Hei! Auttakaa mua! Haluisin tehdä jätkäkaverille rakkauslaulu cd:n, mutta kun jätkä kuuntelee vaan kaikkea tosi raskasta heviä. Itse en tunne tätä musiikin aluetta kovinkaan hyvin joten olisin tosi kiitollinen jos laittaisitte kappaleita, jotka ovat rakkauslauluja, mutta oikeasti raskasta musiikkia. Kiitos jo etukäteen kaikille ketkä viitsitte auttaa! :)
Hevy metal rakkauslauluja??
ännnnnsky
136118
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
eikös Acceptin Balls To The Wall ole niinkuin ainakin vähänniinkuin sinnepäin. LOL!
nekö ei saa olla balladeja tyyliin Metallican "Nothing Else Matters"? Useimmat rakkauslaulut tuppaa olemaan balladeja, joten todella hankalaa muistaa jotain mättöbiisiä joka ois myös rakkauslaulu.
Jos teet sille cd:n musiikista josta se tykkää, niin ei niiden kaikkien tarvi olla rakkauslauluja... eiköhän tyyppi muutenkin ymmärrä mistä on kyse :)
Eiköhän se ymmärrä :) Ois vaan kiva ku ois jotain rakkaus lässynlässyn kappaleitaki mistä seki tykkäis :) Kun just tuollaset Metallican Nothing else matters tyyppiset (mistä ite tykkään hirrrveesti) ei oo hänen mieleistä musiikkia. Liian rauhallista muka :/
Cradle of filth - The death of love
Eikös WASPin Animal(Fuck like a Beast) periaatteessa voisi olla semmoinen? Siinähän...rakastellaan.
Judas Priest - Turbo Lover, Love You To Death
Pantera - This Love
W.A.S.P. - L.O.V.E. Machine, Wild Child
Motörhead - Love Me Like A Reptile
Savatage - Hard For Love, Fighting For Your Love
Alice Cooper - Poison, Spark In The Dark, House Of Fire
"Alice Cooper - Poison, Spark In The Dark, House Of Fire"
Alice Cooperin 80-luvun musiikki on täyttä löysää ja ylituotettua Bon Jovi -paskaa verrattuna Cooperin 60- ja 70-lukujen raakaan garage/glam rock -tuotantoon.
Cooperin 80-luvun musiikki on vain helvetin paljon parempaa, kuin Bon Jovin. Lissun vanhemman kaman diggarit eivät yleensä diggaa tuon aikakauden lättyjä, mutta hard rockia kuuntelevat pitävät yleensä varsinkin Trash ja Hey Stoopid albumeja jonkinlaisina klassikoina. Joten ei se Lissu mitään turhanpäiväistä skeidaa vääntänyt. Homma nyt vaan on niin, että kyseinen musiikki ei kolahda teikäläisiin, mutta sehän ei tarkoita sitä, etteikö kyseiset levyt olisi hyviä.
Ei se Cooperin 80-luvun lopun kama ollut hard rockia vaan hair metalia, eli tukkaheviä. Itseltä löytyy kaikki Cooperin älppärit ja jostakin ihmeen syystä juuri nuo 1986-1991 vuosien välissä tehdyt levyt ovat vähiten soineet. Lieneekö syynä sitten Cooperin tuon ajan sell-out, vaiko levyjen ylituotettu meininki ja pop-soundi. Kukapa tietää...
koskaan ole ollut heavy metalia. Hard rock -levyiksi nuokin lasketaan.
Kyllä on Cooper tehnyt heavy metaliakin. Nimittäin vuosina 2000 ja 2001 ilmestyneet levyt Brutal Planet ja Dragontown ovat heavy metalia. Paikoitellen joka industrial metalia. Ja siis sehän on ihan yleisessä tiedossa että Cooperin hair metal-aikakausi oli 1986-1991. Kyllä siis Cooper on metalliakin tehnyt, vaikka aika vähäistä kokeiluahan se on ollut.
Yhtyehän aloitti psykedeelisellä rockilla 60-luvulla ja tuli kuuluisaksi 70-luvun alkaessa garage rock/glam rock/shock rock -bändinä. Cooperin kuuluisimmat levyt siis tuolta ajanjaksolta 71-73 mm. Killer, School's Out jne... Cooperin aloittaessa soolouran vuonna 1975 oli Welcome to My Nightmare vielä vanhan tyylistä kauhu-rockia, mutta sen jälkeen koko 70-luvun loppu oli Cooperin osalta pop vetoista rockia. Tuolta ajalta löytyy disco-biisejäkin. 80-luvun ensimmisen puoliskon mies uudisti tyylinsä meikkiä myöten ja teki new wave/power pop -musiikkia ja kun ne eivät myyneet, oli vuonna 1986 edessä hair metal kokeilu-kausi. Se jatkui vuoteen 1991. Vuoden 1994 The Last Temptation oli perus hard rock albumi kristillisellä teemalla. 2000 ja 2001 vuodet Cooper teki raskainta musiikkiaan ikinä kun Brutal Planet ja Dragontown olivat heavy metalia. 2003 Cooper palasi perinteikkääseen tyyliinsä, eli garage rockiin ja sillä tiellähän mies on ainakin tähän päivään asti mennyt. Ken tietää vaihtaako Cooper musiikkityyliään vielä ennen kuolemaansa...
Joka tapauksessa siis, Alice Cooper on pitkällä urallaan tehnyt myös metallia, vaikkakin vain vähän aikaa.
Niinkuin on aikaisemmin tullut esille, voi olla aika vaikeaa löytää heavy-rakkauslauluja. Triviumin This world can't tear us apart vois ehkä olla semmonen, vaikkei sekään kummonen ole. Kyllä se kelkka sinne Nothing Else Mattersin yms. balladien puolelle kääntyy väkisinkin jos levyn täyteen aiot saada.