Olen kyllä sitä mieltä, että oikeasti aikuinen henkisesti kypsä tasapainoinen ihminen ei tee toiselle vääryyttä.
Oppia ja ikä kaikki. Toisesta kun ei voi tietää mitä sattuu ja tapahtuu. Riskiä koko elämä. Luottamus vain täytyy olla kahden ihmisen välillä ja todellinen luottamus.
Tänä päivänä kun tuntuu että kaikki voi pahoin? Siksikö että kaikille on sattunut huonoja kokemuksia ja monet haluaa kostaa. Mitä jos olisimme toisillemme hyviä ja lempeitä. Onhan se niinkin että metsä vastaa kiun sinne huutaa... Kiemuraiset ovat elämänpolut itse kullakin!
Oppia ja ikä kaikki. Toisesta kun ei voi tietää mitä sattuu ja tapahtuu. Riskiä koko elämä. Luottamus vain täytyy olla kahden ihmisen välillä ja todellinen luottamus.
Tänä päivänä kun tuntuu että kaikki voi pahoin? Siksikö että kaikille on sattunut huonoja kokemuksia ja monet haluaa kostaa. Mitä jos olisimme toisillemme hyviä ja lempeitä. Onhan se niinkin että metsä vastaa kiun sinne huutaa... Kiemuraiset ovat elämänpolut itse kullakin!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olen nyt lukenut viestisi useamman kerran läpi ja yrittänyt istuttaa ajatuksiasi minun "tapaukseeni". Olen kysynyt itseltäni varmasti ainakin tuhat kertaa, mitä oikeasti loukkaavaa tein? En keksi. Toimin harkitsemattomasti, mutta vasta täydellisessä epätoivossa ja tavalla, jonka ei sittenkään olisi pitänyt satuttaa - kaiken järkeni mukaan.
Minä olin hänelle aina hyvä, omsta mielestäni, joten olen vähän eri mieltä tuosta "niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan" -legendasta.
Osaan kyllä ajatella, että näin asian vain yhdestä vinkkelistä. Hänen vinkkeliään olen kysynyt monesti saamatta vastausta.
Mitä tule sitten siihen, että kolhiintunut ihminen haluaisi kostaa, niin siitä olen hyvinkin eri mieltä. Ihmisestä, jolla on todellisia vastoinkäymisiä takanaan , kehittyy hyvin empaattinen. Hän ei ehkä näytä sitä avoimesti, mutta tarvittaessa tekee tekoja sanojen sijasta. Luulen, että sellainen haluaa kostaa,jolla vamma on tullut vain ylpeyteen.
En tiedä. Sait ainakin minut pohtimaan ties monennenko kerran tätä asiaa. Toivoisin, etten enää pohdi sitä.
Rauhaa.
Että ollaan toisillemme hyviä ja lempeitä, en pohjimiltani muuta haluakkaan.