Olen ihastunut erääseen mieheeen. Olemme tunteneet toisemme n. kaksi vuotta. Tuona aikana olemme pitäneet enemmän tai vähemmän yhteyttä ja nähneet muutamia kertoja. Nyt on ollut vähän hiljaisempaa, mutta tuo mies pyörii mielessäni.. Luulen, että hänelläkin on tunteita minua kohtaan. Olemme molemmat olleet pitkään sinkkuina.
Ongelma on se, että en tiedä miten sanon hänelle, että olen ihastunut häneen ja haluaisin jotain enemmän (ehkä pitäisi sanoa suoraan). Pelästyykö miehet sellasta, kun jotenkin tuntuu että miehet haluaa "saalistaa" naisensa(ei saisi yleistää). Pelkään, että saan pakit ja jotenkin se ajatus hävettää?! Mutta ei kai siinä mitään menetä, jos ihastuksensa tunnutstaa..
Ongelma on se, että en tiedä miten sanon hänelle, että olen ihastunut häneen ja haluaisin jotain enemmän (ehkä pitäisi sanoa suoraan). Pelästyykö miehet sellasta, kun jotenkin tuntuu että miehet haluaa "saalistaa" naisensa(ei saisi yleistää). Pelkään, että saan pakit ja jotenkin se ajatus hävettää?! Mutta ei kai siinä mitään menetä, jos ihastuksensa tunnutstaa..
Vastaukset 12
Vanhimmat
Jos olette molemmat ujoja, niin sitten kannattaa sanoa vaan suoraan. Vaarana on tietty, ettei mies ole siksi sanonut mitään itse, koska ei ole kiinnostunut. Kaksi vuotta on kuitenkin tosi pitkä aika, vai oletteko olleet vain ihan kavereita.
Mä sanoisin, että olisin kiinnostunut katsomaan olisko meistä enemmän kuin ystäviä. Sana ihastua voi olla aika pelottava itsessään.
että älä tunnusta ihastustasi.
Kysy vain että haluaisiko hän ehkä lähteä treffeille joskus. Sitähän sinkut tekevät. Ei siinä ole mitään hävettävää. Tunteesi voit paljastaa sitten myöhemmin kun huomaat onko hänellä samansuuntaisia tuntemuksia.
En kyllä missään nimessä allekirjoita ajatusta, että miehet tahtovat saalistaa naisensa. Moinen nyt vaan sattuu olemaan kulttuurimme normi. Varmasti on olemassa myös niitä miehiä jotka nauttivat suuresti tällaisesta menettelytavasta tosin, mutta tuskinpa he ovat enemmistössä.
Suora puhe toimii miehiin yleensä paremmin kuin kiertely. Ensinnäkään me emme ole keskimäärin kovin hyviä tulkitsemaan hienovaraisia vihjeitä: vihjaavia katseita, piilomerkityksiä, tai muuta vastaavaa. Sen lisäksi huomaan, että ainakin itse olen kovin epävarma tulkintojeni paikkansapitävyydestä kun kyseessä on nainen, josta olen kiinnostunut.
Sanoisin siis, että suora puhe on paras vaihtoehtosi. Tietenkin nyanssit kannattaa säätää kohdalleen: "Haluisitko lähteä joku kerta kahville? Olisi kiva jutella enemmän kahdenkesken" lie parempi tapa lähestyä kuin "Olen ihastunut suhun."
On se harmi etteivät miehet kestä suoraa puhetta. Itse sanon aina suoraan jos olen kiinnostunut. Jos mies ei kestä sitä (tai juttu loppuu siihen) ei se mun arvoinen ole koskaan ollutkaan! Kaipaan rohkean avoimen miehen.
Ai jos mies ei oo kiinnostunut susta niin silloin 'mies ei kestä'?
Ei vaan että pitää kestää ottaa ihastumiset ja pakit vastaan ja vastattava niihin. Aivan kuten minäkin teen. Ei mua yhtään haittaa jos teen aloitteen ja joku sanoo ettei kiinnosta. SItten tietää missä mennään. Pahimipia on "miehet" jotka ei osaa sanoa asiaan yhtään mitään! Emmä tiedä... tai sit alkavat välttelemään. EI ole oikeasti vaikea sanoa, että kiitos mutta ei kiitos...
jos ei voi vastata mitää! Olen itse tapaillut yhtä miestä, sitten yhtäkkiä hän ei vastaakaan viesteihin. Pitäisi ny edes olla munaa sanoo, että ei kiinnosta(sen voi tehdä ihan hienotunteisestikin, mutta ei, ei vastata mitää ja ollaan niinku ei tunnettaiskaan, kun vastaan kävellään!
