näin naispuoleisena ihmisenä pistää vihaksi 30-40 vuotiaiden eronneiden ja ikisinkkujen naisten katkeruus ja kyynisyys.
Jos minä olen onnellinen miehestäni niin en silloin jaksaisi kuunneella lätinöitä siitä kuinka mies todennäköisesti tulee jossain vaiheessa pettämään ja kaikkii kaatuu ja menee huonosti ja kaikki miehet on sikoja.
Eikö teitä miehiä vituta?
Jos minä olen onnellinen miehestäni niin en silloin jaksaisi kuunneella lätinöitä siitä kuinka mies todennäköisesti tulee jossain vaiheessa pettämään ja kaikkii kaatuu ja menee huonosti ja kaikki miehet on sikoja.
Eikö teitä miehiä vituta?
Vastaukset 7
Vanhimmat
miksi jotkut ihmiset on sellaisia, et haluaa romuttaa toisen onnen heti alkuunsa tuomalla esiin ne kaikkein pahimmat vaihtoehdot, joita voi sattua.
Joka asia, mikä toisella on hyvin, halutaan kääntää negatiiviseksi ja kaikesta nähdä vain jotain huonoa ja ne negatiivisimmat puolet.
Mulla on ihan perhepiirissäkin tuollainen ihminen. En vaan tiedä, mikä sen katkeruuden ja kateuden aiheuttaa.
ehkä niiden on helpompi elää kun ei tarvi olla onnellinen ja miettiä mistä se johtuu ja pelätä että viiden minuutin päästä ei olekkaan onnellinen. Parempi olla negatiivinen niin ei pety.
Ärsyttävä tapa.
negatiivisella kannalla joissain toisten asioissa, tietysti, mutta ei tulis mieleenkään sanoa sitä toiselle ääneen. Tai korkeintaan hyvin hienotunteisesti ja vaivihkaa voisin tuoda mielipiteeni esiin, mutta vasta sitten kun olisin varmistunut, ettei toinen siitä loukkaannu. Mitään pahoja asioita ei oo tapana toisille manata, niinkuin nuo katkerat ja kateelliset tuntuu tekevän.
Tuonkaltainen negatiivisuus, jota kuvasit, on mulle tyypilistä joskus ihan omaan elämääni liittyen. Se taas johtuu pelosta. Ei kateudesta eikä katkeruudesta.:)
on hauskoja, eikä niille voi muuta kuin salaa hymyillä.
Voi ne suhteessakin olevat olla onnettomia, katkeria ja elämäänsä tyytymättömiä, muun muassa yksi sellainen joka on onnistunut terrorisoimaan minun elämääni jo monta vuotta. EI kateeksi käy.
Ei suhde takaa sitä että ihminen olisi onnellinen ja tasapainossa. On sekä onnellisia sinkkuja että onnellisia suhteessa olijoita ja onnettomia sinkkuja ja onnettomia suhteessa olijoita.
se välillä vituttaa. Onneksi ei hirveen usein lähielämässä tuohon törmää.
Mutta en minä tuota laita "30-40 vuotiaiden eronneiden ja ikisinkkujen naisten" piikkiin. Kyllä tuo on paljon yleisempi tauti.
Vissiin ihmiset kokevat hallitsevansa elämäänsä paremmin, kun ovat "realisteja"? Kun pahan puhuu etukäteen, se ei satu niin kovin jos se osuu oikeesti kohdalle?
En mä usko et tollanen on vaan joidenkin kohderyhmän edustajien puuhaa, kyllä tollasia ihmisiä on kaikenlaisissa ihmisissä. Täällä esim yksinäiset nörttipojat haukkuvat ja piikittelevät kaikkien elämää. Mulla on kavereina ikisinkkuja ja he ovat oikeen mukavaa porukkaa. En huolisi kavereiksi ilkeilijöitä. Eronneet ovat taas kaikki menneet uusiksi yhteen jonkun kanssa. Ei kai yksinolo kaikille sovi.