Haluiaisin naisen perheen ja lapsia. Koska istun pyörätuolissa luullaan heti, että oisin cp-vammanen. Minulla vain sattui onnettomuus, selkä murtu ja nyt oon osittain halvaantunut.
Olen kiertänyt baareja, kyllä puhelinnumeroita ja s-posti osoitteita oon saanut, sitten ku on yrittänyt yhteyksiä, niin eipä oo vastattu. Treffi ilmoituksia oon jättänyt ja vastaillut naisten jättämiin. Ei onnea.
Timo Rautiasen biisi elinkautinen kuvastaa lähes täydellisesti mun tunteita. Kaksi vuotta sitten en todellakaan olisi edes painajaissani uskonut tulevani tälläiseksi.
Olen kiertänyt baareja, kyllä puhelinnumeroita ja s-posti osoitteita oon saanut, sitten ku on yrittänyt yhteyksiä, niin eipä oo vastattu. Treffi ilmoituksia oon jättänyt ja vastaillut naisten jättämiin. Ei onnea.
Timo Rautiasen biisi elinkautinen kuvastaa lähes täydellisesti mun tunteita. Kaksi vuotta sitten en todellakaan olisi edes painajaissani uskonut tulevani tälläiseksi.
Vastaukset 5
Vanhimmat
nätti tyttä joka on kans tuolissa. Luulis olevan hänellä samat ongelmat.
Ei tartte olla edes noin vakavasti asiat kun sulla, niin jää silti vaihtopenkille. Kyllä se ilmeisesti vaatii ainaki avoeron ja pari kolme paskaa jätkää, että nainen alkaa etsiä miehistä sisäisiäkin ominaisuuksia.
Ikuisesti minäkin sinkku olenvaik en pyörässä olekaan.
En nyt väitä, että kylpisit itsesäälissä, mutta sellainen mikä varmasti puree on kuitenkin itsevarmuus.
Luota siihen, että et sinä yksin jää. Kuka nykymaailmassa jää? Kyllä niitä oikeita tulee elämässä vastaan ja avoimuus on ihmiselle aina hyvä. Oon huomannu, että silmäkontakti ja hymy on hienoja asioita. Jos ei nyt ihan elämänrakkautta niillä löydy niin ainakin tietää piristäneensä jonkin ihmisen päivää. Elämä on muutenkin tarpeeksi rankkaa niin ei ihmisten tarvitse sitä vielä muille pahentaa. Päivä joka lähtee hyvin käyntiin on yleensä hyvä loppuun asti. Katsele ympärilles ja tutkiskele ihmisiä. Varmasti tulee uusia mahdollisuuksia hymyn avulla. Voimia! :)
Paljon on kiinni asenteesta. Yksin olen minäkin vaeltanut tähän asti. Masennus syönyt ihmis´suhteet nollaan. Hymyile, se on minunkin ohjeeni. Ja maailma voi hymyillä takaisin!
Voimia veli.
toivottavasti sulle on lohtua ajatuksesta,ettei sulla vielä ole ikuisuutta takana sinkkuna,etkä oikeesti tiedä, että olisi edessäkään.Yhtään en ihmettelisi,vaikka sullakin masennus pukkaa päälle, ollaanhan täällä armaassa Suomessa menty jo muutama kuukausi harmauden ja sumun seassa.Kuinka tätä oikein jaksaa kevääseen, ken tietää, mutta jotenkin vaan pitäsi uskoa ja muistaa auringon vielä ihan oikeasti paistavan.
Jos suinkin, tulessahan on joskus maattava, siihen ei pidä jäädä makaamaan, vaan on raahauduttava kohti parempaa. Hankalinkin päivä päättyy aina iltaan, talvi kevääseen.Kesäauringossa asiat näyttävät vähän kirkkaammilta,vaikka sekään ei realiteetteja muuksi muuttaisikaan.
Ei kukaan toivottavasti tee diagnoosia pelkästään pyörästä, oma ulosanti ja käyttäytyminen kertonee huomattavasti enemmän. Jaksua sulle Juha, voimaa !