No kuten jo voipi päätellä kun tänne kirjoittaa, minulla on ONGELMA! Voi olla että te nauratte, mutta toivon teiltä edes hieman ARMOA. :D
Tutustuin nykyiseen parhaaseen ystävääni ja hänen perheeseensä. Hänellä on veljiä ja erityisesti tämä yksi kiinnostaa minua suuresti, en vielä siihen aikaan osannut ajatella asiaa eikä varmaan hänkään kun tuota ikäeroa jonkun verran on. Kuitenkin vuodet on kulunut ja olemme alkaneet liikkua samoissa piireissä ja hauskaa on ollut, olen ihastunut päivä päivältä enemmän. Nyt tulee se kuuluisa MUTTA kohta... Hän tavallaan heittelee vitsejä joita en tiedä miten otan vastaan, onko ne vinkkejä että "HEI OLEN KIINNOSTUNUT" vai onko se hänen huumoriaan...?!
Kerrankin menimme baariin ja eräs mies kysyi että, olenko minä hänen vaimonsa niin hän sanoi että on se... MInä en osannut sanoa mitään kun olin hetken koomassa KIRJAIMELLISESTI, siitä toinnuttuani naurahdin... Hän katsoi minua vaikeana... Minua keitti oma käytökseni niin suuresti, etten osannut muutako kirota :D Se oli ehkä ensimmäinen mahdollisuuteni...
TOINEN mahdollisuus... Hän pyysi minut siskonsa kautta lähtemään illan viettoon... No olihan minun vaikea kieltäytyä siitä kun mies sanoo " Tanssitan sinua koko illan ja sitten olet kuin sulaa vahaa käsissäni".. Vain hullu kieltäytyy :D No se meni kilin munille sekin touhu... En uskaltanut oikeastaan mitään vihjailua muutako huumori mielessä....
KOLMAS mahdollisuus
meni siinä kun hän pyysi minua laulamaan hänen kanssaan Kesäyhdessä ja Nuorirakkaus... niin ja Kotiviini... Se oli niin ihanaa että olin ihan sulaa vahaa. Muut olivat lähdössä kaupunkiin suurimpiin baareihin ja minä sanoin että en jaksa lähteä, kunnes hän tuli kysymään että LÄhdetäänkö mukaan vai mennäänkö kotiin? NOH, kuinka ollakkaan minä urpona sanoin että lähdetään mukaan... Aivan, tiedän OLEN JUNTTI! JOs olisin lähtenyt hänen kanssaan kotiin... Oevoe... Häpeän olla minä :D
NELJÄS mahdollisuus.. (älkää hätiköitä niitä tulee vielä)
Hän soitti minulle kun olimme lähdössä juhlimaan, että hakisin hänen kamppeensa kotoaan eteisestä kun unohti ne sinne... Hän soitti minulle vaikka hänen siskonsa asui siinä vieressä ja tunsi asunnon paremmin kuin minä!?
No hain repun ja kaikki oli OK... Iltaa kohen kaikki alkoi olla holtittomassa tilassa ja päätimme pelata totuutta ja tehtävää... Hän sai tehäväksi suudella minua pöydän yli.. Ensin hänepäröi ja sen ajan minä panikoin... KUNNES hän teki sen... Sen jälkeen EI MITÄÄN, minä en tehnyt yhtikäs mitään, voitteko te uskoa!? Hän vielä sanoi lähtiessään baariin kun minä jäin sinne mökille kun tietenkin kysyin että mihin voi mennä nukkumaan... NIIN hän vastasi että " Mene sinne mistä löydän sinut" Ja hymyili minulle vinosti... No Hän meni yläkertaan nukkumaan... Kuitenkin..
Haluasin teiltä neuvoja... Uskallanko tunnustaa hänelle ihastukseni? Jos uskaltaisin niin miten minä sen voisin tehdä? Mielessäni olen visioinut monta tunnustusta, mutta yksikään niistä ei ole toteutunut... Joten kiitos vastauksista jo etukäteen :)
Hyvää joulua ja railakasta ja rakkauden täyteistä uutta vuotta teille kaikille :)
Tutustuin nykyiseen parhaaseen ystävääni ja hänen perheeseensä. Hänellä on veljiä ja erityisesti tämä yksi kiinnostaa minua suuresti, en vielä siihen aikaan osannut ajatella asiaa eikä varmaan hänkään kun tuota ikäeroa jonkun verran on. Kuitenkin vuodet on kulunut ja olemme alkaneet liikkua samoissa piireissä ja hauskaa on ollut, olen ihastunut päivä päivältä enemmän. Nyt tulee se kuuluisa MUTTA kohta... Hän tavallaan heittelee vitsejä joita en tiedä miten otan vastaan, onko ne vinkkejä että "HEI OLEN KIINNOSTUNUT" vai onko se hänen huumoriaan...?!
Kerrankin menimme baariin ja eräs mies kysyi että, olenko minä hänen vaimonsa niin hän sanoi että on se... MInä en osannut sanoa mitään kun olin hetken koomassa KIRJAIMELLISESTI, siitä toinnuttuani naurahdin... Hän katsoi minua vaikeana... Minua keitti oma käytökseni niin suuresti, etten osannut muutako kirota :D Se oli ehkä ensimmäinen mahdollisuuteni...
TOINEN mahdollisuus... Hän pyysi minut siskonsa kautta lähtemään illan viettoon... No olihan minun vaikea kieltäytyä siitä kun mies sanoo " Tanssitan sinua koko illan ja sitten olet kuin sulaa vahaa käsissäni".. Vain hullu kieltäytyy :D No se meni kilin munille sekin touhu... En uskaltanut oikeastaan mitään vihjailua muutako huumori mielessä....
