1) Tapasin kiinostavan miehen.
2) Kysyin suoraan onko hän vapaa kaikista suhteista. Kertoi eronneensa keväällä ja olevansa vapaa.
3) Olemme tapailleet ja pitäneet tiiviisti yhteyttä.
4) Mies tiesi kantani naimisissa olevan / varatun miehen tapailusta.
5) Eilen paljastui että on yhä naimisissa ja todellisuudessa harkinta-aika vielä kesken. Siis yhä ukkomies.
6) Hän pitää itseään eronneena koska ositukset on tehty ja eivätkä asu yhdessä. Ero on kuulemma pelkkä muodollisuus. Lapsia ei ole.
Kysymys kuuluukin mikä saa miehen toimimaan näin ? Onko minua kusetettu raskaasti vai voiko joku oikeasti olla sitä mieltä että ero alkaa papereiden sisään viennistä? Onko kyse valehtelusta vai näkemyserosta ? Missä vaiheessa katsoit itsesi eroneeksi ?
2) Kysyin suoraan onko hän vapaa kaikista suhteista. Kertoi eronneensa keväällä ja olevansa vapaa.
3) Olemme tapailleet ja pitäneet tiiviisti yhteyttä.
4) Mies tiesi kantani naimisissa olevan / varatun miehen tapailusta.
5) Eilen paljastui että on yhä naimisissa ja todellisuudessa harkinta-aika vielä kesken. Siis yhä ukkomies.
6) Hän pitää itseään eronneena koska ositukset on tehty ja eivätkä asu yhdessä. Ero on kuulemma pelkkä muodollisuus. Lapsia ei ole.
Kysymys kuuluukin mikä saa miehen toimimaan näin ? Onko minua kusetettu raskaasti vai voiko joku oikeasti olla sitä mieltä että ero alkaa papereiden sisään viennistä? Onko kyse valehtelusta vai näkemyserosta ? Missä vaiheessa katsoit itsesi eroneeksi ?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Itselläni harkinta-aika menossa. Sinkkuna olen elänyt heti siitä asti kun puoliso totesi ettei liitto toimi.
Missä raja menee on jokaisen oma asia, mutta kannattaisi varmaan keskustella ko. miehen kanssa asiasta.
Mullakin harkinta-aika menossa ja sinkku olen mielestäni olut siitä lähtien, kun muutettiin erilleen. Me muutettiin erilleen jo ennenkuin eropapereita edes laitettiin vetämään. Se oli pelkkä pakollinen muodollisuus.
Kovimman riidan erotessa saimme aikaan omaisuuden jaosta. Kun ositus oli tehty ja mies muuttanut, tunsin itseni eronneeksi. Varsinaiset paperit sitten venyivätkin viimeiseen mahdolliseen päivään. En tiedä miksi.
Odotitko miestäsi takaisin siihen viimeiseen mahdolliseen hetkeen ? Toivoitko hänen palaavan ?
Olin eroonut sinä päivänä kun mies muutti yhteisestä asunnostamme pois.
Eron sain minä laittaa vireille sinä päivänä kun mies siihen suostui...ilmoitti menevänsä kihloihin toisen naisen kanssa. :))
Virallinen ero astui sitten voimaan yhdeksän kuukautta hänen muutostaan, mutta sillä nyt ei enää silloin ollut mitään merkitystä...eronnut olin jo ollut.
Tämä minun näkemykseni asiasta.
Jos eroa ei hae ensimmäisenä mahdollisena päivänä. Tuleeko se olemaan merkki siitä ettei toinen tiedä haluaako hän edes erota ? Jos hän kokee itsensä jo eronneeksi, mikä esti olemasta alusta asti avoin ja REHELLINEN. Jos alussa ei kykene olemaan avoin ja rehellinen, onko edes mahdollista sitä koskaan saavuttaa ?
Tiedän ettei hän vienyt papereita heti sisälle vaan siihen meni hetki vaimon ulos muutosta. Oliko tämä merkki että hän odotti vaimoa vielä takaisin ? Tai odottaako hän sitä vielä ja yhä ? Kait jos sitä haluaisi päättää asiat hoitaisi muodollisuudet heti kun ne ovat vain mahdollisia. Kuinka monta päivää on kohtuullista odottaa, heti samana päivänä, päivä vai peräti viikko ?
