Koska pedantin hieno pohdiskelu näkyi kaatuvan ymmärrysvaikeuksiin lukijapuolelta, kirjoitan tähän sen kysymyksen, jota minä kuvittelen hänen ajaneen takaa. Toisin sanoen se herätti minut miettimään tätä:
Miksi kaikki niellään miettimättä nykyisin? Miksi kukaan ei kyseenalaista olemassa olevaa? Eikö kukaan koskaan ajattele, että toisellakin tavoin elämänsä voisi elää, kuin jatkamalla satoja vuosia vanhoja perinteitä?
Ihmiset, me elämme nykyisin yhdentyvässä Euroopassa. Näillä asenteilla ei olla eurokunnossa!
Joko nyt on lyhyesti?
Ai niin, miksi se erilaisuuden hyväksyminen on hankalaa?
Miksi kaikki niellään miettimättä nykyisin? Miksi kukaan ei kyseenalaista olemassa olevaa? Eikö kukaan koskaan ajattele, että toisellakin tavoin elämänsä voisi elää, kuin jatkamalla satoja vuosia vanhoja perinteitä?
Ihmiset, me elämme nykyisin yhdentyvässä Euroopassa. Näillä asenteilla ei olla eurokunnossa!
Joko nyt on lyhyesti?
Ai niin, miksi se erilaisuuden hyväksyminen on hankalaa?
Vastaukset 68
Vanhimmat
-Miksi kaikki niellään miettimättä nykyisin?
Se on helpompaa. Tietoa tulee joka tuutista niin paljon ettei kaikkea ehdi pureksimaan? Informaatioähkyä sano.
-Eikö kukaan koskaan ajattele, että toisellakin tavoin elämänsä voisi elää, kuin jatkamalla satoja vuosia vanhoja perinteitä?
Ajattelee, mutta vakiintunut tila on nykyään vahva ja kaikki muutos ja erilaisuus tehdään niin vaikeaksi, etteivät useimmat viitsi vaivautua. Kyllä muutostakin tapahtuu, mutta hitaasti?
-miksi se erilaisuuden hyväksyminen on hankalaa?
Tavallaan voidaan ajatella erilaisuuden olevan hyökkäys omia arvoja vastaan. Pakottaa ihmisen ajattelemaan, etteivät hänen valintansa tai lähtökohtansa olekaan aina ainoat oikeat. Kukaan ei halua olla väärässä?
Johan alkoi löytyä vastauksia! Jopa aivan älykkäitä.
Tuossa olen kyllä eri mieltä, että tämä asia (perheenperustaminen) olisi informaatiota sinänsä. Se on "perinnöllinen" jollakin kumman tavalla. Asian tekevät niin kuin tekevät ne, joilla ei riitä uskallusta olla erilainen/kyseenalaistaa. Mutta se on kaiken huippu, ettei sitä lupaa olla erilainen voi myöntää toisellekaan!
OIKEIN HYVÄ PERUSTELU ERILAISUUDEN HYVÄKSYMISEN VAIKEUDELLE :)
Jos perheen perustaminen ei olisi "perinnöllistä", kuten asian ilmaisit, niin ei tähän maailmaan tulisi enää lainkaan lapsia ja ihmiskunta kuihtuisi, sillä kaikki ajattelisivat vain omaa etuaan ja uskaltaisivat olla "erilaisia" (no, silloinhan kaikki olisivat samanlaisia, paitsi ne, jotka "uskaltaisivat" perustaa perheen). Katsopa vaikka kaikkea elollista luontoa (ihminen mukaan lukien); jos jonkin elollisen "perhe" ei jatku, niin se kuolee sukupuuttoon. Aina on kuitenkin olemassa toisinajattelijoita, mutta valtaenemmistön mielipide ratkaisee.
mitä tapahtuu, jos kaikki synnyttävät koko ajan?
Kauanko luulet tämän pallomme kestävän sitä?
Pystytkö yhtään hahmottamaan, mitä kaikkea se toisi tullessaan? Luulenpa, ettet.
Tässä kohtaa on vain hyvä, etteivät kaikki halua olla muita parempia. Sillä vältetään ne katastrofit, joita liikakansoittuneissa maissa on. Siellä ei saa ihmisille päähän sitä asiaa, että kohtuus kaikessa. He toimivat juuri niin kuin ovat vuosisatoja toimineet.
Olemmeko sivistysvaltio, vai emme?
Valtaenemmistön mielipide ratkaisee mitä? Senkö, kuka saa olla normaali?
Oikeasti sivistynyt ihminen ei syrji vähemmistöjä.
Sillä maailma ei pyöri, jos ei ole myös toisinajattelijoita. Kaikkia tarvitaan, mutta ainahan on niin, että enemmistön valta ratkaisee. Kaikenlaiset ihmiset hyväksyn, se on vain rikkautta.
Mitä se valtaenemmistön kanta ratkaisee??
asiasta. Esim. eduskunnassa valtaenemmistön kanta ratkaisee, saako lapsiperhe jotain tukia. Kerrostalon taloyhtiökokouksessa valtaenemmistön kanta ratkaisee rakennetaanko yhtiön pihaan keinu. Tässä vain pari esimerkkiä. Jos valtaenemmistö on sitä mieltä (esim. taloyhtiössä olisi enemmistönä lapsettomia), että ei tarvita, niin asia on ratkaistu. Me elämme demokraattisessa yhteiskunnassa, jossa asioista äänestetään. Yksittäinen ihminen sitten ratkaisee alisuuko se valtaenemmistön kantaan vai ei (jotkut tekevät jopa rikoksia, koska eivät alistu valtaenemmistön kantaan). Jos ei alistu, niin aina voi myös valittaa ja valitusteitä on lukemattomia. Aina voi kapinoida, esittää eriäviä mielipiteitä, antaa valtaenemmistölle uusia näkökulmia. Joskus "uudet tuulet" ravistelevatkin vanhoja ajatusmalleja ja perinteitä. Ilman kapinointia ei olisi kehitystä, ei uusia innovaatioita, uusia näkökohtia. Yhteiskunta on niin monimutkainen "elin", että kysymykseesi vastaaminen vaatisi tohtorinväitöskirjan tasoisen tutkielman aiheesta.
viesti. (mette)
Tämän enempää ei tarvitse asiasta sanoakaan.
Menkää jokainen itseenne.
MENKÄÄMME JOKAINEN ITSEEMME!
Pohdit asioita joita yleensä mietitään ammattikouluissa/lukiossa äidinkielen keskusteluharjoituksissa.
"Miksi kaikki niellään miettimättä nykyisin?" Ketkä nielevät? Kaikkiko nielevät kaiken? Ei kai nyt sentään. Tarkenna kysymystäsi, anna vaikka muutama esimerkki.
"Miksi kukaan ei kyseenalaista olemassa olevaa?" Varmasti monikin kyseenalaistaa. Mitä tarkalleen ottaen tarkoitat?
"Eikö kukaan koskaan ajattele, että toisellakin tavoin elämänsä voisi elää, kuin jatkamalla satoja vuosia vanhoja perinteitä?" Varmasti näin ajattelee moni. Yleensä nuoret ihmiset törmäävät "kalkkisten" luutuneisiin elämäntapoihin
ja haluavat muutosta. Irtiottoja tapahtuu usein murrosiässä ja juuri aikuisuuden kynnyksellä, esim. kun lapsi muuttaa pois vanhempiensa luota.
"Joko nyt on lyhyesti?" Nyt oli jo lyhyesti, mutta kysymykset olivat liian laajoja.
"Ai niin, miksi se erilaisuuden hyväksyminen on hankalaa?" Mitä erilaisuutta tarkoitat ja missä yhteydessä?
ei ole YHTÄÄN niistä, jotka kyseenalaistavat vallitsevan käytännön.
En lähde suuntaamaan kysymyksiä kenellekään "keskusteluun" osallistumattomalle. Sinäkin kyllä, saivartelustasi huolimatta tiedät tarkkaan mistä on kyse.
Onko opetettu sen vertaa, että kysymyksiin ei vastata kysymyksillä?
Miksi edellinen nimimerkki osasi vastata aivan jokaiseen kysymykseen?
Ei ole minun vikani, jos sinä et hallitse laajoja alueita. Koeta olla osallistumatta sitten näihin "liian" vaativiin kysymyksiin. Sekin on meidän molempien etu.
ensin oli liian pitkästi, nyt on liian lyhyesti!
Eräillä on sitten elämä huonosti hanskassa!
PSSSTTT! lue tuolta pedantin tekstistä, jos haluut lisätietoo, jos taas et sitä kaipaa lue meten kirjoitus.
Jos et ymmärrä kummastakaan mitään, ole hyvä ja ole hiljaa ja kommentoi niitä, mistä jotain tajuut!
Teet meille muille suunnattoman palveluksen pysymällä hiljaa aiheesta, johon sulla ei ole mitään sanottavaa.
"Miksi kaikki niellään miettimättä nykyisin?" Kaikkea ei niellä miettimättä, nykyisinkään. Se joka niin tekee, on henkisesti pienen lapsen tasolla. Vain "viattoman" saa uskomaan "kaiken". Anna nyt kuitenkin joku esimerkki siitä, mikä niellään miettimättä.
