noita juttuja jouluahdistuksesta, kuitenkin itse podin tuota samaa monet monituiset joulut.
Tein monta joulua sukulaisilleni, ompelin lautasliinoja, leivoin, sisustin kotiani, tein upeita lahjoja ja lahjapaketteja.
Yritin olla täydellinen ja luoda jotain ihmeellistä joulufantasiaa.
Tunnelma ainakin sisustuksen puolesta oli upea, vaan pikkuhiljaa aloin kypsyä siihen että aina meidän luona vietettiin sitä.
Asuin avokkaani kanssa ja kerran ilmoitimme että lähdemme laivalle jouluksi, kauhea tyrmistys siitä seurasi.
Laivamatka jäi, koska halu miellyttää sukulaisia oli niin verissä.
Seuraavina vuosina yritin siirtää joulunviettoa muille, mutta ei, bumerangin tavoin he tulivat aina meille.
Jokin outo fiilis tuli kuvioihin mukaan ja meillä ei ollut niin kivaa kuin aikaisemmin, tuntui pakkopullalta.
Vuodet kului, yksi sukulaisistani sairastui reumaankin, ostin uudet kahvikupit että hänen on helpompi juoda ja pitää kiinni kahvoista.
Tein mitä vaan ja menin tuhanteen solmuun ja siitä auki.
Vaikka olin todella väsynyt, lapsikin siinä syntyi ja varttui.
Lapselle joulu oli mukava, vaan olisin silloinkin olisin toivonut että jo siinä vaiheessa joku olisi havahtunut, kipeä vauva ja joulu, mikä ihana yhdistelmä.
Avomieheni kuoli ja jäimme lapsen kanssa kahden ja sitten kuin taikaiskusta sain sanottua kun lapseni oli jo 16 v että nyt me ei joulua vietetä meillä lainkaan.
Lasketa ei, mutta 19 vuotta jouluemäntänä piisasi.
Uskokaa tai älää jokainen siinä sukulaisryhmässä otti nokkiinsa. Tottakai heidän vanhaa sieluaan loukattiin, jokainen vanhenee vuosi vuodelta, niin minäkin.
Eikä edelleenkään minua tai tytärtäni kutsuta mihinkään sukulaisiin jouluna, ei aattona, ei pyhinä.
Kaikkea aikansa, kivaa oli, vaikka ei aina, olisi vaan pitänyt ihan heti "perua" se joulu kun alkoi mennä metsään.
Nyt joulu on ihan vaan minun ja tyttäreni, voi kun se on kivaa, vapaa tunnelma.

OLIN AINAKIN JOULUKONSERTISSA EILEN <

millamaarit kirjoitti:

Tuntuu huvittavalta lukea noita juttuja jouluahdistuksesta, kuitenkin itse podin tuota samaa monet monituiset joulut.
Tein monta joulua sukulaisilleni, ompelin lautasliinoja, leivoin, sisustin kotiani, tein upeita lahjoja ja lahjapaketteja.
Yritin olla täydellinen ja luoda jotain ihmeellistä joulufantasiaa.
Tunnelma ainakin sisustuksen puolesta oli upea, vaan pikkuhiljaa aloin kypsyä siihen että aina meidän luona vietettiin sitä.
Asuin avokkaani kanssa ja kerran ilmoitimme että lähdemme laivalle jouluksi, kauhea tyrmistys siitä seurasi.
Laivamatka jäi, koska halu miellyttää sukulaisia oli niin verissä.
Seuraavina vuosina yritin siirtää joulunviettoa muille, mutta ei, bumerangin tavoin he tulivat aina meille.
Jokin outo fiilis tuli kuvioihin mukaan ja meillä ei ollut niin kivaa kuin aikaisemmin, tuntui pakkopullalta.
Vuodet kului, yksi sukulaisistani sairastui reumaankin, ostin uudet kahvikupit että hänen on helpompi juoda ja pitää kiinni kahvoista.
Tein mitä vaan ja menin tuhanteen solmuun ja siitä auki.
Vaikka olin todella väsynyt, lapsikin siinä syntyi ja varttui.
Lapselle joulu oli mukava, vaan olisin silloinkin olisin toivonut että jo siinä vaiheessa joku olisi havahtunut, kipeä vauva ja joulu, mikä ihana yhdistelmä.
Avomieheni kuoli ja jäimme lapsen kanssa kahden ja sitten kuin taikaiskusta sain sanottua kun lapseni oli jo 16 v että nyt me ei joulua vietetä meillä lainkaan.
Lasketa ei, mutta 19 vuotta jouluemäntänä piisasi.
Uskokaa tai älää jokainen siinä sukulaisryhmässä otti nokkiinsa. Tottakai heidän vanhaa sieluaan loukattiin, jokainen vanhenee vuosi vuodelta, niin minäkin.
Eikä edelleenkään minua tai tytärtäni kutsuta mihinkään sukulaisiin jouluna, ei aattona, ei pyhinä.
Kaikkea aikansa, kivaa oli, vaikka ei aina, olisi vaan pitänyt ihan heti "perua" se joulu kun alkoi mennä metsään.
Nyt joulu on ihan vaan minun ja tyttäreni, voi kun se on kivaa, vapaa tunnelma.

