Heippa. Olen nyt todellisten neuvojen tarpeessa, olemme poikaystäväni kanssa seurustelleet puoli vuotta, hän on 21, ja minä 23. Suhteemme on aivan täydellisen ihana ja rakastamme toisiamme hyvin paljon. ON kuitenkin yksi mutta, riitelemme lähes päivittäin todella typeristä asioista, riita voi lähteä vaikka yhdestä ylimääräisestä reissusta kauppaan. Tätä asiaa ei yhtään auta se, että mieheni suuttuu todella helposti, ja huutaa siksi aika usein, joka tuntuu minusta pahalta. Tämä tyhjänpäiväinen riiteleminen väsyttää jo molempia, ja vaikka aina pyydämmekin riidan päätteeksi anteeksi, niin silti sama toistuu seuraavana päivänä. Kun emme riitele, en voisi parempaa toivoa. Olisiko jollain tosi ihanalla ihmisellä vinkkejä tähän tilanteeseen?olisin todella kiitollinen.
Mitä tehdä?
Rakastunut85
17782
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
kantilta, että mikä on nyt, kertautuu 10-kertaisena naimisiinmenon tai yhteiselon jatkuessa. Se mikä ärsyttää tai häiritsee nyt, kestätkö sen 10-kertaisena muutaman vuoden kuluttua.
Ja onko tuo suhteenne rakkautta vai vain riippuvuutta toisessa ja pelkoa tulevaa muutosta kohtaan, mikä tulisi jos eroaisitte. Oletko onnellinen, antaako suhteenne sinulle mielenrauhan ja varmuuden tulevaisuudesta????
OIkeeta rakkautta, ei vain riippuvuutta tai pelkoa muutoksesta. Kyllä sen rakkauden tietää ja tuntee.
Hänen isänsä kun on samanlainen pikkuasioista napsahteleva, joten taitaa mennä isältä pojalle. Kiitos kuitenkin kannanotosta. Hyvää joulua sinne:)
Mies näyttää onneksi jo näin alussa "oikean karvansa". Olen itse ollut naimisissa 25 vuotta ja mieheni huutaa nykyään joka päivä milloin mistäkin pikkumaisesta asiasta. Lisäksi hän ostaa jääkaappiin ruokaa mutta huutaa jos niitä on syöty "salaa" ilman hänen lupaansa. Lisäksi uhkaa laittaa jääkaappiin lukon. Jos olisin sinä, jättäisin hänet nyt, niin minunkin olisi pitänyt tehdä silloin aikojen alussa kun huomasin hänen diktaattorin luonteensa, mutta sitten syntyi 4 lasta ja tässä sitä ollaan. Älä tee samaa virhettä kuin minä! Nyt on vielä´helppo erota kun ei ole lapsia eikä muitakaan sitoutumisia.
Poikakaverisi on vain temperamenttinen eikä pelkää osoittaa tunteitaan. Siitä naiset tykkäävät.
Toinen vaihtoehto olisi kiltti ja rauhallinen nössömies, joka on tylsää seuraa kun tunteenpurkaukset puuttuvat.
Toivoa herättäneestä viestistäsi, haluan myös uskoa että se on vain temperamenttia, sillä hänen isänsä on myös samanlainen pikkuasioista napsahtelija. Ja todellakin mielummin otan miehen joka näyttää tunteensa, myö sne kiukkuisimmat, sillä hellyyttäkin hän antaa todella usein, ja ei pelkää sanoa kauniita asioita. MItäänsanomatonta vässykkää en jaksaisi viikkoa kauempaa. Hyvää joulua sinne, kuka oletkin :)
Toivoa herättäneestä viestistäsi, haluan myös uskoa että se on vain temperamenttia, . Ja todellakin mielummin otan miehen joka näyttää tunteensa, myö sne kiukkuisimmat, sillä hellyyttäkin hän antaa todella usein, ja ei pelkää sanoa kauniita asioita. MItäänsanomatonta vässykkää en jaksaisi viikkoa kauempaa. Hyvää joulua sinne, kuka oletkin :)
Tulee väkisinkin mieleen, että ihailiko mieskaverisi jo nuorena isäänsä, joka mäkätti ja mitä ihailtavaa siinä olisi... Voisi ennemminkin olettaa, että pyrkisi itse käyttäytymään paremmin. Sekin, että "rakastamme toisiamme". Miten me voidaan olla toisesta ihmisestä täysin varmoja, et rakastaako. Jokainen näyttäköön sen sanoillaan ja teoillaan. Jos käyttäytyy kuin idiootti, mitä tekemistä sillä on rakkauden kanssa.
turhaa. Toiselle ihmiselle äänen korottaminen korottaa itsessään sitä ettei löydä muuta keinoa purkaa huonoa energiaa.