"Miksi kukaan ei kyseenalaista olemassa olevaa?" Tämänkin sivuston keskusteluissa luemme jatkuvasti miten äidit eivät usko esim. lääkäreiden tai lastenhoitajien hoito-ohjeita. Ole kiltti, anna nyt yksi esimerkki siitä mitä pitäisi kyseenalaistaa.
"Eikö kukaan koskaan ajattele, että toisellakin tavoin elämänsä voisi elää, kuin jatkamalla satoja vuosia vanhoja perinteitä? " Yleensä murrosikäisiä ärsyttää vanhempien elämäntapa. Nuoret "vannovat" elävänsä elämänsä toisin kuin vanhempansa...
Erilaisuuden hyväksyminen ei ole mielestäni kovinkaan hankalaa. Joillekin se tosin voi olla hankalaa esimerkiksi tiedon puutteen takia, eli ei tiedetä miksi jokin on erilainen ja mitä siitä seuraa (tai ei seuraa).
Ihan oikeasti, kysymyksesi ovat huonoja. Kysy tarkemmin, niin saat tarkempia vastauksia. Sananlasku sanoo: "yksi hullu kysyy enemmän kuin 10 viisasta ehtii vastata".
Miksi nainen, joka ei valitse äitiyttä heti kun se on mahdollista on "outo", kylmä ja omaan napaansa tuijottava paska, pintaliitäjä, joka ei miestä saakaan?
Onko joku kunnia saada mies "lankaan"? Sekö vasta antaa naiselle arvon?
Miksi nainen ei saa olla hyvin koulutettu ja pitää sitä elämänsä tukipilarina enemmän kuin miestä ja lapsia?
Mitä hänelle jää, kun äijä häipyy (tai parisuhde hiipuu muuten) ja muksut lakkaavat tarvitsemasta, jos hän ei ikinä ole seissyt omilla jaloillaan?
Miksi kaikki "hyvyys" maailmassa lasketaan kuuluvaksi perheeseen/äitiyteen/vanhemmuuteen?
Kuitenkin on joka vuosi uudet ennätykset avioeroissa ja lasten pahoinpitelyissä, huostaanotoissa ja lasten psyykkisissä sairauksissa/kuntoutuksissa ja perheväkivallassa!! MIKSI, jos kaikki hyvyys asuu automaatin lailla perheissä/vanhemmuudessa? MIKSI, jos perheen perustavat vain ne ihmiset, jotka siihen oikeasti pystyvät? ? Ne ns. paremmat ihmiset.
Miksi omilla aivoilla ajattelevaa pidetään omituisena?
Miksi itsenäisyys on yksinäisyyttä perheellisen silmin?
Vai olisiko kuitenkin niin, ettei perhe olekaan mikään tae mistään? Ettei perheen sisällä elävät olekaan yhtään sen parempia ihmisiä kuin muutkaan?
Entäpä, jos useampi kyseenalaistaisi sen helpoimman tien "onneen", eikä perustaisi perhettä heti kun värkit sen sallivat, olisiko vähemmän pahoinvointia? Uskon, että olisi!
Joko pystyt vastaukseen? Edes yhteen. Katsotaan sitten kuinka hyviä ne ovat...;D
älä vastaa kykymyksin. Se ei ole fiksun ihmisen tapa keskustella. Pyysit täsmennettyjä kysymyksiä, tässä niitä nyt on. Sanon vielä, että kysymykset perustuvat täällä esitettyyn ajatukseen, että perheellinen olisi ihmisenä parempi kuin perheetön.
Etsin siis perusteluita asiaan. Jos sulla ei niitä ole, älä viitsi vastailla, että kuka niin on sanonut yms yhtä älykästä...
Oma vaatimaton ajatukseni asiasta on, ettei kukaan saa ylentää itseään toisen yläpuolelle. Omasta mielestäni sinkku ei ole lapsellista ihmistä yhtään vajaampi.
Ja sehän on tärkeintä, että itse viihtyy maailmassaan...
on sairasta viihtyä vasta sitten, kun saa jonkun toisen alistettua...
Kysymyksiisi pitäisi vastata sellaisen henkilön, joka edustaa kysymyksen asettelussa esitettyä mielipidettä.
Omasta mielestäni "nainen, joka ei valitse äitiyttä heti kun se on mahdollista" ei ole outo, kylmä, paska eikä pintaliitäjä." Jos joku on täällä keskustelussa niin sanonut, on kyse tuon henkilön omasta mielipiteestä. Eiköhän suurin osa suomalaisista kunnioita yksilön mielipidettä äitiysasiassa.
"Onko joku kunnia saada mies "lankaan"? Sekö vasta antaa naiselle arvon? " Ei todellakaan. Miehiä naruttavat naiset ovat alhaisia ja narutus käy ennemmin tai myöhemmin omaan nilkkaan.
"Miksi nainen ei saa olla hyvin koulutettu ja pitää sitä elämänsä tukipilarina enemmän kuin miestä ja lapsia?" Nainen saa olla hyvin koulutettu, mutta senhän ei tarvitse sulkea pois miestä ja lapsia.
"Miksi kaikki "hyvyys" maailmassa lasketaan kuuluvaksi perheeseen/äitiyteen/vanhemmuuteen? " No ei nýt sentään. Perheet ovat tärkeä osa yhteiskuntaa, mutta niin ovat tietysti lapsettomat parit ja sinkutkin. "Hyvyys" henkilössä riippuu hänestä itsestään, ei hänen asemastaan perheessä tms.
"Vai olisiko kuitenkin niin, ettei perhe olekaan mikään tae mistään? Ettei perheen sisällä elävät olekaan yhtään sen parempia ihmisiä kuin muutkaan?" Olet asian ytimessä. Eivät perheelliset ole sen parempia ihmisiä kuin muutkaan. Ei perhe ole tae mistään onnellisuudesta.
Avioeroennätykset, lasten pahoinpitelyt jne eivät johdu suoraan "hätiköidystä" perheen perustamisesta. Yksinkertaistaminen ja yleistäminen on helppoa, mutta silloin hämärtyy suurempi kokonaisuus ja sen monimutkaisuus.
Aikuisen huono olo purkautuu lähimmäisiin, siis puolisoon tai jopa lapsiin. Huono olo taas voi johtua esimerkiksi irtisanomisen uhasta, taloudellisesta ahdingosta, suorituspaineista, yhteisön painostuksesta jne.
Vanhemmuus ei ole juurikaan muuttunut vaikkapa 200 vuoden aikana, toisin kuin yhteiskunta. Jos perheillä menee huonosti, on syytä etsittävä yhteiskunnasta, ei niinkään elämisestä perheessä.
"Aikuisen huono olo purkautuu lähimmäisiin, siis puolisoon tai jopa lapsiin. Huono olo taas voi johtua esimerkiksi irtisanomisen uhasta, taloudellisesta ahdingosta, suorituspaineista, yhteisön painostuksesta jne."
Aikuinen mieleltään terve ihminen hallitsee vihansa eikä yritä hukuttaa viinaan pahaa oloaan. Vaan puhuu ja purkautuu.
Huono olo voi johtua myös alitajuisesta ajatuksesta, että perheen perustaminen oli vika tikki. SE on asia, josta ei ehkä uskalleta ääneen puhua. SE jää sisimpään ja purkautuu mitä kummallisimmilla tavoin...
Sitä paitsi avioerot, huostaanotot, lastenpahoinpitelyt, -hyväksikäytöt ja lasten psyykkiset sairaudet syntyvät KAIKKI perheen sisällä. Siis syyt näihin ovat perheen sisällä.
Jos on kaksi toisilleen täysin sopimatonta henkilöä mennyt yhteen vain siksi, että saavuttavat näin helpoimmin paikan auringossa, onnistumiselle ei juuri sijaa jää. Sillä onnistuneen liiton takana on muutakin kuin kiire saada jotakin aikaan!
Näistä ongelmista tulee sitä paitsi tälle yhteiskunna huisi lasku vuositttain!
Eikö tosiaan olisi aika tarkistaa käsityksiä?
mette rakas,
Huutelen nyt tähän hieman sivustalta, mutten malta olla kommentoimatta mielipiteitäsi...
"Aikuinen mieleltään terve ihminen hallitsee vihansa eikä yritä hukuttaa viinaan pahaa oloaan. Vaan puhuu ja purkautuu."
Aika idealistinen ajatus. Noin varmaan tekee se Täydellisen Naisen Mallin Mukaan Rakennettu Täydellinen Aikuinen. Todellisuus on kuitenkin kaukana täydellisestä.
"Huono olo voi johtua myös alitajuisesta ajatuksesta, että perheen perustaminen oli vika tikki. SE on asia, josta ei ehkä uskalleta ääneen puhua. SE jää sisimpään ja purkautuu mitä kummallisimmilla tavoin..."
Toki tuo on yksi mahdollisuus. Vaan tuskin ainoa tai edes yleisin. Kuka tahansa voi listata syitä aloittaen lauseensa "voi" sanalla. Siitä lienee kuitenkin jonkin verran matkaa yleistettävyyteen.
"Sitä paitsi avioerot, huostaanotot, lastenpahoinpitelyt, -hyväksikäytöt ja lasten psyykkiset sairaudet syntyvät KAIKKI perheen sisällä. Siis syyt näihin ovat perheen sisällä."