Kysynkö asioita suoraan vai olen hiljaa ja odotan sitä päivää kun tiedän sen harkinta-ajan kuluneen niin että halutessaan hän saa eron, ja vedän vain johtopäätökset hänen käytöksestä / ratkaisustaan vai pitäisikö katkaista välit ilman selityksiä heti, jolloin hänellä olisi tilaa ihan itsekseen miettiä mitä haluaa ? Pitäisikö vaivautua ottamaan selville miehen puheet todenperäisyys tarkistamalla ne puheiden paikkaan pitävyys hänen selän takana ? Jos tällaisessa asiassa ei kykene olemaan rehellinen ja avoin onko se miehen normaali käyttäytymistapa, pimittää tietoa. Mitähän muuta yllätyksiä on kyseisen mieheltä sopivasti unohtunut kertoa ?
Häpeä siitä, että olen ns. toinen nainen vastaan omat tunteet. Mietin ankarasti haluanko joutua keskelle kolmoisdraamaa vai juoksenko vain karkuun. Mietin siis ankarasti mikä kolmesta vaihtoehdosta olisi paras minun kannalta. Aika epäreilusti hän minua on kohdellut jo alussa joten onko se mitä on jatkossakin odotettavissa jos jatkamme vielä ?
Se äijä on tehnyt kyllä selväksi, että sä et sitä kiinnosta tarpeeksi koska se miettii sen toisen kanssa. Jos sulla on vientiä niin löydät varmasti uuden ja paremman miehen, joka on kiinnostunut pelkästään susta. Missä sun omantunnon arvos on ? Sää roikut äijässä joka on vaan mää-mää tyyppi joka paskat susta välittää. Se kusettaa vain sua. Vaki pano ja vara lelu oot.
veisivät minullakin maun koko suhteelta. Ukko taitaa olla sitä yleistä sorttia, joka ajautuu suhteesta toiseen, kuuntelee ja katselee, missä aita on matalin. En tiedä, jäisinkö odottamaan sitä päivää, jolloin hän taas jättäisi jotain oleellista kertomatta edistääkseen omaa asiaansa. Minusta ei ole niinkään oleellista se, milloin hän oli eronnut "virallisesti", vaan se, että hän jätti kertomatta asiasta. Sinkku on kokolailla eri asia kuin eronnut.
pyydä nähdä ne eropaperit.
oma tarinani on tuossa sinun kirjoituksesi edellä (otsikolla: sijaiskärsijä).
se papereiden viemättömyys saattaa olla silkkaa laiskuutta ja aikaansaamattomuutta. ei se varmaan lähellekään kaikissa tapauksissa tarkoita sitä, että eroa haluttaisii lykätä. voi asiaan toki liitttyä jotain pientä epävarmuutta.
olen itse nähnyt oman avomieheni avioeropaperit. nyt kiinnostaidi tietää sellainen asia, että onko sillä jotain merkitystä, kuka on avioeron hakuijana? avomieheni papereissa lukee, että hakijana on vaimo yksin. avomieheni selitti jotain syitä(liittyi siihen, kuka maksaa paperisodan tms), mutta olen itse tullut ajatelleeksi sitäkin, josko mies olisi alkanut katua ja vaimo ei enää ollut halukas palaamaan yhteen. kertokaahan joku eronnut. siinähän on vaihtoehtoina, että eroa hakee
-vaimo yksin
-mies yksin
-puolisot yhdessä
miten nämä eroavat toisistaan. avioero päätös tuli joka tapauksessa 6kk:n kuluttua papereiden viemisestä.
Me haettiin vaimon kanssa eroa yhdessä vaikka käytännössä minä halusin erota. En usko että sillä on mitään merkitystä kuka eroa hakee.
Vaikka hainkin eroa vaimon uskottomuuden vuoksi on harkinta-aika ihan kohdallaan. Meilläkin on lapsia ja yhteinen asunto joten kaiken järjesteleminen vie aikansa ja meillä se käytännössä tarkoittaa harkinta-ajan venymistä ensi toukokuulle, että muksut saa käytyä lukukauden loppuun samassa koulussa.
Itse tunnen jo olevani eronnut mutta en tällä hetkellä kaipaa uutta suhdetta. Tosin jos sellaiseen sattuisin törmäämään, en toki karkuunkaan juokse. Kai se ero riippuu enemmän korvien välistä kuin papereista. Epäröinti ainakin itsellä on ihan luonnollista, takana 18 vuoden avioliitto ja edessä tuntematon tulevaisuus. On inhimillistä epäröidä, vaikka päätös itsessään olisikin selvä.