Eikä kannata jaotella tuolla tavalla: tempperamenttisiin ja nössöihin miehiin, tsot tsot :o
että hän joka päivä kertoo rakastavansa minua, ja myös teoillaan sen osoittaa. se valittaminen ja huutaminen on vain hänen huono puolensa. ei tietenkään aina mene kaikki nappiin ja kaikesta olla aina samaa mieltä.
1) saattaa olla, että olette väärät toisillenne. luonteenne eivät kohtaa, ja siksi TE tappelette turhasta ja suhteenne tulee ajan kanssa epäonnistumaan.
2) MIES saattaa huutaa sinulle, koska hänellä on paha olo, koska hän on kontrolloiva tai koska se on tottumuskysymys tai jotain muuta. Mutta:
mies ei varmasti tule muuttumaan, koska SINÄ annat hänen jatkaa vihoitteluaan. miehellä ei ole tarvetta muuttaa opittua käytöstään.
usein ihmiset kohtelevat sinua juuri niin huonosti, kuin annat heidän kohdella.
toista ihmistä et pysty muuttamaan, eikä ihmiset yleensä muutu, ellei jotain todella dramaattista ensin tapahdu. kuulostaa siltä, ettei mies edes käsitä tekevänsä jotain väärin, sinäkin yrität pistää kaiken hänen isänsä piikkiin!!!
mies jatkaa kiukutteluaan, ja tulevaisuudessa saattaa muuttua entistä äkäisemmäksi ja jopa väkivaltaiseksi. esim. huumeiden käyttäjät ottavat aina vaan isompia annoksia ja vahvempaa huumetta, kun vanha määrä ei tuo sitä "mielihyvän" tunnetta, jossain vaiheessa saattaa olla, ettei miehellekään enää riitä pelkkä huutaminen.
saattaa tietenkin olla, että tarinasi on turhan yksipuolinen ja sinä provosoit miestä tuohon käytökseen. mielestäni olisi parasta, jos ottaisit etäisyyttä poikaystävääsi, ehdottaisit esim. taukoa suhteeseenne, ja tapaisit enemmän perhettä/ystäviäsi tai keksisit muuta kivaa tekemistä. kun sinulla on vilkas elämä, saatat huomata, ettei tuo mies välttämättä olekaan se paras mahdollinen minulle. samalla mies joutuu peilaamaan omaa käytöstään ja kenties ymmärtää, että ellei hän muutu, hän saattaa menettää tärkeimmän asian elämässään.
itse olin noin 8kk hyvin onneton parisuhteessa, vaikka oli siinäkin paljon hyviä hetkiä. vasta suhteen loputtua huomasin, miten paljon parempaa elämäni oli ilman kyseistä miestä.
Saattaa tosiaan olla että ollaankin väärät, mutta tappelun ulkopuolella meillä synkkaa todella hyvin, hellimme toisiamme paljon, ja rakastamme. En ole laittanut hänen isänsä piikkiin, vaan mieheni itse sanoi että on varmasti perinyt temperamenttinsa häneltä. En mielestäni ole provosoinut miestäni, mutta saattaa olla että teen sen huomaamattani, olenhan aika tavalla mustasukkainen, vaikka aihetta siihen ei todellakaan ole. mIeheni kyllä itse tietää tämän huutamistaipumuksensa, koska eilen siitä juttelimme ja hän myönsi että hänen aiemmat tyttöystävänsä ovat hänet sen takia jättäneet.
Mieheni ei ole sitä sorttia että löisi, tms.