Ei tästä yksin miehiä voi syyttää, naiset tekee varmasti samaa. Kyllä sanoisin, että suoraa puhetta vaan!
en mä tiedä. oma kokemus on, et miehistä, jos vastaa, niin on joko ystävä tai sit kiinnostunut ja jos ei vastaa, ni eihän siinä mitään epäselvää ole.
Ei kiinnosta edes vastata jos ei vastaa, ei se ole mitään tietämättömyyttä, pikku asia kuitata. Jos ei ole vastaamisen arvoinen, niin ei kai sellases tilanteessa sit itteensä viiti kiusata. Voihan sitä omalta puolelta olla se mikä on ja sanoo tai tuntee sen, minkä kokee luonnolliseks, mut ei siinä sit tarvi mitään odottaa kuitenkaan. Saa itselle ainakin selvyyden ja rauhan.
asia harvinaisen selväkis tuli, ettei ollut kiinnostunut. Mut on se kumma, jos ei aikuinen ihminen pysty sellasta asiaa sanomaan, kun kutenkin yhteyksissä oltiin pitemmän aikaa ja tapailtiin.
Kukin tyylillään! Eipä ole kyllä ikävä tätä miestä, et sinänsä hyvä asia..
Mulla oli säpinää ihanan naisen kanssa ja kerroin kuinka olen ihastunu todella kovaa häneen ja kaikki oli niin muka ihanaa! Mua kaiveli kuitenki eräs asia kun hän ei halunnut ikinä lähteä treffeille ja kun otin asian esiin, hän sanoi en halua sua. no kuitenki hän aina vaan vastaa mun viesteihin iloisesti mutta sellasiin viesteihin hän ei vastaa mis kerron tunteistani ja ikävästä jne..eli hän vain haluu olla ns ystävä???
Meikäläisellä on sama tilanne, en suorastaan USKALLA tunnustaa ihastumistani eräälle miehelle,pelkään että hän pitää minua tyhmänä ja antaa pakit. Kenties asia on niinkin että jos en tunnusta niin voin ehkä menettää elämäni miehen tai sitten nöyryyttää itseni totaalisesti, mutta minua ehkä hävettäisi pari päivää ja se jäisi siihen... Eli ehkä meidän molempien kannattaisi sanoa vain suoraan ja ytimekkäästi... " Hei olen ihastunut sinuun.. Mennäänkö naimisiin??" No heh.. toiveajattelua että uskaltaisin sanoa noin... Mutta toivon että sinä ainakin uskallaudut :)
Soita, pyydä kahville tai syömään, pyydä leffaan, kävelylle, teille, ihan minne vaan ite haluat lähteä, kunhan pyydät. Ja ole avoin, ole ihastunut, jos kerran olet, kyllä sen tajuaa. Voit ihan hyvin sanoakin, että haluaisit tapailla ja tutustua paremmin: aika selkeetä? Jne. Mahdollisuuksia on, mutta tee jotain.
Aina on riskit olemassa, mutta jos ei mitään koskaan riskeeraa, ei kyllä mitään saakaan. Jos sä et pyydä sitä ulos tms. niin turha sitten itkeä, kun joku rohkeempi pyytää. Okei, voi olla että saat pakit. Mitä sitten?! Kenen maailma siihen on kaatuntut? Ennenmmin se kaatuu siihen, kun ei koskaan uskalla eikä kehtaa.
Nyt sä ainakin menetät. Joo, sä et "menetä kasvojas", voit olla tunteeton ja coolisti, sun sydän ei ainakaan näkyvästi säry... Mutta särkyyhän se sun sisälle kuitenkin? Sä oot cool ja yksin? Sä et saa tietää... Mitä hyötyä on nynnyillä liikaa. Jos susta yhtään tuntuu, että se vois olla kiinnostunut, niin anna palaa ja ota selvää, et sä sitä 80-vuotiaana enää kadu, vaikka pieleen meniskin. Ei toi nyt niin iso juttu ole. Tsemppiä nyt vaan, ja mene ja ota se, mitä haluat.