Kerron nyt oman kokemukseni kaukosuhteesta. Käyttämäni nimet on muutettu.
Aloin seurustella ensimmäisen "oikean" tyttöystäväni Hennan kanssa lukion loppupuolella. Ehdimme olla yhdessä yli vuoden ennen lähtöäni vaihtoon Jenkkilään. (Suhteemme ei ollut mitenkään erityisen kiihkeä mielestäni mutta hän otti suhteemme ilmeisen vakavasti). Kaksi viikkoa yritin pitää häneen yhteyttä päivittäin, mutta sitten aloin väsyä... Siittä vielä viikko eteenpäin: Petin häntä ensimmäisen kerran. Pari viikkoa myöhemmin lähettelin suomalaiselle tyttöystävälleni Hennalle sähköpostia ehkä kerran viikossa, vetosin kiireisiin ym. Todellisuudessa en edes kaivannut häntä enään. Mietin miten olisin voinut ilmaista hänelle haluni katkaista välit lopullisesti. En halunnut pahoittaa hänen mieltään, mutta samalla olin vakuuttunut siitä ettei suhteestamme tulisi koskaan mitään vakavampaa.
Minulla oli lähes koko Jenkkilässä oloni aikana sikäläinen "tyttöystävä". Lisäksi minulla oli yksi yhden yön tapaus ja toinen "tyttöystävä" jonkin aikaa ennenkuin löysin sen "vakituisen"(Jennifer).
"Jennyn" kanssa aika kului rattoisasti,hän oli paitsi hyvännäköinen , myös huomattavasti "aidompi" ja mukavampi kuin suomalainen tyttöystäväni.
Jossain vaiheessa Henna kysyi voisiko hän tulla käymään luonani "rapakon takana". Hän myös sanoi ikävöivänsä minua kovin ja itkeväsä takiani. Selittelin hänelle kiireistäni ja muuta vastaavaa koska minullahan oli "Jenny".
Lopulta oli aika palata Suomeen. Henna oli kentällä vastassa. Hän todella itki kun jälleen tapasimme. Jätin hänet kuitenkin jo kolmen viikon kuluttua. En osannut elää enään hänen kanssaan.
Aloin seurustella ensimmäisen "oikean" tyttöystäväni Hennan kanssa lukion loppupuolella. Ehdimme olla yhdessä yli vuoden ennen lähtöäni vaihtoon Jenkkilään. (Suhteemme ei ollut mitenkään erityisen kiihkeä mielestäni mutta hän otti suhteemme ilmeisen vakavasti). Kaksi viikkoa yritin pitää häneen yhteyttä päivittäin, mutta sitten aloin väsyä... Siittä vielä viikko eteenpäin: Petin häntä ensimmäisen kerran. Pari viikkoa myöhemmin lähettelin suomalaiselle tyttöystävälleni Hennalle sähköpostia ehkä kerran viikossa, vetosin kiireisiin ym. Todellisuudessa en edes kaivannut häntä enään. Mietin miten olisin voinut ilmaista hänelle haluni katkaista välit lopullisesti. En halunnut pahoittaa hänen mieltään, mutta samalla olin vakuuttunut siitä ettei suhteestamme tulisi koskaan mitään vakavampaa.
Minulla oli lähes koko Jenkkilässä oloni aikana sikäläinen "tyttöystävä". Lisäksi minulla oli yksi yhden yön tapaus ja toinen "tyttöystävä" jonkin aikaa ennenkuin löysin sen "vakituisen"(Jennifer).
"Jennyn" kanssa aika kului rattoisasti,hän oli paitsi hyvännäköinen , myös huomattavasti "aidompi" ja mukavampi kuin suomalainen tyttöystäväni.
Jossain vaiheessa Henna kysyi voisiko hän tulla käymään luonani "rapakon takana". Hän myös sanoi ikävöivänsä minua kovin ja itkeväsä takiani. Selittelin hänelle kiireistäni ja muuta vastaavaa koska minullahan oli "Jenny".
Lopulta oli aika palata Suomeen. Henna oli kentällä vastassa. Hän todella itki kun jälleen tapasimme. Jätin hänet kuitenkin jo kolmen viikon kuluttua. En osannut elää enään hänen kanssaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Näinhän siinä yleensä käy. Eipä kovin usein kohtaa ihmisten toiveet ja tarpeet toisiaan. Kaukosuhteet on muutenkin ihan perseestä!
olisko kenties kannattanut jättää tää sun suomilikkas jo silloin kun tutustuit näihin muihin muijiin, ajattele että hän odotti sinua täällä suomessa for nothing