Aika kummallisena pitäisin sitä ajatusta, että perhe elää jonkinlaisessa suljetussa tilassa, johon ei vaikuta mikään ulkopuolinen, ei yhteiskunnan arvot, aviomiehen potkut tai vaimon rakastaja.
"Jos on kaksi toisilleen täysin sopimatonta henkilöä mennyt yhteen vain siksi, että saavuttavat näin helpoimmin paikan auringossa, onnistumiselle ei juuri sijaa jää. Sillä onnistuneen liiton takana on muutakin kuin kiire saada jotakin aikaan!"
Tähän mielipiteeseen voin yhtyä. Kysymykseksi jääkin, kuinka moni av(i)oliitto on solmittu "vain siksi, että saavuttavat näin helpoimmin paikan auringossa". Uskallanpa epäillä, että viimekädessä aika harva.
Mielestäni näkökulmasi heijastaa juuri sellaista vanhakantaisuutta, joka mielestäsi pitäisi kyseenalaistaa. Kyseenalaistaminen vain kyseenalaistamisen vuoksi kun ei ole järin hedelmällistä. Pitäisi olla jonkinlaisia perusteita, muutakin kuin omat mutu-mielipiteet.
Tuomas
Nyt kuitenkin olen pakotettu kysymään, mikä sinun mielipiteesi takana on? Oma mutu-tuntuma??
Vai onko tullut tehtyä laajakin tutkimus siitä, miksi avioliitot solmitaan? Onko kokemusta kuin omastasi? Vai onko siitäkään?
Minun kanssani ei todellakaan tarvitse olla samaa mieltä. Mutta jos alat arvostella minun mielipidettäni on sinulla oltava todisteet siitä, että omani ovat väärät! Pelkkä "enpä usko", ei siinä kohdin oikein riitä...
Totta kai ulkopuolinen vaikuttaa, mutta terve aikuinen osaa kanavoida pahan olonsa muuhun kuin lasten tai puolison hakkaamiseen! Vai teilläkö se on niin, että jos isi saa potkut niin muija mukulat saa selkäänsä?
Ja mistä se vaimon rakastaja on kuvioon livahtanut? Eikö sekin jo kerro, ettei sisäinen kuvio toimi? Vai onko tämäkin idealistinen ajatus? Täydellisen Naisen Mallin Mukaan Rakennettu Täydellinen Ajatus.
;D Heh, heh. Hyvä yritys.
mette hyvä,
Yleensä tavataan ajatella, että todistamisen taakka olisi väitteen esittäjällä, ei sen kiistäjällä. Yleistyksen esittäjä tuokoon perustelunsa pöytään punnittavaksi.
Oikeastaan ainoat väitteeni, jotka tuossa kirjoituksessani tein olivat, että
1) todellisuudessa ihmiset ovat epätäydellisiä, eivätkä yllä täydellisten mallien tasolle. Tällä en suinkaan halunnut esittää hyväksyntääni puolison/lasten pahoinpitelemisella, vaan nostaa esille sen, että ihmisluonnon epätäydellisyydestä johtuen ihmiset purkavat asioita myös muilla tavoin kuin tuolla naisten suosimalla emansipoituneella puhumisella. Kuka murjottamalla, kuka nalkuttamalla, kuka rautaa nostelemalla... Luulenpa että lähes jokaiselta löytyy tätä väitettä tukevaa kokemuspohjaa. Oletko Sinä tästä väitteestä eri mieltä?
2) vähemmistö av(i)oliitoista solmitaan "vain siksi, että saavuttavat näin helpoimmin paikan auringossa". Tämä perustuu kieltämättä mutuun, osittain omaan kokemukseeni siitä, kuinka ystäväpiirissäni asiasta ajatellaan ja osin omaan avioliittooni. Oletko Sinä tuosta väitteestä eri mieltä?
Omista kirjoituksistasi löysin ainakin seuraavanlaisia väitteitä:
1) Kaikki niellään nykyään miettimättä.
2) Kukaan ei koskaan ajattele, että voisi elää elämänsä toisin (aika hullunkurinen väite, jos tarkemmin miettii)
3) Perheitä perustava ne, joilla ei ole uskallusta olla erilainen/kyseenalaistaa
4) Kaikki synnyttävät koko ajan
5) Kaikki "hyvyys" maailmassa lasketaan kuuluvaksi perheeseen/äitiyteen/vanhemmuuteen
6) Omilla aivoilla ajattelevaa pidetään omituisena
7) Itsenäisyys on yksinäisyyttä perheellisen silmin
8) Nainen, joka ei valitse äitiyttä heti kun se on mahdollista on "outo", kylmä ja omaan napaansa tuijottava paska, pintaliitäjä, joka ei miestä saakaan
9) Nainen ei saa olla hyvin koulutettu ja pitää sitä elämänsä tukipilarina enemmän kuin miestä ja lapsia (kuinka yhteiskunta mahtaisi suhtautua mieheen, joka pitää koulutustaan perhettään vankempana tukipilarina?)
Mahtaisiko Sinulta löytyä jonkinlaisia perusteluja vaikkapa nyt ensi alkuun ylle listatuille väitteille?
Tuomas
ei todistettua faktaa.
Onko sinun mutusi minun mutuampi jotenkin parempi? Sen kyseenalaistin!
Olen toiminut vuosikaudet sosiaalialalla. Olen kuunnellut kolmessa eri Suomen kaupungissa erilaisia tilityksi, miksi näin kävi. Asiakkaita minulla on ollut varovasti arvioiden tuhansia. Kaikki lapsiperheitä, koska aihealueeni oli sellainen.
Eli minun mutuni käsittää enemmän kuin ystäväni ja itseni, se sisältää ammattitaitoni! On myös tilastoitua tietoa, mutta koska ne ovat olleet pääasiassa vain työtäni varten, en niitä tietenkään tänne voi linkittää!
Täydellinen/epätäydellinen, no niin! Siitähän tuo koko homma lähti. Nyt olet sitä mieltä, ettei ihmiseltä voi vaatia täydellisyyttä, hetki sitten olit vielä sitä mieltä, että kunhan omistat lapsen, olet maailmannapa, ja täydellisen elämän omistaja, verrattuna niihin, joilla sitä ei ole...minä olen alusta asti tiennyt, ettei asia ole niin. Olen sen käytännössä nähnyt monet kerrat!
Ja...hmmm...minusta alkaa jotenkin tämä touhu vaikuttaa kumman tutulta...ehkä vielä saan selville miksi.
Mutta nyt minun on tehtävä työtä...
mette-kulta,
Kas, kas, sieltähän alkaa löytyä perusteluja, kun vähän potkii;) Pisteet siitä Sinulle. Tuon kun olisit esittänyt heti alussa, eivät olisi niin pompannut silmille nuo väitteesi. Mutta edelleen kannattaa huomata, että omaa aineistoasikaan tuskin voi kovin edustavana otoksena pitää, olettaen, että olet työskennellyt sosiaalihuollossa. Harvemmin sinne niitä ihmisiä eksyy, joilla kaikki on kunnossa.
Mutta edelleen vetelet melkoisia päätelmiä rajoitetusta materiaalista. Missähän kohtaa olen väittänyt, että minä (tai kukaan muukaan) olisi maailman napa tai täydellisyys, kun "omistaa lapsen" (olipas muuten outo sanavalinta)? Etenkään verrattuna niihin, joille tuota onnea ei ole suotu (kai varmaan tuossa provon tunnistat;).
Ehkäpä emme loppujen lopuksi olekaan eri mieltä siitä, miltä maailman pitäisi näyttää, korkeintaan siitä, miltä se nyt näyttää. Näkemyksesi taitaa olla piirun verran omaani kyynisempi.
Tuomas
Kyynisyys, johtuiskos ammatista?
Kyllä tässä hommassa sentään suhteellisuuden taju on säilynyt. Osaan suhteuttaa tilastot väestöön. Ei sun tarvitse siitä huolta kantaa.
Ettei vaan olisi niin, että kun katselee VAIN sitä omaa armasta napaa, unohtuu ympärillä elävien hätä? Näin nykyaikanen ihminen suhtautuu lähimmäisen hätään: "mitä se mulle kuuluu"
Niin oikeastaan voisin väittää, että näkemykseni on realistisempi. Tässä hommassa ja nykyisessänikin (pikkuisen eri nykyään), putoaa ne suomut silmiltä. Ei ole mitään harhaluuloja jäljellä, jotka haittaisivat "näkemistä".
Minä en ole ollut sosiaalihuollossa! Ja vaikka olisinkin, ovatko ne asiakkaat jotenkin mielestäsi itseäsi huonompia?
Korjaa hyvä ihminen asennettasi, saatat nimittäin joutua jonain päivänä sinne ihan itsekin! Vai kärsitkö mieluummin nälkää kuin alistut henkilöksi, jolla ei olekaan kaikki hyvin. Muista, että siihen ei aina voi itse vaikuttaa. Häpeä karsinoitumistasi!
Yhtä hyvin voi kysyä, kuinka moni tänne kirjoittava henkilö on oikeasti elämäänsä tyytyväinen. Onko todennäköistä, että oikeasta onnesta ja rauhasta nauttiva ihminen vaivautusi valehtelemaan täällä asioittensa olevan huonosti?
