olemme olleet ehdessä vajaat vajaa kymmenen vuotta,josta avoliitossa 4,on velalla ostettu
tuore omakotitalo ja auto, ei lapsia.viime aikoina tapeltu/sovittu neljänä viikonloppuna peräkkäin ja eilen olitiin menossa appivanhempien luokse viettää isäinpäivää, kunnes matkalla (n300km) erään huoltoaseman pihalla muija kysyi että mikä sua hermostuttuaa? niin ajattelin sanoa rehellisesti suoraan että teillä kotona oleva koira hermostuttaa. (se ei ole kellekään epäselvä), se on ns pilalle hemmoteltu koira joka dominoi koko perhettä miten haluaa. ja kun olen itse koiria koulutellut elämäni aikana, niin saan kylmät väreet tuosta 30 senttiä korkeasta turhaan räkyttävästä "kullannupusta" joka on purrut täisin syyttä montaakin vierasta siinä talossa.
mutta kun tämä pikku piski on muijalleni niin kovin rakas, niin se ei sitä kestänyt kuulla vaikka mun suhteeni tähän koiraan tiesikin.
... suhteemme eräässä vaiheess opin siihen että pienillä valheilla pääsee vähemmällä ja valehtelua harrastinkin kunnes aloin jäämään kiinni,ja suhteemme muuttui
helvetiksi ja mun luotettavuus meni, silloin päätin että en valehtele/kiertele mitään asiaa. siitä asti olen sanonut mitä olen ajatellut... ja kun eilen sanoin kun kysyttiin,että "hermostuttaa tämä teidän koira"
ja kun kerroin että en ole ollut teidän kotona moneen vuoteen yötä,joten ei ole tarvinut kuunnella sitä räkyttämistä ja murinaa/ hampaiden näyttelemistä.
mua niin etoo kun kaksi aikuista ihmistä pelkää koiraa, ja meneppä siihen väliin neuvomaan. noo se on toinen juttu.
anyway muijalla alkoi mykkäkoulu ja muutama kymmenen kilometriä kun oltiin ajeltu niin otin häntä kädestä ja pyysin anteeksi jatkaen että tämä on sulle tärkeä reissu niin en aio pilatasitä tällä. no siitä tuli takaisin tyyliin "olisit miettinyt ennenkuin olisit sanonut tuon asian" ja sitten tuli samaan putkeen nämä viime viikkoiset riidat ja kuka ne aiheutti hanenmielestään jne. sanoin että mehän ei teidän kotia mennä tappeleen ja käänsin auton kohti omaakotia, (150km ajettu). matkalla sanottin yhtäsun toista, ja kun kotia päästiin alkoi kunnon sota jossa hän kaiveli kaikki viime aikoina tapahtuneet, ja sitä minä inhoan että jo kerran sovitut asiat otetaan mukaan tähän soppaan.kaikista eniten vituttaa se että kun olet pyytämässä anteeksi niin saatkin sen suurimman paskaämpärin niskaasi.se sattuu kaikista eniten. erääsä kohtaa iltaa hänkertoi että hänestä on tuntunut että välitän liian vähän ja että olen muuttunut "kovemmaksi", kerroin hänelle että meidän elämä on nykyään harmaata ja pienet ympyrät.
