Ikuisesti yksin? Siltähän tuo vähän vaikuttaa. Olen nyt 40-vuotias ja erosin ex-kihlatustani vuonna -95 sen jälkeen minulla on ollut muutama epäonnistunut seurustelusuhde naisten kanssa, mutta mikään niistä ei toiminut sen pidempään. On minulla ollut ystävyys-suhteita, mutta ajan kuluessa nekin aina lopahtavat, viimeksi eräs ystävyys-suhde lopahti viime vuoden heinäkuussa, miksi minun pitäisi olla aina se, joka pitää suhteen hengissä? Olen harkinnut itsemurhaa jo pitkään, sillä olen aina ollut "outo lintu" ja masentuvaisuuteen taipuvainen, en ole sitä kuitenkaan koskaan vakavasti yrittänyt. Mietin vain, että tällaistahan elämäni on ollut jo 16-vuotiaasta lähtien, olen aina ollut liian herkkä ja saanut kärsiä siitä koko ikäni. Miksi tämä tästä enää muuttuisi? Ihmiset ovat nykyään välinpitämättömiä ja vaikeahan täällä suomessa on ystäviä saada, kun poikkeaa massasta. Olisipa jos kuollut, en tiedä jaksanko enää elää seuraavaa 20 vuotta jos se on kuitenkin samanlaista, kuin koko elämäni on ollut. "Ihminen on aina yksin itsensä kanssa koko elämänsä ajan".
Kuinka kauan tätä
vielä jaksaa?
7664
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
koeta jaksaa vielä, koeta?
Tässä sulle biisi, joka voi ehkä lohduttaa? :\
http://www.youtube.com/watch?v=iLi0yBmPe0k
tee ketään tee oudoksi linnuksi.
Et ehkä sitä tarkoitanut.
Aivan aluksi sinun on hyväksyttävä tilanne, ettei sinulla ole ystäviä.
Se lieventää itsetuhoviettiä.
Ystävät tulevat ajan myötä, samoin lähtevät.
herkkyys tekee oudoksi muiden silmissä. Herkät kun ovat myös monesti tosi ujoja. Luepa vaikka kirja "Outolintu, erilainen". Siinä kerrotaan yli-herkistä väri-ihmisistä.
Aloittajalle tsemppiä.
Minulla itsensä hyväksyminen tällaisena on kestänyt kauan, mutta parempaan suuntaan kokoajan mennään.
t. herkkä nainen, joka myös on saanut kärsiä
ajattelemaan asiaa omasta näkökannasta.
Löytyi mielenkiintoinen sivu aiheeseen viitaten.
http://www.ela.fi/baari/forum/index.php?forumID=1&threadID=37
Ja toinen
http://personal.inet.fi/yhdistys/valonkantajat/lehdet/valkleh013.html
Rauhallista joulua
http://www.kortti.net/images/joulu05.jpg
Aloita vaikka joku kiva vapaaehtoistyö! Siellä ainakin tapaat ihmisiä ja sinusta olisi apua muille. Muiden auttamisesta saa hyvän mielen ja takuulla apuasi kaivataan.
minä erosin ex-miehestä -94,siis virallinen ero astui voimaan tuolloin.Avioliitto oli kuin tähdenlento,liian hyvää ollakseen totta ja hyvin lyhyt pyrähdys.Tämän jälkeen myös minulla on ollut muutama epäonnistunut,lyhyt suhde.Joskus ajattelen etten koskaan tapaa ketään jonka kanssa jakaa elämää sen kaikissa mutkissa.Olen 38v nyt.Vuosien varrella kuori on koventunut ja aina vain vaikeampaa on antaa kenenkään miehen nähdä sisintä.Pelko epäonnistumisesta on tehokas jarruttaja.Joskus olen myös miettinyt kaiken lopettamista kun minäkin olen herkkä,ollut lapsesta asti.Tuntuu niin vaikealta.Ymmärrän sinua hyvinkin ystäväiseni joten et sinä ole ainoa herkkis,täällä toinen.Ei sitä tiedä jospa tapaisit miss prinsessan ihan lähiaikoina.Mutta sitä odotellessa vietetään Joulua ihan relaten ja maailmanmenoa ihmetellen :)
Hei! voimia sulle ja paljon! Mä oon kans tosi herkkä ja jotenkin se ei muka meille miehille sovi? Oon eronnu ja mullakaan ei näytä tulevan mitään tästä uuden naisen löytämisestä, yritystä kyllä on, mutta jokin menee aina vikaan ja yksin saan olla paljon....ravintolaan menen etsimään ja kotiin palaan usein yksin...uskon kuitenkin että se oikea on vielä jossain ja löydän sen:)