Aivan varmasti tämä palsta on täysin verrannollinen sosiaalihuollon asiakaskuntaan.
mette rakas,
On varsin valitettavaa, jos olet kirjoittelustani saanut sellaisen kuvan, että katselen VAIN sitä omaa napaani, ainakin itse mielelläni kuvittelen, ettei asia niin olisi. Toki ymmärrän, ettei kaikilla asiat ole hyvin, mutten kyllä yhdy mielipiteeseesi, jonka mukaan kaikilla asiat ovat päin h**vettiä. Realismi, inhorealismi, kyynisyys, asiaahan voi kutsua monella nimellä.
Isä Mitro esitty mielestäni hienon selityksen siihen, miksi "nykyaikanen ihminen suhtautuu lähimmäisen hätään: 'mitä se mulle kuuluu'". Syypää on pohjoismainen sosialistinen hyvinvointiyhteiskunta. Se nimittäin johtaa ajatusmalliin, jonka mukaan jokin "yhteiskunta" pitää huolta vähäosaisista, yksilön ei tarvitse heistä välittää. Maissa, joissa ei ole vastaavia sosiaaliturvarakennelmia esim. suvun turvaverkko on huomattavasti vahvempi. Kokolailla paradoksaalista vai mitä?
En oikein ymmärrä, miksi hermostuit oletuksestani, että työskentelisit sosiaalihuollossa. Pidätkö sosiaalihuollossa työskenteleviä jotenkin huonompina, vaikka ihan vaan alitajuisesti? Edelleen en ymmärrä, mistä vedit johtopäätöksen, jonka mukaan sosiaalihuollon asiakkaat olisivat mielstäni minua huonompia (olen muuten itsekin ko. organisaation asiakkaana ollut, ja itse asiassa vieläkin)? Siinäpä Sinulle pohdittavaa, vaikkapa viitekehyskessä "asenne".
Mitä tulee kysymykseen tämän palstan kirjoittajista verrattuna sosiaalihuollon asiakaskuntaan, olen kanssasi samaa mieltä, vertautuvat hyvin. Kumpikin edustaan asiasta pääsääntöisesti yhtä puolta, toinen puoli jää pimentoon.
Tuomas.
PS. Mikäli Sinua kiinnostaisi yhteiskunnallinen keskustelu hieman sofistikoituneemmalla foorumilla, voisin suositella poikkeamista Näkökulmalla (http://www.nakokulma.org)
"olettaen, että olet työskennellyt sosiaalihuollossa. Harvemmin sinne niitä ihmisiä eksyy, joilla kaikki on kunnossa. "
Hermostuin? Mistä sinä niin päättelet. Olisiko minun pitänyt myöntää olleeni sosiaalihuollossa työssä vain sinun mieliksesi? Ei kuule, perusteena tosi alkeellinen...
Tuossa ylläolevassa kirjoituksessa kirjoitat aivan selvällä suomenkielellä, että sosiaalihuoltoon eksyy harvemmin niitä ihmisiä, joilla on kaikki kunnossa. Ettei sosiaalihuollon asiakkaat olisikaan läpileikkaus väestöstä.
Menit vaan sekoittamaan pari asiaa. Ensinnäkin, minä en ole ollut siellä ;D ;D xD, vaan aivan toisenlaisessa työssä, jonka asiakkaana oli korkeissa viroissa olevia sekä toimeentulotuella eläviä perheitä.
Äläkä viitti Lauri, minua ei nämä puolustuspuheet juurikaan kiinnosta. Olen niin paljon sinua vanhempi, rikkaampi ja koulutetumpi, ettei kiinnostus millään riitä amistasoiseen väittelyyn siitä, mitä sinä olet ollut lukevinasi minun kirjoituksestani. Minulle se on herttasen sama, mitä tuon tasoinen ***** kirjoittelee minusta.
Joten asenne on sinulla sosiaalihuollossa asioivia kohtaan. Ja sekin on minulle herttasen sama, sillä sinua en missään elämäni vaiheessa tule tarvitsemaan asenteinesi.
Rakas Lauri.
mette-kulta,
"olettaen, että olet työskennellyt sosiaalihuollossa. Harvemmin sinne niitä ihmisiä eksyy, joilla kaikki on kunnossa."
Olen antanut itseni ymmärtää, että ihmiset tulevat sosiaalihuoltoon hakemaan apua ongelmiensa ratkaisemiseen. Jos ihmisellä on kaikki kunnossa, voitaisiin kai sanoa, ettei hänellä ole ongelmia, joiden ratkaisemiseen hän tarvitsisi apua.
Vastsuksesi viimeinen kappale oli minulle täyttä hepreaa. Kuka on Lauri? Edelleen pitäisin ilmaisua "Olen niin paljon sinua vanhempi, rikkaampi ja koulutetumpi, ettei kiinnostus millään riitä amistasoiseen väittelyyn siitä, mitä sinä olet ollut lukevinasi minun kirjoituksestani" kokolailla asenteellisuutta kuvaavana. Nähdäkseni "amistasolla", ainakin päätelmien vetämisen ja asioiden yksinkertaistamisen suhteen liikut pikemminkin Sinä kuin mina.
Luulenpa, että tämä riitti minulle.
Hyvää syksyn jatkoa Sinulle!
Tuomas
Sinä armas lauri/tuomas olet pitänyt keskustelun tason matalalla. Koska et ole uskaltaunut keskustelemaan asioista niiden oikeilla nimillä, vaan olet pitänyt nippelitietoa ja mututuntumaa pääasioina, yhdisteltynä sairaaseen saivarteluun.
Keskustelu ilman sinun heittojasi olisi varmasti sukeutunut paremmaksi...et uskaltanut antaa sen kulkea meten hamuamalle polulle, menikö pupu amispojan pöksyyn? Oliko vastus liian kova?
Kyllä se hyvä on, että kunnioittaa vanhempaa ja selvästi viisaampaa... mutta sinä olet pelkkä vitsi, lauriseni...
Erilaisuuden hyväksyminen voi jossain suhteessa olla hankalaa jos se ei toimi molempiin suuntiin... Se, että toinen esim. hyväksyy toisen elämäntyylin ja erilaisen valinnan, eikä toinen voi vastaavasti hyväksyä toisen valintaa, vaan siirtyy syytöksiin... onko se silloin erilaisuuden hyväksymistä?
Erilaisuutta on niin moninaista ja se on niin monisyistä, että onko kaikki valmiit hyväksymään kaiken erilaisuuden? Mene ja tiedä....
Nykyisessä tietoyhteiskunnassa joutuu väkisinkin miettimään ja pohtimaan ja kyseenalaistamaan asioita.
Perinteitä on niin paljon, mitä perinnettä nimenomaan tarkoitat? Sitäkö että nainen valitsee äityden ja perheen? Eikö se vastaavasti ole erilaisuutta lapsettoman kannalta? Onko lapseton valmis hyväksymään tämän erilaisuuden? Entä äidit, ovatko he valmiita hyväksymään lapsettomien erilaisuuden?
Osa ihmisistä hyväksyy varmaan erilaisuuden enempiä pohtimatta, toisilla se herättää suuria ajatuksia ja jotkut valitettavasti eivät erilaisuutta voi hyväksyä. Mutta eikös sekin ole erilaisuutta;)
En ymmärrä yhtään, miksi tätä keskustelua pitää kuljetta aiheessa, jota se ei koske.
Miksi nainen, joka ei valitse äitiyttä heti kun se on mahdollista on "outo", kylmä ja omaan napaansa tuijottava paska, pintaliitäjä, joka ei miestä saakaan? Onko joku kunnia saada mies "lankaan"? Sekö vasta antaa naiselle arvon?
Miksi nainen ei saa olla hyvin koulutettu ja pitää sitä elämänsä tukipilarina enemmän kuin miestä ja lapsia? Mitä hänelle jää, kun äijä häipyy (tai parisuhde hiipuu muuten) ja muksut lakkaavat tarvitsemasta?
Miksi kaikki "hyvyys" maailmassa lasketaan kuuluvaksi perheeseen/äitiyteen/vanhemmuuteen?
Kuitenkin on joka vuosi uudet ennätykset avioeroissa ja lasten pahoinpitelyissä, huostaanotoissa ja lasten psyykkisissä sairauksissa/kuntoutuksissa ja perheväkivallassa!! MIKSI, jos kaikki hyvyys asuu automaatin lailla perheissä/vanhemmuudessa? MIKSI, jos perheen perustavat vain ne ihmiset, jotka siihen oikeasti pystyvät? ? Ne ns. paremmat ihmiset.
Miksi omilla aivoilla ajattelevaa pidetään omituisena?
Miksi itsenäisyys on yksinäisyyttä perheellisen silmin?
Kun totuus on kuitenkin taruakin kummallisempi. Kukaan ei saa lapsilleen sairaanhoitoa, jos ei ole koulutettua henkilökuntaa sitä antamassa.(psykiatria mm.) Jonkun on siis pakko asettaa perheen edelle ammatti ja ura. Muuten meillä ei ole edes kunnon lääkäreitä. (tästäkö johtuu lääkäripula?) Kiitos tästä tulee haukkumisena ja esittämällä kaikenlaisia lapsellisia väitteitä lapsettomasta.
