Voiko seuraa "löytää" tekemällä itse aktiivisesti sitä hakua vai onko se nyt vaan silleen että toiset vaan saa ja toiset ei ja joidenkin kanssa ei sit leiki kukaan vähääkään asiallinen tyyppi?
Tiedän että mulla on painolastina luonnevikaa ja ties mitä paskaa etenkin tunnepuolella, en ole kuitenkaan ns. "paska tyyppi" vaan sellainen jolle ihmissuhteet on aivan helvetin vaikeita ylläpitää tai saavuttaa. Oon hyvin yksinäinen tyyppi... jopa siihen pisteeseen että en koe että mulla paljoo muille oliskaan annettavaa ja siksi en osaa myöskään muista hirveesti mitään kaivata tai "pyrkiä kohti" mitenkään erityisesti.
Jotenkin tuntuu että jos on kyydistä tipahtanut niin eipä sitä yhtä odotella. Etsiminen ei oo edes mun juttu mutta silti tää ihmisettömyys vaivaa.
Vaikee aihe mulle, tiedän että monille noi on niin itsestäänselviä juttuja ettei tule varmaan edes ajatelleeksi että joku on tälläinenkin kuin minä. Ja jos tietäisivätkin niin kuka jaksais? En usko että monikaan. Kenties kukaan.
Tiedän että mulla on painolastina luonnevikaa ja ties mitä paskaa etenkin tunnepuolella, en ole kuitenkaan ns. "paska tyyppi" vaan sellainen jolle ihmissuhteet on aivan helvetin vaikeita ylläpitää tai saavuttaa. Oon hyvin yksinäinen tyyppi... jopa siihen pisteeseen että en koe että mulla paljoo muille oliskaan annettavaa ja siksi en osaa myöskään muista hirveesti mitään kaivata tai "pyrkiä kohti" mitenkään erityisesti.
Jotenkin tuntuu että jos on kyydistä tipahtanut niin eipä sitä yhtä odotella. Etsiminen ei oo edes mun juttu mutta silti tää ihmisettömyys vaivaa.
Vaikee aihe mulle, tiedän että monille noi on niin itsestäänselviä juttuja ettei tule varmaan edes ajatelleeksi että joku on tälläinenkin kuin minä. Ja jos tietäisivätkin niin kuka jaksais? En usko että monikaan. Kenties kukaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
miettiny omalla kohdalla. Voiku joku kertois jonkun syyn miksei mua vaan onnista. Jos teen itse jotain väärin tai jokin asia ulkomuodossa häiritsee. Voisin ehkä tehdäkin asialle jotain. Mutta mielestäni oon ihan nätti, fiksu ja mukava. Ei vaan o napsahtanu kenenkään kanssa, ainakaan molemminpuolisesti. Menneisyys on mullakin, mut en itsekään odota et mies olis täysin nuhteeton. Kaikki tekee virheitä elämässään, mikä mä oon tuomitsemaan.
Oon myös koittanu etsiä ja olla etsimättä. Jotain pitäisi itsessään tai tekemisissään muuttaa, mutta mitä?
parisuhteessa ole mitään annettavaa,miksi et tyydy
kaverisuhteisiin?Ystävien ja kamujen kanssa ei tarvi
ottaa paineita niistä tunnejutuista,sitoutumisista,
jne.Rohkaisuksi vielä se,että jos itsellä vaan on
halua muuttua-lähteä kasvun tielle-niin ei se ole
myöhäistä koskaan.Töitä se kuitenkin vaatii itsensä
kanssa,aikaa ja kärsivällisyyttä.Ja tukea on saata-
villa,jos haluaa lähteä selvittämään tunne-elämänsä
solmuja ym.Varmasti sitä kautta alkaa ihmissuhteet-
kin parantua ja tulee uutta toivoa parisuhdekuvoi-
hinkin:)
Omalla kohdalla myös tuntuu siltä, että on jotenkin niin itsenäinen ja itsekseen, ollut jo niin kauan, että osaako sitä antaa itsestään kelleen, eikä osaa kaivata ketään. Ei se auta väkisin etsiä, mutta ei niitä ovellekaan tule koputtamaan. Toisille meistä ei vaan ole ketään tuolla jossain.