Käväisin mielenterveystoimistossa teini-ikäisen poikani kanssa puhumassa erostamme. Poika jäi isälle.
Minusta on kovan elämäni aikana tullut mestarillinen ilmeiden lukija. Sain odottaa ulkopuolella, kun poikaa haastateltiin ensin. Kun minun vuoroni oli tarkoitus tulla kuulluksi, ei kukaan enää ollut kiinnostunut minun versioistani.
Puhuttiin siihen suuntaan, että olen vainoharhainen, koska poika on psyykisesti terveen tuntuinen, ei isässäkään ole mitään vikaa. Minä olen kai sitten kuvitellut vuosien aikana uhkailut ja pienet tönimiset. Minua on tönitty pois keittiöstäkin ruokaa laittamasta. Eihän minua ole oikeasti edes lyöty. Ei siis pitäisi olla mitään syytä valittaa.
Minusta on kovan elämäni aikana tullut mestarillinen ilmeiden lukija. Sain odottaa ulkopuolella, kun poikaa haastateltiin ensin. Kun minun vuoroni oli tarkoitus tulla kuulluksi, ei kukaan enää ollut kiinnostunut minun versioistani.
Puhuttiin siihen suuntaan, että olen vainoharhainen, koska poika on psyykisesti terveen tuntuinen, ei isässäkään ole mitään vikaa. Minä olen kai sitten kuvitellut vuosien aikana uhkailut ja pienet tönimiset. Minua on tönitty pois keittiöstäkin ruokaa laittamasta. Eihän minua ole oikeasti edes lyöty. Ei siis pitäisi olla mitään syytä valittaa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Siis kuka töni, isä vai poika...?