Perheellinen tarvitsee yhtä ja toista, mitä vain "perinteistä" järjestystä uhmaava voi antaa. Ovatko hekin yhtä outoja?
Tarvitaan sijaisia työpaikoille.(äitiyslomat, sairaslomat, työajanlyhennys yms)Mikään ei ole itsestään selvyys, jos ketjusta poistetaan kokonaan yksi siihen kiinteästi kuuluva osanen! KOSKA HE OVAT OUTOJA JA EI-HYVÄKSYTTÄVIÄ...
Perheetön (tai sen perustamista lykkäävä) mahdollistaa perheellisten elämän.
Kuten jo varmaan moni tietääkin olen itse yh. Mutta en silti allekirjoita puoltakaan teidän väittämistänne tässä asiassa.
Tiedän, mitä on olla äiti. Tiedän vanhana synnyttäneenä, mitä on elää sinkkuna. Tiedän, mitä on olla avioliitossa.
Lastani en pois antaisi, mutta kaikkein helpointa elämä on sinkkuna.
Että vedät herneen nenään. Halusin vaan selvityksen siihen minkälaista erilaisuuden hyväksymistä tarkoitat? Kun sitä on niin paljon, meinaan erilaisuutta. Minä en ole kyseenalaistanut sinun valintojasi tai elämääsi. Minä pyrin hyväksymään ihmiset sellaisena kuin he ovat...Halusin vain ymmärtää sinun näkökantaasi ja ajatuksiasi, sori jos pahoitin mielesi.
Sinun mielestäsi siis sinkkuna olo on helpompaa kuin aviossa? Ymmärsinkö oikein? Sehän on sinun elämäsi ja päätöksesi ja tärkeintä että itse olet onnellinen!
Halusin vain pohtia sitä erilaisuutta ja sen hyväksymistä ja esittää näkökantoja asioihin. Keskusteluun kuuluu myös erilaisten näkökantojen esittäminen, eikö vain?
Sinun kirjoituksesta tulee valitettavasti sellainen olo, ettet itse hyväksy näitä äitejä jotka todellakin elävät onnellisena perheensä kanssa. Ei kai se, että on äiti tarkoita sitä, ettei voisi olla hyvin koulutettu omilla aivoillaan ajatteleva ihminen. Onko sitäpaitsi mies saatu "lankaan" jos hän itse haluaa naimisiin ja lapsia?
Minulle henkilökohtaisella tasolla on aivan sama elääkö nainen sinkkuna, yksinhuoltajana, aviossa tai miten tahansa, tärkeintä on että kukin on onnellinen tahollansa.
Eri asia on minkälaista erilaisuutta ihmiset ovat valmiita ymmärtämään, erilaisuus on vaan niin julmetun laaja sana, kun jokainen ihminen on yksilö ja erilainen.
Sitä en tiedä miksi kaikki "hyvyys" katsottaisiin kuulumaan perheeseen ja vanhemmuuteen...Kun itse en tuota mieltä ainakaan ole...
Maailmassa on monenlaista hyvyyttä ja todennäköisesti sitä meissä kaikissa on, perhe ei ole mikään itseisarvo, ja eikö sinkkukin ole perhe;) tai homoparit:) ja yksinhuoltajat:) nykyään perheitäkin on niin monenlaisia.
En tiedä luetaanko me vain toistemme tekstejä jotenkin koko ajan negatiivisessa valossa, mieltäsi en tahtonut pahoittaa vaan ymmärtää näkökantaasi:)
vielä tähän, että olen pitkälle samaa mieltä kanssasi, että jotkin äidit valitettavasti pitävät lapsettomia kylminä ja itsekeskeisinä...
Mutta en ymmärrä sitä miksi lapsettomat sitten näillä palstoilla tulevat haukkumaan ja ivaamaan niitä joilla lapsia on. Minusta on jotenkin ristiriitaista, että elämäänsä onnellinen lapseton tulee tänne palstalle nälvimään niitä joilla on lapsia. Uskon kuitenkin, että vähemmistö äideistä ajattelee lapsettomista negatiivisesti...
Maailmassa tarvitaan molempia lapsettomia ja lapsellisia!
Et pahoittanut mieltäni! Enkä vetänyt hernettä nenääni! Kaikkea en edes osoittanut sinulle, osa meni nimimerkille "faijalle", joka niitä kyssäreitä kaipasi. Eipä ole äijästä mitään kuulunut...liekö jo nyt LIIAN selvät kysymykset ;)
Minä seison omien valintojeni takana. Kerroin sen vain, jottei taas aleta sanoa, ettei minulla olisi kokemusta puhua näistä asioista.
..."ettet hyväksy näitä äitejä jotka todellakin elävät onnellisina perheensä kanssa"...
Toivon, ettet kääntele asiaa.
Nyt on kyse siitä, että jos perhe ja äitiys on vain harvojen ONNISTUNEIDEN ihmisten onni, miksi on perheiden sisällä niin paljon pahoinvointia, jota yhteiskunta joutuu makselemaan?
Vai olisiko kuitenkin niin, ettei perhe olekaan mikään tae mistään!!?? Ettei perheen sisällä elävät olekaan yhtään sen parempia ihmisiä kuin muutkaan?
Entäpä, jos useampi kyseenalaistaisi sen helpoimman tien "onneen", eikä perustaisi perhettä heti kun värkit sen sallivat, olisiko vähemmän pahoinvointia? Uskon, että olisi!
Niiden perheellisten elämään, jotka hoitavat asiansa ja lapsensa hyvin, ei täällä haeta vastauksia. Ymmärtänet myös sen.
Minä en ainakaan lue negatiivisesti. Maailma on muutenkin niin negatiivinen paikka kaikkine sortoineen ja syrjimisineen, ettei sitä tarvi lisätä yhtään vapaaehtoisesti.
Olen tottunut keskustelija. En minä ota näitä asioita itseeni :)
Pysytään nyt vain siinä ajatuksessa, että täällä niin moni ihminen on valmis kuittaamaan itsensä muita paremmaksi sen vuoksi, että on perheellinen. Silloin voi hyvällä syyllä kysyä, MIKSI? Kun minusta se ei ole tae mistään!
Olisiko niin, että koska tietyt äidit pitävät itsenäistä naista kylmänä ja itsekeskeisenä, heillä on myös motiivia sanoa vastaan.
Sillä aivan älytön ajatus on, että se onko lapsia vai ei, olisi joku hyvyyden/paremmuuden mittari!
Samoin minusta on ristiriitaista, että joku onnellinen perheenäiti tulee tänne kyselemään piloille menneen avioliittonsa perään. Sehän on joko onnellinen tai sitten ei.
Tosiaan tarvitaan molempia, ilman toista ei ole toista!
Se on totta ettei perheen perustaminen ole tae mistään, ei ainakaan varmasta onnesta! Onni ei ole pysyvä tila jos sen eteen ei tee mitään! Toisaalta onko minkään valinnan tekeminen tässä elämässä tae mistään? :) Eikä varmasti äitys tee ihmisestä sen parempaa kuin muutkaan, eri asia on olla omassa äitydessään hyvä!
Totta myös että nykyään perheiden pahoinvointi lisääntyy, ja ainakin osittain syy on siinä ettei vanhemmat muista enää tehdä työtä oman tai puolison saatikka lapsien onnellisuuden eteen...
Enpä minäkään voi kuin esittää sen saman kysymyksen: MIKSI? :)
Mihin tarkoitukseen nämä sivut ovat perustettu?Luulin, että täällä voi vaihtaa ajatuksia perhe-elämästä.
Käsittääkseni suurinosa suomalaisista vielä elää perheinä ja johtunekko pahoinvointi osaksi siitä.Kyllä se pahoinvointi sitten siirtyy yksinäisiin/lapsettomiin ihmisiin, kun lakataan tekemästä niitä lapsia.Nyt on trendikästä olla lapseton ja parempi tietysti niin, että pysyy nyky yhteiskunnan menoissa mukana.Ei joudu lapset olemaan kaiken aikaa hoidossa, sillä kohtahan he ressukat eivät tiedä kuka on isi ja äiti.
Todella surullista lukea tekstiä siitä, kuinka yhteiskunta joutuu maksamaan lapsiperheiden aiheuttamat ongelmat.Siinä käy hyvin ilmi kuinka lapsi kielteiseksi asenteet on muuttumassa.Luulisi olevan suurempi huolenaihe alkoholistit joiden hoitoon upotettu raha on ihan hukkaanheitetty.Siitä ei saa mitään vastinetta.
Ottakaamme toinen näkökulma asiaan.Nyky yhteiskunta vaatii valtavasti.Vanhemmat yrittävät kaikkensa.Koko ajan tulee lisää työttömyyttä.Siinä ensimmäisenä joutuvat koville ketkäs muut, kuin lapsiperheet.Ah kuinka moni hoitaisikaan kaikki asiansa täysin itse jos vaan olisi mahdollisuus.Se joka ei ole kokenut millaista on kun ns. perheellinen jää työttömäksi ja kaikki asiat pitäisi kuitenkin hoitaa, ei tiedä mitä se on.Sanotaan vaan, että sosiaali turva on niin hyvä että hoitaa kaiken, mutta se ei pidä paikkaansa.
