Tuore suhde

Tapasimme kuukausi sitten, lempi leimahti heti ja elo oli ihanaa ja pelkkää linnunlaulua ensimmäiset kolme viikkoa. Sitten heitetään mukaan kuvioihin kasvain. Miten sovittaa yhteen nämä ristiriitaiset rakkauden ja pelon tunteet? Tuntuu niin epäreilulta. Joku yläkerrastako tuumasi että näillä kahdella menee jo ihan liian hyvin. Minä olen se joka asiasta enemmän hyppii seinille, rakkaani se josta kasvain löydettiin. Pitää olla positiivinen, tiedetään tiedetään... Yritän tukea, ja antaa tilaa tai läheisyyttä, ymmärtää. Onko täällä sattumalta muita vastaavaa kokeneita? Miten te selvittelitte ajatuksianne? Rakkaani ei halua asiasta kummemmin puhuakaan ennen kuin kasvaimen laatu selviää, niin alkuvaiheessa tässä vielä mennään. Paikka vaan on sellainen että ei kovin hyvä heilu. Kohtalotovereita?
1421
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Olen pahoillani kumppanisi sairastumisesta. Itse olen seurustellut nyt pian 2 kk miehen kanssa,jonka kanssa ihastus alkoi heti molemminpuolisesti ja nyt tuntuu jo siltä, että olemme rakastuneet. Voin kuvitella, miten vaikeaa olisi "hyväksyä" toisen vakava sairastuminen. Mutta uskon, että rakkaus kestää kaiken. Jos rakastat häntä, pystyt jaksamaan kulkea tämän kriisinne yli hänen kanssaan, häntä parhaasi mukaan tukien ja uskoen paranemiseen.

Jumala antaa meille vahvoille joskus liian paljon kannettavaksemme. Itselläni myös monta kriisiä takana, mm. lasteni isän menettäminen ennen aikojaan.

Valoisaa mieltä pelon ja tuskan keskelle teille molemmille ja lämmin jouluhalaus!

Äänestä

Kommentoi aloitusta


vielä tuoreempi sairaus kirjoitti:

Tapasimme kuukausi sitten, lempi leimahti heti ja elo oli ihanaa ja pelkkää linnunlaulua ensimmäiset kolme viikkoa. Sitten heitetään mukaan kuvioihin kasvain. Miten sovittaa yhteen nämä ristiriitaiset rakkauden ja pelon tunteet? Tuntuu niin epäreilulta. Joku yläkerrastako tuumasi että näillä kahdella menee jo ihan liian hyvin. Minä olen se joka asiasta enemmän hyppii seinille, rakkaani se josta kasvain löydettiin. Pitää olla positiivinen, tiedetään tiedetään... Yritän tukea, ja antaa tilaa tai läheisyyttä, ymmärtää. Onko täällä sattumalta muita vastaavaa kokeneita? Miten te selvittelitte ajatuksianne? Rakkaani ei halua asiasta kummemmin puhuakaan ennen kuin kasvaimen laatu selviää, niin alkuvaiheessa tässä vielä mennään. Paikka vaan on sellainen että ei kovin hyvä heilu. Kohtalotovereita?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu