Taisin juuri menettää aivan ihanan miehen sen takia, etten antautunut seksiin hänen kanssaan. Tapailtiin noin 2 kuukautta, ei kauhean aktiivisesti meidän molempien työkiireiden ja -matkojen vuoksi. Mies oli ihana, jaksoi olla kärsivällinen kanssani, ei painostanut ja oli todella hellä :) Läheisyys tuntui tosi ihanalta... Minun oli todella luonnollista olla hänen kanssaan ja tunsin, että kemiat kohtasivat hyvin.
Ongelma oli se, että olen täysin kokematon seksiasioissa enkä uskaltanut kertoa tästä miehelle. Miehellä puolestaan on ollut pari vakavaa ja pitkää parisuhdetta, joten on siis tottunut harrastamaan seksiä säännöllisesti. En tiedä miksi en uskaltanut kertoa, nolotti, kun en kuitenkaan ole enää ihan teini. Olisi varmaan pitänyt, mutta nyt taitaa olla jo liian myöhäistä...Torjuin miehen kuitenkin monta kertaa, eikä se hänestä varmasti mukavalta tuntunut. Toivottavasti ei ainakaan ajatellut, etten olisi pitänyt häntä haluttavana.
Mies ei varsinaisesti jättänyt, mutta yhteydenpito on viimeisen kahden viikon aikana lopahtanut täysin. Voisin tietysti ottaa itse yhteyttä, mutta mitä sekin auttaisi... samassa oravanpyörässä juoksisimme kuitenkin, koska en vain pysty harrastamaan seksiä hänen kanssaan. Säälittävää, tiedän kyllä sen.
Harmittaa vain vietävästi, että annoin kokemuksen puutteeni tulla muuten hyvän suhteen eteen. Mutta toisaalta, jos voisin hypätä ajassa taaksepäin, tekisin varmaankin kaiken samoin kuin tähänkin asti. Minun seksuaalisuudessani on joku lukko, ja en tiedä mistä siihen löytyisi avain... mutta toivon todella, että joku joskus löytää.
Onko kellään muulla kokemusta vastaavasta?
Ongelma oli se, että olen täysin kokematon seksiasioissa enkä uskaltanut kertoa tästä miehelle. Miehellä puolestaan on ollut pari vakavaa ja pitkää parisuhdetta, joten on siis tottunut harrastamaan seksiä säännöllisesti. En tiedä miksi en uskaltanut kertoa, nolotti, kun en kuitenkaan ole enää ihan teini. Olisi varmaan pitänyt, mutta nyt taitaa olla jo liian myöhäistä...Torjuin miehen kuitenkin monta kertaa, eikä se hänestä varmasti mukavalta tuntunut. Toivottavasti ei ainakaan ajatellut, etten olisi pitänyt häntä haluttavana.
Mies ei varsinaisesti jättänyt, mutta yhteydenpito on viimeisen kahden viikon aikana lopahtanut täysin. Voisin tietysti ottaa itse yhteyttä, mutta mitä sekin auttaisi... samassa oravanpyörässä juoksisimme kuitenkin, koska en vain pysty harrastamaan seksiä hänen kanssaan. Säälittävää, tiedän kyllä sen.
Harmittaa vain vietävästi, että annoin kokemuksen puutteeni tulla muuten hyvän suhteen eteen. Mutta toisaalta, jos voisin hypätä ajassa taaksepäin, tekisin varmaankin kaiken samoin kuin tähänkin asti. Minun seksuaalisuudessani on joku lukko, ja en tiedä mistä siihen löytyisi avain... mutta toivon todella, että joku joskus löytää.
Onko kellään muulla kokemusta vastaavasta?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jos jonkun kanssa haluat nauttia fyysisistä iloista ja haluat myös hänelle niitä antaa niin ei auta kuin tarttua härkää sarvista.
Usko pois että lukot kyllä aukeaa jos oikeasti haluat, eikä kukaan ole seppä syntyessään ja vielä että harjoitus tekee mestarin!
Minä haluan aina tutustua kunnolla ennen kuin suostun seksiin. Nykyiseni kanssa meni puoli vuotta ennen kuin koin, että olen valmis seksiin. Enkä minäkään mikään teini ole enkä siihenkään aikaan ollut, vaan yliopisto-opiskelijana jo useamman vuoden kunnostautunut! :)
Minä olen kyllä hyvinkin aktiivinen sitten kun vahtiin pääsen. Menee vain aikaa, sillä olen kai hitaasti lämpenevää sorttia. Minusta on hienoa, että on muitakin sellaisia naisia kuin minä, jotka eivät saman tien hyppää petiin (vaikka nyky-yhteiskunta edellyttääkin, että kahden kuukauden kuluttua VÄHINTÄÄN on mentävä sänkyyn, muutoin on ihan epäkelpo pihtari. Menneisyyden paheista tehdään aina nykyisyyden hyveitä. Mutta kerrankos ihmiset ovat erehtyneet. Jos joku kunnioittaa enemmän helppoja naisia, niin hänellä on siihen oikeus. Minun ei kuitenkaan tarvitse tehdä kuten "kaikki muutkin". Massa voi erehtyä. Eikä kakka ole oikeasti hyvää, vaikka miljardi kärpästä sitä syö! Ei tarvitse suostua muiden mieliksi, vaikka massa huutaisi mitä :)
Olen sitä mieltä, että jos mies on tosissaan kiinnostunut, niin hän kyllä ymmärtää pointtini ja kunnioittaa päätöstäni. Jos pitää helpommista naisista, niin sitten minä teen meille molemmille palveluksen. Hän saa jonkun helpommin kellistetävän eikä hänen tarvitse odottaa minua.
Minä taas pääsen eroon ihmisestä, joka ei tahdo kunnioittaa päätöstäni.
Kiitos kannustavasta viestistäsi! On meitä siis muitakin, ihana kuulla :) Kaikki kaverini taitavat olla sitä massaa, kun heille tuo sänkyynmeno tuntuu olevan huomattavasti yksinkertaisempaa.
Saanko vielä kysyä, että miten asian miehellesi ilmaisit ja miten hän siihen aluksi suhtautui?
Moi! Mun mielestä sä toimit sillee ihan oikein, ettet pakota ittees mihinkään: jos pakottaisit niin paha mieli siitä tulis ja se suhde kariutuis siihen. Sillä erotuksella, että sulla ois käytetty olo ja paska fiilis. Joten vaikka nyt veettää, niin ainakin sä olet ollut itelles uskollinen.
Mutta! parannettavaa löytyy... Tietkö vaan ne miehet, mitkä on muutenkin ihan skeidaa, jättää jos ei saa seksiä muutamaan kuukauteen. Suurin osa oikeesti välittää ja myöskin arvostais sua: jos sä kertoisit niin ne kyllä ymmärtäis ja odottais, jos siis ei ole mistään ihan pennusta kyse. Sä pelkäät todennäkösesti suotta. Älä turhaan kuitenkaan piiskaa ittees, kaikilla meillä on epävarmuutemme.
Mä luulen, että jos hän on sillai aikuinen, että pystytte asiasta juttelemaan, niin sun fiilikset siitä seksistäkin paranis: teette te sitä koskaan tai ette, koska saisit ja uskaltaisit olla oikeasti oma ittes. Ehkä kannataisi kuitenkin jutella?
Kokemattomuudessa ei oo mitään hävettävää, kyllä jokaisella on oikeus tehdä itse itseään koskevat päätökset ja valita kenen kanssa seksiä harrastaa ja missä vauhdissa lukkojaan availee. Kyllä mullakin on vieläkin joskus epäilyjä ja heikkoja hetkiä... Ja tietkö, vaikka mä oon seksiä harrastanutkin, niin mulla on sitten taas vähän ikäviä kokemuksia, ja jännitän sitä, että jos tapaankin ihanan miehen, ymmärtääkö se sitä, että mä haluan edetä varovasti ja hitaasti... Nyt kun alkaa taas toipua, niin se on vähän niinkun uudelleen ois neitsyt, ja omien pelkojensa ja epävarmuuksiensa kanssa tekemisissä... Itselleen pitää olla kuitenkin rehellinen ja myös uskollinen.
Paljon vähemmän sä itteäs loukkaat, kun olet rehellisesti se mikä olet ja uskallat sanoa sen mitä haluat ja sen mitä et halua.
Ei kannata heittää hyvää suhdetta menemään, koska itte kuvittelee tietävänsä miten toinen suhtautuu, kun ei oo kysyny. Voihan se aina olla, ettei kuulekaan mitä haluaa, mutta sitten ainakin tietää. Yleensä olen huomannut pelkääväni turhaan ja yllättyväni positiivisesti. Ihmiset osaa olla aika fiksuja joskus ja myös miehet... Nimittäin ilman niitä fiksuja ja myötätuntosia miespuolisia kavereita, mitä mulla on ollut, mun usko ois aika vähissä. Onneksi on heitä. Joten varmaan on enemmänkin, ehkä tämä sinun miehesi olisi yksi niistä aarteista, ehkä kannattaa ottaa selvää?
Kysy ja kerro.
Mä toivotan sulle oikein hyvää jatkoa, ja joulua, ja että uskaltaisit olla oma ittes rohkeasti ja pää pystyssä. Kokenut tai kokematon, sä olet arvokas ihminen just sellasena kun olet :)