Ettei pidä antaa velaksi?

Eli älä anna jos et sydämestäsi pysty antamaan!

Mutta tuollainen mitä Sinä teit, on : ottaja/antaja kissan kakan kantaja.

Sait pahan mielen koko suvulle oman itsekkyytesi takia. Ja huonot muistot heille moneksi vuodeksi eteen/taaksepäin.

Pahinta luuseriutta on puukottaa selkään. Häpeä. Teit kaikille selväksi että olet vain teeskentelijä. Arvaappa mikseivät kutsu sinua mukaan? En minäkään kutsuisi.

millamaarit kirjoitti:

Tuntuu huvittavalta lukea noita juttuja jouluahdistuksesta, kuitenkin itse podin tuota samaa monet monituiset joulut.
Tein monta joulua sukulaisilleni, ompelin lautasliinoja, leivoin, sisustin kotiani, tein upeita lahjoja ja lahjapaketteja.
Yritin olla täydellinen ja luoda jotain ihmeellistä joulufantasiaa.
Tunnelma ainakin sisustuksen puolesta oli upea, vaan pikkuhiljaa aloin kypsyä siihen että aina meidän luona vietettiin sitä.
Asuin avokkaani kanssa ja kerran ilmoitimme että lähdemme laivalle jouluksi, kauhea tyrmistys siitä seurasi.
Laivamatka jäi, koska halu miellyttää sukulaisia oli niin verissä.
Seuraavina vuosina yritin siirtää joulunviettoa muille, mutta ei, bumerangin tavoin he tulivat aina meille.
Jokin outo fiilis tuli kuvioihin mukaan ja meillä ei ollut niin kivaa kuin aikaisemmin, tuntui pakkopullalta.
Vuodet kului, yksi sukulaisistani sairastui reumaankin, ostin uudet kahvikupit että hänen on helpompi juoda ja pitää kiinni kahvoista.
Tein mitä vaan ja menin tuhanteen solmuun ja siitä auki.
Vaikka olin todella väsynyt, lapsikin siinä syntyi ja varttui.
Lapselle joulu oli mukava, vaan olisin silloinkin olisin toivonut että jo siinä vaiheessa joku olisi havahtunut, kipeä vauva ja joulu, mikä ihana yhdistelmä.
Avomieheni kuoli ja jäimme lapsen kanssa kahden ja sitten kuin taikaiskusta sain sanottua kun lapseni oli jo 16 v että nyt me ei joulua vietetä meillä lainkaan.
Lasketa ei, mutta 19 vuotta jouluemäntänä piisasi.
Uskokaa tai älää jokainen siinä sukulaisryhmässä otti nokkiinsa. Tottakai heidän vanhaa sieluaan loukattiin, jokainen vanhenee vuosi vuodelta, niin minäkin.
Eikä edelleenkään minua tai tytärtäni kutsuta mihinkään sukulaisiin jouluna, ei aattona, ei pyhinä.
Kaikkea aikansa, kivaa oli, vaikka ei aina, olisi vaan pitänyt ihan heti "perua" se joulu kun alkoi mennä metsään.
Nyt joulu on ihan vaan minun ja tyttäreni, voi kun se on kivaa, vapaa tunnelma.

Sympatiaa sinulle, Millamaarit. Älä edes lue tuon yhden herjaviestiä. Hän on näiden palstojen yksi rääväsuinen vakiokirjoittaja, joka saa kiksejä käyttämiensä ilkeyksien määrästä.

asdadasdasa