käydään mun ja hänen vanhempien kotona (20km ja 300km)) mun veljen kotona.mun nykyään vähät kaverit eivät häntä kiinnosta,eivätkä tosin hänen vielä vähemmät kaverit mua. meillä ei käy juuri koskaan kukaan kylässä. kun töistä tulen niin hän on väsynyt ja mulla ois virtaa, parin tunnin päästä mä väsähän ja hanellä ois virtaa, samoihin elokuviin ei voida mennä, ei kiinnosta, mua ahdistaa tämä elämän tasapaksuisus, mitään ei tapahdu.olen ehdottanut että käytäisiin jossain syömässä/viihteellä viikonloppuna..seon hänen mielestään pelkkää rahatuhlausta ja juopottelua. sanoin näistä kaikista rehellisesti että mikä mua painaa ja miksi hän ei saa tarvitsemaansa huomiota, hän sanoin että haluaa eron, ihmettelin että tämäkö se on rehellisyyden palkka, jumaliste muija on ite opettanut siihen että tässä suhteessa sanotaa miten asia on ja sit kun sen sanoo tulee tämmönen. en kai olisi koskaan sanonut noita asoioita jos olisin tiennut että noitden asioiden jälkeen haluaa eroa. sanoin ne just sitä varten kun kuvittelin että hän tajuaa että mikä maksaa, tästä ois ollut hyvä lahteä rakentaan kun ongelmat on selvillä.
meilläkin on lainaa vaikka muille jakaa. ja tulee tiukat paikat jos tää menee kahtia.
...koiramme kuoli viime kesänä ja hän suree sitä vieläkin. ehdotin uutta koiraa vastaus ei , koska "sen menettäminen tekee niin kipeää"
onko tämä ahditus ja "tyhjä" elämä kolmenkympin kriisiä vai mikä tässä maksaa ?
en haluaisi erota, koska tiedän omaltakohdaltani että kaikki kortit eivät ole pelattu.
enkä usko että hänkään haluaisi, oli eilen aika sekavassa tilassa halutessaa eroa. tänään aamulla hän lähti sinne vanhempiensa luo päiväksi ja sanoi että puhutaan kun hän illalla tulee. välitän muijastani silti paljon , mutta en voi kieltää että mielessäni on käynyt sekin että onko tämä vaan sitä "lähimmäisen kaipuuta", ettei osaa erota pitkän suhteen jälkeen ja toinen mikä varmaan vaikuttaa on velkojen jakosotkut kun mitään sopimusta ei ole tehty. tarvis varmaan miettiä rauhassa tämä asia.
onko tuo teistä oikein että kun on pyytämässä anteeksi niin toinen antaa tulla "täydeltä laidalta"?
enempi kuin usea riita on mennyt aivan toiselle levelille kun anteeksipyynnöt eivät ole vaikuttaneent mitään.
tuore omakotitalo ja auto, ei lapsia.viime aikoina tapeltu/sovittu neljänä viikonloppuna peräkkäin ja eilen olitiin menossa appivanhempien luokse viettää isäinpäivää, kunnes matkalla (n300km) erään huoltoaseman pihalla muija kysyi että mikä sua hermostuttuaa? niin ajattelin sanoa rehellisesti suoraan että teillä kotona oleva koira hermostuttaa. (se ei ole kellekään epäselvä), se on ns pilalle hemmoteltu koira joka dominoi koko perhettä miten haluaa. ja kun olen itse koiria koulutellut elämäni aikana, niin saan kylmät väreet tuosta 30 senttiä korkeasta turhaan räkyttävästä "kullannupusta" joka on purrut täisin syyttä montaakin vierasta siinä talossa.
mutta kun tämä pikku piski on muijalleni niin kovin rakas, niin se ei sitä kestänyt kuulla vaikka mun suhteeni tähän koiraan tiesikin.
... suhteemme eräässä vaiheess opin siihen että pienillä valheilla pääsee vähemmällä ja valehtelua harrastinkin kunnes aloin jäämään kiinni,ja suhteemme muuttui
helvetiksi ja mun luotettavuus meni, silloin päätin että en valehtele/kiertele mitään asiaa. siitä asti olen sanonut mitä olen ajatellut... ja kun eilen sanoin kun kysyttiin,että "hermostuttaa tämä teidän koira"
ja kun kerroin että en ole ollut teidän kotona moneen vuoteen yötä,joten ei ole tarvinut kuunnella sitä räkyttämistä ja murinaa/ hampaiden näyttelemistä.
