Intohimosta

Olen ollut mieheni kanssa yhdessä 19-vuotiaasta saakka (olen nyt 50) ja intohimo on ollut oikeastaan ainoa asia joka on säilynyt nämä vuosikymmenet. En tiedä mistä se johtuu mutta puolisoni on ainut joka saa minut syttymään, usein pelkällä tietyllä katseella. Tietenkin intohimo on laimennut vuosien myötä, kun ennen tuntui, ettei ravinotlaillan jälkeen jaksa kortiin kävellä kun niin halusi toista (eikä usein käveltykään vaan matkalla "oltii sillai" 2- 3 kertaa) niin nykyään juhlien j'lkeen, käyn pesemässä meikit mieheni laittaa yöpalaa ja sitten vasta nautimme muutoinkin toisistamme.

Meidän liittomme lkantava voima on ollut intohimo, jota en toki antaisi pois mutta kadehdin pareja, joilla on henkistä ytheyttä toisiinsa ja esim. vankkumaton kunnioitus toista kohtaan; meillä ei näitä ole. Riitelemme inhottavasti, olemme välillä hyvinkin omien menojemme ja ystäviemme kanssa jne. Myöskään keskusteluista ei tahdo tulla mitään koska olemme hyvin erilaisia; mies viimeisen päälle äijä ja tekijä/työssä uurastaja, minä taas filosofityyppinen, henkistä asiantuntijatyötä tekevä; myös kaveripiirimme poikkeavat toisistaan, joskin perhetuttujakin on.

Olen kuitenkin tyytyväinen ja välillä jopa onnellinen parisuhteestani ja ihanasta perheestä, jonka sen myötä olen saanut!

Tunnen kyllä todellista himoa aviomiestäni kohtaan.
Tosin mun tilanne poikkeaa täysin sinun tilanteestasi.
Olin yli 15 vuotta edellisessä liitossa jossa seksiä harrastettiin pimeässä ja peiton alla pikaisesti. Mies ei siitä välittänyt mille minusta tuntui tai tuntuiko miltään.
Nykyinen mieheni jonka kanssa ollaan oltu yhdessä neljä vuotta näytti minulle sitten mitä loistava seksi on. Uskon että pelkästä seksin nautinnosta yhdistettynä tunteisiin kumpuaa tuo joka eläimellinen himo. Välillä haluan miestäni niin paljon etten pysty edes kontrolloimaan kunnolla itseäni. Onneksi tuon kaltainen himo kohdistuu yksinomaan mieheeni, sillä kontrollin häviäminen kenenkään muun takia ei tietysti ole suotavaa.

mielenkiintoinen kysymys.
Itse tunnen hyvinkin himoa ja intohimoa miestäni kohtaan mutta en tiedä onko tunne molemminpuolinen. Yhdessä ollaan oltu 8 vuotta ja 3 lasta meillä on. Joskus mietin itsekkin tunteekohan mies minua kohtaan samoin. Esim. hän on aina voinut pitää näppinsä erossa minusta. Muistan vielä alkuajoilta kuinka hän ei olisi jaksanut yhtä paljon seksiä kuin minä. Koskaan ei olisi suostunut esim. samana päivänä harrastamaan seksiä kanssani toisenkin kerran.

tuore "löydös" minulle tuo intohimo. Takana kaksi pitempää suhdetta joitakin "heilasteluja". Intohimo on silti uusi asia - jotain, jota en uskonut koskaan kokevani, koska olen olettanut libidoni olevan vähäsen "laimea". No mutta sitten tuli eteen mies, joka hurmasi ensin älyllisellä tasolla, sitten iski tajuntaan se, että miehessä on käsittämätöntä eläimellistä vetovoimaa! On vain yksi paha mutta tässä asiassa - mies ei ole aviomieheni, enkä minä hänen avokkinsa... Tuo tietoisuus on kyllä pitänyt housut jalassa, ollaan vaan tyydytty ihmettelemään, että miten tässä näin kävi... Vaikka suhde aviomieheen on ollut suht ok, niin mitään tällaista en ole häntä kohtaan koskaan tuntenut.

Himon tunteminen lienee pitkälti yksilöllinen juttu mutta tuntemani pitkät liitot ovat olleet "halukkaita" vanhuuden päivinäkin.

Soitin taannoin timanttihäät naapureilleni ja mitäpä nämä... Söivät toisiaan silmillään niin että pahaa teki ja menivät kertomansa mukaan hieman pitemmällekin. Ikää oli kumppanuksilla 80 ja lähekkäin tanssivat hitaita. Että silleen...

Toisaalta: Mikään liitto ei voine perustua pelkkään himoon. Pitää olla sitä tykkyytä ja halipompelia, kuten sulhanen asiasta mainitsi. Erityisen suuri merkitys on huumorilla ja pitkällä pinnalla.

Teidän kannattaisi pitää asiasta perheneuvottelu.