Tarkennus:miksi käytän nimitystä ns.perheellinen on siksi, että mielestäni perhe on myös sellainen johon ei kuulu kuin esim. kaksi aikuista ja vaikkapa eläin.
Ja nyt sitten joku viisas varmaan laukaisee:miksi hankkia lapsia...siinäpä se.Meitä on kuitenkin vielä ihmisiä jotka rakastamme niitä aidosti ja haluamme kokea sen onnen ja myös vaikeuden.Tietääkseni se ei ole väärin?!
tiedän, että kaikki yh:t niputetaan muutaman harvan epäonnistuneen mukaan koko joukko samanlaisiksi epäonnistuneiksi yksilöiksi.
On suorastaan hämmästyttävää, että kaikki perheelliset niputtavat itsensä muutaman onnistuneen mukaan, kun suuri osa joutuu vuositasolla eroamaan, antamaan lapsensa huostaan, lapsia pahoinpidellään ja hyväksikäytetään, lapsia joudutaan psyykkisesti kuntouttamaan. Voiko kukaan parhaalla tahdollakaan sanoa, että ne olivat ONNISTUNEITA perheitä?
Esitin ainoastaan ajatuksen, että jospa avioliitoista ja perheistä onnistuisi suurempi prosentti, jos sitä ei pidettäisi vuosisatoja vanhan perinteen mukaan statuksena. Tällöin siihen lankeaa sellaisetkin, jotka muuten sen jättäisivät väliin ja yrittäisivät muutoin tulla "kunniallisiksi".
Kuin käyttämällä sitä helpointa tietä.
Haluan sanoa, ettei vanhemmuus ole mikään status "aidolle" ihmiselle. Ja kun hetki näin eletään, vanhemmuuteen ei kukaan edes ala, koska siihen pystyvät kaikki, joilla värkit toimivat. Sille ei muuta edellytystä ole.
Puhuit lapsikielteisyydestä. Itse en ole ikinä asiaan törmännyt. Omalla työmaallani on nytkin lapseni sairastuessa vakavammin otettu tarpeeni huomioon. Mutta...en tiedä uskallanko sanoa. Minulla on ns. kunnon ammatti.
Usein ne joilla on tiukkaa lasten ja työn yhdistämisessä ovat huonosti koulutettuja tai jopa kouluttamattomia. Näitä henkilöitä työllistävät alat suhtautuvat kaikkein hankalammin yhtälöön lapsi-työ.
Otetaan kolmas näkökulma asiaan:
Nyky-yhteiskunta vaatii valtavasti. Se on totta. Mutta miksi?
1)Koska yritysten pitää saada osingot omistajilleen maksettua. 2)Koska palkat ovat tosi huonoja aloilla, joissa ei koulutusta tarvita (en tarkoita koulutuksella amista tai lukiota, vaan korkeakoulututkintoa tai vielä ylempää)
Suurin osa taistelee keskipalkan ja alle keskipalkan tuloilla vuodesta toiseen. Joku aika sitten keskipalkka oli n. 3000€ brutto.
3)Koska verot ovat korkeat jää käteen vain "vähän".
Miksi verot ovat korkeat?
Koska meillä on suuri joukko ihmisiä työttömänä. He siitä huolimatta tekevät lisää ihmisiä, vaikka eivät pysty itseäänkään elättämään.
Ensisynnyttäjien keski-ikä on korkealla. Miksi? Samasta syystä. Verot ovat korkealla ja työpaikat nuorille naisille epävarmoja. Ne, jotka eivät itseään kouluttaneet vaan aloittivat perheen perustamisen heti kun värkit siihen pystyivät, syövät näiden koulutettujen ja työssäölevien leipää. Samoin siirtävät perheenperustamista. Tasa-arvoa?
Voidaan sanoa, että tästä syystä he joutuvat lykkäämään omaa päätöstään perustaa perhe. Onko se oikein?
Kyseenalaistan vahvasti edelleen tuon, että jokainen perheen perustanut tietäisi, mihin on ryhtynyt. Ja sen, että jokainen lapsen "saanut" rakastaa häntä niin paljon, ettei ikinä sortusi mihinkään pahaan lapsen kannalta.
Varmasti on niitäkin, jotka rakastavat, mutta rakkaus ei salli kohteensa kärsiä...
Minäkin olen seurannut tätä keskustelua vähän hämmentyneenä ja harmissani. Olen itse yh ja minun on vaikea kuvitella itseäni enää nk. normaaliss ydinperheessä, sen verran nautin itsenäisyydestäni, jota monet täysin erheellisesti yksinäisyytenä pitävät.
Mutta minua masentaa se sormellaosoittelu, mikä tässä on rehottanut: kumpikin osapuoli istuu tiukasti poterossaan ja heittää mutaa toisten ylle.
Mette on mielestäni monessa asiassa oikeassa ja olen itse ajatellut hyvin pitkälti samansuuntaisia ajatuksia. Koko yhteiskunta, kaikki sen rakenteet ja toiminta lähtevät edelleen ydinperhe-ideologiasta, vaikka sinkku- ja yh-taloudet lisääntyvät koko ajan huimaa vauhtia. Samaan aikaan perheiden alamäki jatkuu. Lapset voivat huonosti, uskottomuus on noussut megalomaanisiin mittoihin (tosi on, kukaan ei enää ole uskollinen), perheväkivalta lisääntyy.
Meidät on tehokkaasti sosiaalistettu (kasvatettu, uskoteltu) ajattelemaan, että ainoastaan isä-äiti-2 lasta-kultainen noutaja -perheessä voi elää ehjää, täysipainoista elämää. Eihän ydinperhe ole edes kovin vanha keksintö.
Meten kanssa olen yhtä mieltä siinäkin, että kunnollinen ja "sivistynyt" ammatti auttaa perheen ja työelämän yhteensovittamisessa valtavasti. Itselläni raha on toisinaan ollut tiukemmassa, mutta henkinen ilmapiiri on korvannut runsain määrin aineelliset (pienet) puutteet.
Mette kyseenalaistaa myös sen, että jokainen perheen perustava tietäisi mihin on ryhtynyt. Oikeassa olet jälleen. Tosin ihan aina ei tarvitsekaan tietää, elämää ei voi koskaan sataprosenttisesti hallita ja osa sen viehätyksestä piileekin arvaamattomuudessa. Joskus pitää myös osata "antaa mennä ja kattoo, kuinka tytön käy"...
Olen itse ollut sinkku, avoliitossa, avioliitossa ja yksinhuoltajana. Minulla on siis perspektiiviä kaikkiin näihin rooleihin. Mutta ehdottomasti parasta aikaa elän nyt: lapset melkein aikuisia, ja minä vasta vähän yli 40 - ja kohta taas vapaa kuin taivaan lintu.
Vihdoinkin! Olet ajatellut samoja asioita, sen huomaa.
Tiedän myös, että perhemalli on kaikkea muuta kuin mainitsemasi ydinperhe.
Jos lasketaan tästä maasta niitä perheitä, joissa on biologisilla vanhemmilla biologinen lapsi tai pari ja se kultainen noutaja, on tuloksena, että tällainen perhe on hyvin nuori.
Jos otetaan esim. edustamamme nelikymppiset alkaa olla näitä "ydinperheitä" tosi harvassa!
Tästäkin voi päätellä jotakin...kato on käynyt...:)
Kaikkein pahinta on se, että vaikka koko ajan epätyypilliset perheet lisääntyvät, ja ydinperheet sitä myötä vähenevät, siltikin se määrää tahdin. Vaikka on siis katoava luonnonvara...
Ihan samallalailla niputetaan perheelliset.Siinäpä ongelma,sinä näet asian niin, että suurin osa perheellisistä on epäonnistunut ja yksinhuoltajista taas suurinosa onnistunut...ja syyksi varmaan käy se, että he ovat tajunneet erota tai kenties hankkiutua raskaaksi ja haluavat elää tietoisesti ilman miestä.En oikein ymmärrä tuotakaan näkökantaa.
Miksi et voi myöntää, että on paljonkin onnistuneita perheitä? Kuinka katkera olet elämästä, kun teilaat lapsiperheet noin?Ei voi väittää, että hyväksikäyttöä tai pahoinpitelyitä on vain lapsiperheissä.On yksinhuoltaja perheissäkin.
Lapsi kielteisyys tulee esille paljonkin eri tilanteissa mm.työnhaussa.Ja hyvin ilmaisit kuinka et pidä kotiäitiä missään arvossa.Se sinun kunnon ammatti ei todellakaan enää tänäpäivänä ole mikään tae siitä, että töitä olisi 100% varmasti koko elämäsi eläkeikään asti.On paljon tämänkin vuoden puolella jäänyt ihmisiä työttömiksi "kunnon ammateista".Ihan ilman omaa syytään.
Ehkäpä tässä pitäisi ottaa se raju linja ja perustaa tämän maan tulevaisuus vaan teidän "kunnon ammatin" ja korkeakoulujen käyneiden vastuulle.Eipähän teidän sitten tarvitsisi narista kun joudutte mukamas elättämään pohjasakkaa jotka ovat halunneet tavallisen duunarin elämän ja käyneet "vain" amiskan.
Kantasi on selvä, kuulut selvästikkin ryhmään, joka katsoo vain korkeakouluja käyneet kunnon kansalaisiksi.Harmi vaan että niin paljon on "parempien perheiden ja kunnon ammatin" hankkineiden lapsilla esim. huumeongelmia.Mutta heiltähän sitä rahaa löytyy...
