Ihmiset valittavat yksinäisyyttään, haluavat ystävyyttä, vakkuutavat sitä.
En ole tyrkky, enkä aina jaksa soitella ja kysyä, mitä kuuluu..
Mutta sitten kun joskus soitan, laitan mailia, tekstaria, pyydän kylään....täysi hiljasuus...
ei mitään vastausta..
Mikä ihmisiä vaivaa??
Olen huomannut tämän viime vuosien aikana monen kertaa.
Olen saanut tarpeekseni siitä, että se olen aina minä, joka ravaa kyläpaikoissa, kulkien joko pyörällä, tai julkisilla..autolliset "ystävät" ei ehdi-jaksa-viitti tulla luokseni kylään.
vain yksi oikea ystävä käy luonani säännöllisesti.
en siten siis jaksa käsittää tuota ns. yksinäsyyttä.
Olisihan se minustakin mukava lenkkeillä seurassa, ainakin joskus.
näin ihmettelee yks kseski-ikänen täti Itä-Vantaalta
En ole tyrkky, enkä aina jaksa soitella ja kysyä, mitä kuuluu..
Mutta sitten kun joskus soitan, laitan mailia, tekstaria, pyydän kylään....täysi hiljasuus...
ei mitään vastausta..
Mikä ihmisiä vaivaa??
Olen huomannut tämän viime vuosien aikana monen kertaa.
Olen saanut tarpeekseni siitä, että se olen aina minä, joka ravaa kyläpaikoissa, kulkien joko pyörällä, tai julkisilla..autolliset "ystävät" ei ehdi-jaksa-viitti tulla luokseni kylään.
vain yksi oikea ystävä käy luonani säännöllisesti.
en siten siis jaksa käsittää tuota ns. yksinäsyyttä.
Olisihan se minustakin mukava lenkkeillä seurassa, ainakin joskus.
näin ihmettelee yks kseski-ikänen täti Itä-Vantaalta
Vastaukset 1
Vanhimmat
olen aina välillä miettinyt.
Paras tapaus oli kun kaveri vetosi pitkään matkaan.
Hieman myöhemmin hän kertoi ajavansa kerran viikossa, sunnuntaisin noin puolen kilometrin päästä asuinpaikkani ohitse.
Enpä sen jälkeen ole jaksanut lähteä käymään kylässä.
Sinänsä kävin hänen luona kylässä, kun auto oli käytössä.
Aina kun kävi hänen luona kylässä, oli kyllä tervetullut.