Tuon kontrolloimistaipumuksen kyllä hänessä huomaan. Ja saattaa olla että kannattaisi ottaa etäisyyttä, sillä näemme joka päivä. JOka tapauksessa rakastan häntä, ja tällä hetkellä en halua muuta kuin hänet. Jos asiat eivät muutu, niin silloin harkitsen asiaa uudelleen. KIitos kannanotostasi.
silloin kun emme tapelleet, ja 5 min riidan jälkeen saatettiin taas halailla ja pussailla ja kaikki oli hyvin. mies sanoi noin 5krtaa pvssä rakastavansa minua.
minun exäni ei koskaan huutanut minulle, mutta hän jatkuvasti kritisoi minua ihan naurettavista asioista, ja vaikka olen itsepäinen ja kohtuu vahva ihminen, jossain vaiheessa alkoi tuntua siltä, etten osannut tehdä mitään oikein, ja olin maailman onnekkain ihminen, että näin ihana mies rakasti minua siitä huolimatta. mekin näimme joka päivä, mikä ei oikeasti tainnut olla hyvä asia suhteen kannalta. muutenkin suhteemme muuttui vakavaksi liian nopeasti.
kuulostat ihan minulta muutama kk sitten, siksi kai olen niin huolissani sinusta!!! mutta toivottavasti teet sen oikean ratkaisun, mikä se sitten onkaan. Lycka till ja kaikkea hyvää.
taitaa suhteemme , sinun eksäsi suhde olla aika samankaltaisia juu. Hän ei kontrolloi minua eikä millään tavalla saa minua tuntemaan itseäni huonoksi tai kykenemättömäksi suhteessamme. hän vain suuttuu todella helposti ja näin korottaa ääntään, kai se on miehen tapa näyttää ketä on perheen pää.. en tiedä. Joka tapauksessa päätin jatkaa suhdettamme, ja jos oikein mahdottomaksi käy, niin osaan kyllä lähteä. Kiitos vastauksestasi, hyvää Joulua ja kaikkea hyvää!!
tuommosta hullunmyllyä ei kukaan voi tukea.
kyyninen ihminen. kaikki muu meillä hyvin muuten kuin tuo.
...onnellinen, niin ei kukaan voi sinua käskeä eroamaankaan miehestä. Olette onneksi nuoria joten perheen perustaminen ei välttämättä ole vielä ajankohtaista, mutta kannattaa pitää mielessä, että vaikka olettekin onnellinen seurusteleva pari, niin perheeksi ette sovi. Lapsia teidän ei kannata edes harkita, sillä lapset tarvitsevat kodin jossa ei tarvitse kuunnella riitelyä ja huutoa. Mutta niin kauan kuin suhde on 'pelkkää' seurustelua kahden nuoren aikuisen kesken, kaikki ok.
MIKSI tuntuu olevan niin suuri asia pieni kinasteleminen, sanoinhan avan ensimmäsessä viestissäni, että riitamme lähtevät aivan pienistä asioista, ovat todella turhia, ja menevät ohi yhtä nopeasti kuin alkavatkin. En yhtään epäröi epäillä että riitamme/kinamme taatusti johtuu siitä että olemme suhteemme alusta alkaen nähneet joka päivä, ja nukkuneet joka yö samassa sängyssä. KUvitellaan tilanne jossa parilla menee hyvin, he menevät naimisiin ja saavat lapsia, asiat kuitenkin muuttuvat (niinkuin ne normaalistikin) ja pari alkaakin tappelemaan silloin tällöin, ei sellaisia asioita voi tietää etukäteen. Kyllä varmasti jokaisessa suhteessa alkuhuuman jälkeen hieman kinataan, kun huomataan toisen ihmisen viat ja ärsyttävät piirteet. Ja toisaalta se on myös välittämistä, ettei anna kaikkea periksi toiselle. Esim riitamme lähti torstaina siitä kun minä menevänä ihmisenä olisin tahtonut lähteä moikkaamaan ystäviäni paikalliseen tanssipaikkaan, kello oli puoli yksi yöllä, mieheni ei päästänyt minua, siitäkös minä suutuin, ja soppa oli valmis. siitä opeimme ainakin sen, että ennenkuin kannattaa edes suuttua, pitää miettiä hetken ja kysyä toiselta perustelut; miksi en saa mennä, mieheni totesi, että haluaa nukahtaa minun vieressä, ja olla varma siitä että pääsen kotiin ehjänä. Eipä tehnyt enää mieleni olla kiukkuinen.