mua niin etoo kun kaksi aikuista ihmistä pelkää koiraa, ja meneppä siihen väliin neuvomaan. noo se on toinen juttu.
anyway muijalla alkoi mykkäkoulu ja muutama kymmenen kilometriä kun oltiin ajeltu niin otin häntä kädestä ja pyysin anteeksi jatkaen että tämä on sulle tärkeä reissu niin en aio pilatasitä tällä. no siitä tuli takaisin tyyliin "olisit miettinyt ennenkuin olisit sanonut tuon asian" ja sitten tuli samaan putkeen nämä viime viikkoiset riidat ja kuka ne aiheutti hanenmielestään jne. sanoin että mehän ei teidän kotia mennä tappeleen ja käänsin auton kohti omaakotia, (150km ajettu). matkalla sanottin yhtäsun toista, ja kun kotia päästiin alkoi kunnon sota jossa hän kaiveli kaikki viime aikoina tapahtuneet, ja sitä minä inhoan että jo kerran sovitut asiat otetaan mukaan tähän soppaan.kaikista eniten vituttaa se että kun olet pyytämässä anteeksi niin saatkin sen suurimman paskaämpärin niskaasi.se sattuu kaikista eniten. erääsä kohtaa iltaa hänkertoi että hänestä on tuntunut että välitän liian vähän ja että olen muuttunut "kovemmaksi", kerroin hänelle että meidän elämä on nykyään harmaata ja pienet ympyrät.
käydään mun ja hänen vanhempien kotona (20km ja 300km)) mun veljen kotona.mun nykyään vähät kaverit eivät häntä kiinnosta,eivätkä tosin hänen vielä vähemmät kaverit mua. meillä ei käy juuri koskaan kukaan kylässä. kun töistä tulen niin hän on väsynyt ja mulla ois virtaa, parin tunnin päästä mä väsähän ja hanellä ois virtaa, samoihin elokuviin ei voida mennä, ei kiinnosta, mua ahdistaa tämä elämän tasapaksuisus, mitään ei tapahdu.olen ehdottanut että käytäisiin jossain syömässä/viihteellä viikonloppuna..seon hänen mielestään pelkkää rahatuhlausta ja juopottelua. sanoin näistä kaikista rehellisesti että mikä mua painaa ja miksi hän ei saa tarvitsemaansa huomiota, hän sanoin että haluaa eron, ihmettelin että tämäkö se on rehellisyyden palkka, jumaliste muija on ite opettanut siihen että tässä suhteessa sanotaa miten asia on ja sit kun sen sanoo tulee tämmönen. en kai olisi koskaan sanonut noita asoioita jos olisin tiennut että noitden asioiden jälkeen haluaa eroa. sanoin ne just sitä varten kun kuvittelin että hän tajuaa että mikä maksaa, tästä ois ollut hyvä lahteä rakentaan kun ongelmat on selvillä.
meilläkin on lainaa vaikka muille jakaa. ja tulee tiukat paikat jos tää menee kahtia.
...koiramme kuoli viime kesänä ja hän suree sitä vieläkin. ehdotin uutta koiraa vastaus ei , koska "sen menettäminen tekee niin kipeää"
onko tämä ahditus ja "tyhjä" elämä kolmenkympin kriisiä vai mikä tässä maksaa ?
en haluaisi erota, koska tiedän omaltakohdaltani että kaikki kortit eivät ole pelattu.
enkä usko että hänkään haluaisi, oli eilen aika sekavassa tilassa halutessaa eroa. tänään aamulla hän lähti sinne vanhempiensa luo päiväksi ja sanoi että puhutaan kun hän illalla tulee. välitän muijastani silti paljon , mutta en voi kieltää että mielessäni on käynyt sekin että onko tämä vaan sitä "lähimmäisen kaipuuta", ettei osaa erota pitkän suhteen jälkeen ja toinen mikä varmaan vaikuttaa on velkojen jakosotkut kun mitään sopimusta ei ole tehty. tarvis varmaan miettiä rauhassa tämä asia.
onko tuo teistä oikein että kun on pyytämässä anteeksi niin toinen antaa tulla "täydeltä laidalta"?
enempi kuin usea riita on mennyt aivan toiselle levelille kun anteeksipyynnöt eivät ole vaikuttaneent mitään.