Kuitenkin ihan näin tavallisen amiskan käyneenä, pidän vielä itseäni ja perhettäni ihan yhtä hyvänä kansalaisena, kuin korkeakouluja käynyt perheellinen tai yksinhuoltaja.
ensinnäkin, yh-perhe on lapsiperhe siinä kuin muutkin!
Ja kun "normaali" kahden aikuisen lapsiperhe epäonnistuu siitä tulee onnistunut yh-perhe!
Minulla on töitä, niin kauan kuin jaksan tehdä...on puhuttu jopa yli normaalin eläkeiän ylittävätä työsuhteesta...olen nimittäin jo liki viisikymppinen nyt :) Eri asia on, jos sairastun vakavasti, mutta siihen muutokseen rahallisesti ei tule muutosta, koska minulla on kattavat vakuutukset ja omaeläke, sekä kohtuullisesti omaisuutta, jota yh ei tietenkään saisi omistaa.
Valitettavasti tämä maa suree menetettyjä (ulkomaille) akateemisia osaajiaan. Turhaan sinun mielestäsi, mutta he ovat osaajajoukko, jota ilman sinunkaan tautisi ei parane (mm.)
"Kuitenkin ihan näin tavallisen amiskan käyneenä, pidän vielä itseäni ja perhettäni ihan yhtä hyvänä kansalaisena, kuin korkeakouluja käynyt perheellinen tai yksinhuoltaja."
Kirjoitat, mutta oletko tietoinen, että harhasi saattaa jo kuomenna päättyä ja lapsesi jäädä kiinni huumeiden käytöstä...
Olen ajatellut ja paljonkin.Mutta kaikki on mahdollista ja kukaan ei voi varmuudella tietää huomisesta.Siltikään en tunne itseäni ja perhettäni huonommaksi kuin sinä.Joihinkin saattaa maallinen mammona tehdä suurenkin vaikutuksen mutta minuun ei.Omistan minäkin talon ja pikku pläntin maata, jonka olemme myös itse maksaneet vaikka emme olekkaan korkeasti koulutettuja.En voi millään tuntea huonommuutta.Tietääkseni en elä harhassa jos elän tätä hetkeä.Olen kohdannut niin paljon kaikenlaista, että tiedän että jo seuraava tunti voi muuttaa elämän suunnan...muukin kuin sairaus, että älähän sinäkään liikoja luota mammonasi turvaan,rahalla ei kaikkea saa.Ja mistä päättelet ettei yh saisi omistaa mitään?!Kumma luulo tuokin.En todellakaan liikoja luottaisi rahan voimaan,sillä se ei tuo onnea, se on vain välttämätön paha joka kylläkin jossain suhteessa helpottaa elämää...
Hyvä hämmästynyt,
Kerrassaan terävää ja kohdalleen osuvaa analyysia. Sen todisti viimeistään saamasi vastaus.
Eipä ole ensimmäinen kerta, kun niputtamisesta ja ketegorisoimisesta valittava osoittautuu itse siksi pahimman laadun niputtajaksi.
Tuomas
Tulihan se sieltä,elämme eu:ssa...
Siinäpä syytä kyseenalaistaa sellainen homma kuin lastenhankinta...suomalaiset kuolevat sukupuuttoon tällä menolla, vaan onko tuolla nyt niin väliä.
Eiköhän se ole melko hyvin ymmärretty, että jotkut haluavat elää ilman lapsia,siinähän sitten haluavat,mutta onko se nyt sitten niin, kun varmaankin suurinosa vielä haluaa naimisiin tai ainakin lapsia, niin sitä sitten eletään vanhanaikaisesti?Niinkö?
Ehkäpä tätä ajattelutapaa voisi käydä kylvämässä kehitysmaihin, mutta että täällä ajatellaan noin..
Että eikun sitten pedantin tyyliin,eletään nykyaikaisesti.Ehkäpä tässä sitte ajetaan takaa sitäkin, että me tavalliset taatelin tallaajat jättäkäämme sukumme jatko "jalostus" ja täyttäkää te parempiosaiset ja fiksummat maa.Voi olla aikojen päästä kovin tyhjää täällä,mutta mahtuupa pakolaisia enemmän.
Tuossa joku väitti, että lapsiperheet olisivat valtaenemmistössä.
Tein vähän tutkimustyötä.
Vuoden 1997 alussa Suomessa oli perheitä seuraavasti:
aviopari+lapsia 566 700
aviopari, ei lapsia 403 600
äiti+lapsia 159 600
avopari, ei lapsia 140 200
avopari+lapsia 88 900
isä+lapsia 27 500
Näihin perheryhmiin kuului 80% koko väestöstä. Siis 20% oli yksinäisiä!
Jos taas lasketaan tuosta ne perheet, joissa lapsia on ja ne, joissa ei ole, on tilanne seuraava:
lapsiperheitä yhteensä 842 700
lapsettomia perheitä 543 800 ja ne 20% väestöstä eli roimasti enemmän lapsettomia kuin perheitä, joissa on lapsia...
Ja kaikki yhtä arvokkaita:)
Ja suurinosa tarvitsee jossain vaiheessa elämäänsä jonkinlaista tukea; henkistä, taloudellista, ihan vaan ystävää ja neuvoa...
Tilastokeskuksen tietojen mukaan vuonna 2001 lapsettomia perheitä oli 613 005. Lapsiperheitä oli 794 754. Perheväestöön kuului yhteensä 4 046 205 ihmistä, kun ihmisiä oli yhteensä 5 194 901.
Vuonna 2001 perheettömiä aikuisia oli siis 1 148 696. Avo- ja avioliitossa eläviä lapsettomia ja sinkkuja oli yhteensä siis 2 374 706.
Vuonna 2001 lapsiperheessä eläviä ihmisiä oli 2 820 195.
Lapsiperheessä eläviä aikuisia ja alle 18-vuotiaita lapsia on siis enemmän kuin perheettömiä ja lapsettomassa parisuhteessa eläviä.
Lisäksi täytyy ottaa huomioon, että tilastot eivät kerro sitä, kuinka monta yli 18-vuotiasta lasta asuu edelleen perheensä kanssa samassa taloudessa.
mette hyvä,
Voithan toki vertailla talouksia yksi yhteen, jolloin luvuista saataisiin suunnilleen seuraavia (Lähde: Tilastokeskus, 2001 luvut) :
Lapsitalouksia: 797 000
Lapsettomia talouksia: 1 777 000
Vaan jospa otamme lähtökohdaksi väestön?
Lapsitaloudessa eläviä: 2 816 000
Lapsettomassa taloudessa eläviä: 2 390 000
Kumpi on Sinusta mielekkäämpi laskentatapa?
Tuomas
minun olevan väärässä!
Mutta, minä puhuin PERHEIDEN lukumäärästä, en siis henkilöiden lukumäärästä, koska jos lasketaan henkilöt tulevat mukaan myös lapset...ja puhehan oli VAIN aikuisista...viittä miljoonaa aikuista ei sentään Suomesta löydy!!
Joten huomaatko missä tulit tehneeksi virheen?
("Perheväestöön kuului yhteensä 4 046 205 ihmistä, kun ihmisiä oli yhteensä 5 194 901")
;D Heh, hee. Hyvä yritys jälleen...
EMÄVALEEN...nimittäin jos puhutaan perheistä, täytyy puhua perheiden lukumäärästä, ei henkilöiden lukumäärästä...Eikö sinusta? Millä ihmeen tavalla ne muuten ovat vertailukelpoiset? Talouden perustaa myös yksinasuva!
Et voi sisällyttää väestöön muita kuin aikuiset, koska ne eivät enää ole vertailukelpoiset, jos verrataan lapsia (jotka yksin eivät perusta taloutta) ja aikuisia! Haloo!
Ai niin, ainut millä sä pääset niskan päälle on verrata henkilölukua...se vaan valitettavasti sisältää lapsetkin...
Mulla on tahän vielä sanottavaa, mutta valitettavasti olen työssäkäyvä vanhempi, joten minun on välillä keskityttävä myös siihen.
lapsettomia perheitä 613 005 ja lapsellisia perheitä 794 754.
Eka kyssäri, mitä olet laskenu perheisiin kuuluviksi?
Toinen kyssäri, miten perheetön aikuinen on listassa mukana?
Kolmas kyssäri, mistä sait avo-avio ja sinkut eriteltynä tästä "faktasta", jota meille tuuppaat?
Neljäs kyssäri, millä perusteella lapsiperheessä eläviä aikuisia on enemmän kuin lapsettomissa perheissä eläviä aikuisia?
Viides kyssäri, mitä väliä sillä on, onko lapsi jo 18 v, vai alle?
Eli ???????????????????????????????????????????
Lapsettomia perheitä, eli 2 aikuista 613 005 x 2 = 1. 226 010, mutta nää oli vasta perheet. Mistä saa yksinasuvat?
Ilmoitat, että perheväestöön kuuluu 4. 046 205 henkilöä. 5. 194 901 - 4. 046 205 = 1. 148 696 yksinasuvaa. Mette sanoikin että 20% väestöstä...