Vastaukset 3
Vanhimmat
mun mies väittää että alistan häntä. Olen varmaan samanlainen eukko kuin sun avokkisi. Osaan kaivella vanhat niin kauan kun ne on täysin selvitelty. Vituttaa se että mulle täytyy muka hyssytellä ja mulle ei saa sanoa. Hänen täytyy kuulemma olla mielummin hiljaa. Totuus on kuitenkin että hänenelle täytyy olla aina aulis ja kiltti. Ei saisi kiukutella eikä sanoa niitä tunteitaa niinkuin kirjoitit "täydeltä laidalta". Oikeesti hänen puoleltaan on tullut ulkopuolisia vaikeuksia. Minä olen oppinut pitämään ne ulkopuolella suhteestamme.
Ei se nyt niinkään ole, että kun toinen sanoo taikasanan "anteeksi" niin toisen pitäisi heti revetä riemusta ja olla onni ylimmillään... kyllä senkin sanan jälkeen saa puhua.
Se on anteeksi-sanan väärinkäyttöä jos sillä on tarkotus vaan vaientaa toinen. Itse saat sanoa mitä vaan, sen jälkeen lausut taikasanan "anteeksi" ja toinen pitäkööt mölyt mahassaan? Olishan se tietysti kiva jos vaimo alistuisi tähän keksimääsi lakiin.
Aikamoista pomottamista sinulta kääntää auto 150 kilsan jälkeen takaisin kotiin... Onko vaimollasi oikeuksia päättää mistään? Siitä tempusta minä ainakin suuttuisin tosi katkerasti... kun on jo sukulaisille luvattu tulla ja ne odottaa, on valmistautuneet!!!
Yritäpä ajatella vaimosikin kannalta. Tosin se koiran arvostelusta suuttuminen oli kohtuutonta, mutta eiköhän se ollut vaan hänelle se viimenen pisara pitkään ketjuun johon sitten kaikki kiukku purkautui. Oikeassa olet kuitenkin siinä että asioista, kuten yhteisen ajan viettämisestä, pitäisi pystyä puhumaan asiallisesti.
Koirasta huomauttaminen oli mielestäni aiheellista. Etenkin kun nainen KYSYI sinulta, mikä on vialla. En usko, että olisi tyytynyt vastaukseen "Ei mikään" ja olisit jatkanut mököttämistä. Kyllä hän olisi se todellisen syyn penkonut esiin ennen pitkää.
Sen sijaan nuo muut epäkohdat teidän liitossanne. Jos ne heitetään toisen silmille tuolla tavalla riidan aikana, ei se ainakaan suhdetta paranna. En usko, että kukaan pari elää minuutilleen samaa rytmiä, ja on kohtuutonta toiselta vaatia sitä. Ehkä suhteen alkuaikoina elää toisen tahtiin MIELLYTTÄÄKSEEN toista, mutta ei sitä kauan kestä.
Meillä on samanlaista siinä mielessä, että itse tulen virkeänä töistä kotiin, kunnes parin tunnin päästä väsähdän. Mies tulee kotiin väsyneenä ja piristyy myöhemmin. Eri rytmi, siihen on vain pakko oppia tyytymään. Siitä voidaan keskustella asiallisesti, mieluiten ei riidan aikana. Itse en edes yritä änkeä arki-iltoihin mitään actionia, vaan kyllä ne yhteiset asiat pitää tapahtua viikonloppuna, kun kumpikin on suhtkoht levännyt.