1. 226 010 + 1. 148 696 = 2. 374 707 henkilöä/lapsetonta
Lapsiperheitä 794 754, vaikka jokaisessa perheessä olisi KAKSI vanhempaa (mitä niissä ei ole, sillä yh:jia on jo 170 000) jää luku pienemmäksi kuin lapsettomien kohdalla. Joten se siitä! Mette oli oikeassa.
Ps.Tiedoksi, että lasten lukumäärä on n. 1.2 miljoonaa.
Jos laskemme lapsiperheissä asuvien aikuisten määrää verrattuna vastaaviin lapsettomiin, on peli selvä. Se on, että lapsettomia on enemmän.
En ihan tajunnut tuota Tuomaksen ja faijan laskutyyliä. Mutta oletin, että laskivat lapset mukaan. Suomessa on nykyään n. 1,2 miljoonaa alaikäistä lasta. Lapsiperhe on ainoastaan sellainen, jossa on alaikäinen lapsi, ei ole siis väliä onko huoltajia kaksi vai yksi. Onko uusioperhe vai ydinperhe.
Eikö se perheenperustaminen olisi aikuisten tehtävä? Lapset keskenään eivät tosiaan perhettä voi perustaa. Älkääkä viitsikö saivarrella iällä...he ovat kuitenkin vähemmistö ja mukana jo lapsiperheissä...
Tuomas...Timo...äh, Lauri!
Niin.
Miksi minun tuo pitää valita? Sinulle on sopiva se, missä minä jään hopealle. Olet huono häviäjä, helkutin hyvä provoilija ja liian läpinäkyvä riidanhaastaja. Päivät tylsiä ja pitkiä?
Kait nyt sinäkin sentään ymmärrät (vai olenko yliarvioinut älysi), ettei lapset perusta perheitä vaan aikuiset. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta ovat vanhemmat aikuisia. Tilastoissa myös ne lapsiperheet, joitten vanhemmat ovat alaikäisiä lasketaan lapsiperheeksi, kuten aikuisen ja lapsen perhekin.
Ymmärrän kyllä senkin, että AINOA tapa VOITTAA oli vetää tuo henkilömäärä asiaan mukaan...jos olisin ehtinyt, olisin "tilastotieteeseeni" sen laittanut, mutta kun työt kutsuvat aina välillä, pitkin päivää...joten en ehtinyt.
Tätä keskustelua seuranneena annan yhteenvedon.
En sen vuoksi, että olisin ainoa joka niin
voi tehdä, vaan sen vuoksi,
että keskustelijat ovat hiljentyneet.
Niin luulen.
Kaikki, tai lähes kaikki sanottava on
jo sanottu.
Myös sinä voit tehdä yhteenvetosi.
En ala ollenkaan spekuloimaan aiheilla, en
myöskään vastauksilla.
Siis, lyhyesti ja ytimekkäästi
kaikki olivat oikeassa
ja kaikki olivat väärässä.
Yksi teki sitä ja toinen tätä.
Loppukaneettina jäi mieleen meten mieletön
tietämys aiheesta, josta puhui.
Myös Tuomas oli hyvin jäljillä
unohtaen kuitenkin sen,
ettei mutu-tunteella voi, eikä saa,
perustella asioita. (Näin tärkeitä).
Hyviä kommentteja antoivat myös hiiri,
sara ja faija,
sillä erotuksella,
että faija ampui puskasta pahemmin kuin muut.
Hän on verbaalinen lahjakkuus,
mikä ei varmastikaan jäänyt keneltäkään
huomaamatta,
mutta oliko hänellä tarpeeksi faktoja..,
sen jokainen päättää mielessään.
Ketju sinällään oli hyvin asiallinen
ja mielettömän mielenkiintoinen.
Sitä kelpasi kyllä seurata, koska kukaan
meistä ei ole alansa osaaja täydellisenä.
mette löi pöytään faktoja,
joita miettiessä moni varmasti ajatteli,
että näinkö meillä oikeasti Suomessa asiat ovat?
Ovat varmaankin, sitä ei voi kiistää,
mutta ehkä voimme tehdä asialle jotakin!
Jokainen tätä lukeva tästä lähin lupaa
miettiä omaa elämäänsä uudella tavalla.
Katsotaan, mihin me pystymme. :))
PS. Äitini, joka asuu yksin tapaa sanoa;
no, minun perheeni on aika pieni nykyään. ;))
Vahingossa laitoin sinun vastaukseesi, pöh! ;)
Kannattaa todella tehdä töitä hiukan enemmän, eikä kuluttaa kallista työaikaa täällä...
minä olen kyllä osastonjohtaja...
No mitäs sitten.Sitä suuremmalla syyllä luulisi käyttävän kalliin aikansa muuhun kuin tällaiseen!
mulla on niitä alaisia...
erikseen ja kaikille yhdessä.
On olemassa ihmisiä, joille tää
netti ei edusta koko elämää.
Täällä "voittaminen" tai häviiminen"
ei tee kesää eikä talvea.
Olen näitä juttuja lukiessani
monta kertaa huomannut, että se,
jolle nää vähiten merkkaa, saa
eniten huutia osakseen.
Niiltä ilmeisesti, joille tää
on koko elämän...
Jotenkin tuntuu, että ne
henkilöt, eivät ole vielä
niin vieraantuneita elämästä,
jotka saavat huudot ja haukkumiset.
Ensinnäkin, he kestävät sen
varmasti paremmin kuin sellainen,
joka ei häviötä täällä halua.
On tässäkin ketjussa ollut hupia
seurata, miten eräillä on kova
tarve aina saada muunnettua toisen
sanoma toiseksi. Mieluummin
päälaelleen.
Keskustelupalstana tää suomi24 on
tosi surkee. Ei täällä voi keskustella.
Täällä ei voi olla mitään mielipidettä,
sillä varmasti se lyödään lyttyyn.
Se kai ei sentään ole keskustelun
tarkoitus.
Toivon kovasti, että tänne saadaan
"kovemmat" otteet aikaiseksi, jotta
tänne voi palata rayhassa keskustelemaan.
Ai niin, tässä nyt, kun kissa ei ole
kotona, hiiret hyppii pöydällä...
sen olen huomannut monet kerrat!
On se varmaan hienoa, ja antaa
tunteen että MINÄ VOITIN, OLEN
SUURIN JA MAHTAVIN...huoh.
Ne on varmaan ne samat tyypit,
jotka näin käyttäytyy joka kerta.
Tuntuu että tää keskustelupalsta on nykyään kettuilupalsta, ihan kiva ois asiallisia juttuja lukea:)
"Niitä asiallisia juttuja."
Miksi odotat muiden sen tekevän?
Olisi tosiaan kiva vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia, siis ihan niinkuin lapsista ja parisuhteesta, mutta ei onnistu,harmi.
Minä olen yrittänyt jokaisessa "omassa" keskustelussa suhtautua asiallisesti siihen jonka kanssa keskustelen, enkä sortua minkäänlaiseen syyttelyyn...
Aina olen yrittänyt tuoda esille sen, että tällä vois puhua nimenomaan lapsista ja parisuhteesta eikä jauhaa muuta, nicci ei vain aina ole ollut sama:) Mutta hyvä aloitetaan keskustelemaan lapsista ja parisuhteesta.Pitäs varmaan laittaa se kokonaan uuden otsakkeen alle, hetkinen....
yh-palstalla mulle kerran sanottiin ku mä kysyin kivaa sämpyläreseptiä, että mitäs oot mukuloita hommanu ku et osaa leipookaan!
Kyl se on niin, ettei niitä asiallisii osaa kukaan muu kirjottaa ku ite. Nimittäin nää suhtautuu kaikkeen, ihan kaikkeen niin ku muut olis jotain ääliöitä! Muiden kirjoitukset ja mielipiteet arvostellaan aina omia huonommix. Ollaan niin polleeta että!
Toivottavasti mätänevät jossakin tulisessa paikassa ja kauan!
Elikkä keskustellaa kaikessa rauhassa ihan itekseen. Vastaillaa ite omiin kyssäreihin, (sitä kyl joku jo tekeekin)saadaan mieluisat vastaukset.
Kun tuota olen lukenut näitä meten juttuja selkis tää mielipide.Hänhän on jo viidenkympin ikänen ja kasvanu varmaankin ite siinä ympäristössä, missä on pitäny vääntää niin perkeleesti elämänsä eteen.Sillon tulee tärkeeks raha ja se et hallitsee(tai ainakin kuvittelee)oman elämän.ja se on vähän niinkun sokastunu ja tullu allergiseks tälle elämälle mihin kuuluu niin kutsuttu ydinperhe.Valtion leipä on yleensä pitkä mutta kovin kapea.
mitäs sillä meinaat? olen jutellut hänen kanssaan noin niin ku privaatistikin ja tiedän, ettei hän ole valtion leivissä.
Sitä paitsi harvemmin täälä tapaa enemmän jalat maassa olevaa tyyppiä kuin hän on.
Pitkä ura yh:na on avannut hänelläkin varmasti silmät näkemään sen, etti kaikki ole niin ku syötetään.
Mittään kehitystä ei tapahu, ellei kyseenalasta vallitsevaa. Muutoin me uskottas vieläki, et maailma on pannukakun mallinen :))
Uskotko sinä?
Ai onkos se sitten pyöree?