KOLMAS mahdollisuus
meni siinä kun hän pyysi minua laulamaan hänen kanssaan Kesäyhdessä ja Nuorirakkaus... niin ja Kotiviini... Se oli niin ihanaa että olin ihan sulaa vahaa. Muut olivat lähdössä kaupunkiin suurimpiin baareihin ja minä sanoin että en jaksa lähteä, kunnes hän tuli kysymään että LÄhdetäänkö mukaan vai mennäänkö kotiin? NOH, kuinka ollakkaan minä urpona sanoin että lähdetään mukaan... Aivan, tiedän OLEN JUNTTI! JOs olisin lähtenyt hänen kanssaan kotiin... Oevoe... Häpeän olla minä :D
NELJÄS mahdollisuus.. (älkää hätiköitä niitä tulee vielä)
Hän soitti minulle kun olimme lähdössä juhlimaan, että hakisin hänen kamppeensa kotoaan eteisestä kun unohti ne sinne... Hän soitti minulle vaikka hänen siskonsa asui siinä vieressä ja tunsi asunnon paremmin kuin minä!?
No hain repun ja kaikki oli OK... Iltaa kohen kaikki alkoi olla holtittomassa tilassa ja päätimme pelata totuutta ja tehtävää... Hän sai tehäväksi suudella minua pöydän yli.. Ensin hänepäröi ja sen ajan minä panikoin... KUNNES hän teki sen... Sen jälkeen EI MITÄÄN, minä en tehnyt yhtikäs mitään, voitteko te uskoa!? Hän vielä sanoi lähtiessään baariin kun minä jäin sinne mökille kun tietenkin kysyin että mihin voi mennä nukkumaan... NIIN hän vastasi että " Mene sinne mistä löydän sinut" Ja hymyili minulle vinosti... No Hän meni yläkertaan nukkumaan... Kuitenkin..
Haluasin teiltä neuvoja... Uskallanko tunnustaa hänelle ihastukseni? Jos uskaltaisin niin miten minä sen voisin tehdä? Mielessäni olen visioinut monta tunnustusta, mutta yksikään niistä ei ole toteutunut... Joten kiitos vastauksista jo etukäteen :)
Hyvää joulua ja railakasta ja rakkauden täyteistä uutta vuotta teille kaikille :)
Vastaukset 18
Vanhimmat
No jos sä et mitään ilmase, niin se luulee, ettet oo kiinnostunu, ja jäät rannalle ruikuttaan. Ja turha ruikuttaa, jos merkit on noinkin selkeet?! Paljon sä oikeet haluat niitä merkkejä ja vihjeitä? Ei kukaan oo niin rohkee, että kun selkeesti antaa suoria vihjeitä kerta toisensa jälkeen ja toinen reagoi aina vaan asiallisesti ja sillee, et joo, ollaan kavereita, että se tekee ikuisuuksia mitään... Sehän on tehny jo aloitteita, ja sä vaan möllit. Totta on se, että sä menetät sen, jos et tajua tehdä mitään: mutta ihan on oma vikas!
Että mietipä nyt, ootko sä ihastunu vai imarreltu? Haluatko sä sen vai et? Ja mitä sä meinaat, luulet että se kosii sua ensin? Että vaan sen kuuluu olla rohkee ja sä vaan nynnyilet? Kuules nyt! Jos sä et uskalla ottaa selvää onko ne vaan hänen huuumoriaan vai ei, niin anna olla, suhteessa voi tarvita rohkeutta toisenkin kerran. Nynnyt jää yksin, eikä saa tietää. Älä ole nynny.
Visioinnit v*ttuun. Jos sä vaan suunnittelet, etkä toimi spontaanisti, niin suunnitelman tasolle se jääkin. Ota korvista kiinni ja pussaa. Mitä hävittävää sulla on? Ja jos sä otat riskin, sulla on 2 vaihtoehtoo: joko häviät tai voitat. Nyt sulla on 1 vaihtoehto: sä häviät. Se siitä, näin yksinkertasta se on.
Ja kumpaa sä tuut katumaan enemmän elämässäs, sitä että oot ees yrittäny vai sitä, ettet koskaan uskaltanu edes yrittää? Voisin veikata, että ne suurimmat yksin ruikuttajat on näitä jälkimmäisiä.
Päätä että nyt, otat riskin. Päätät sen ensin. Tapa tulee kyllä itestään. Päätä ettet pelkää olla ihastunut, olet vaan. Se näkyy kyllä. Päätä, että toimit spontaanisti, enemmän. Ja niin sä tuut tekemään. Päätä, että annat mahdollisuuden, heti kun se ilmenee, ja sillon sä myös annat. Kun oot avoin ja tiedät, että sen sä haluut, etkä enää pelkää tarttua tilaisuuteen, niin se tilaisuus tulee ja sä huomaat, että toimit just niinkun pitää. Lopeta epäröinti, sulla ei ole ongelmaa!
Soita sille vaikka ja toivota hyvää joulua, vaikka se ois viides kerta.
Kiitos, juuri tuota mää tarvihtin... Nyt mää aijon uskaltaa, ellei ole jo liia myöhäistä. Teen sen joka tapauksessa.
Kiitos!
Justiinsa näin, meni syteen tai saveen, niin elämässä on otettava riskejä. Kerro sitten uuden vuoden jälkeen (uutena vuotenahan se mahku oli) miten kävi! Ja kävi miten kävi, niin ainakin sä oot a) uskaltanu olla rohkee,ja rehellinen ja tuntea sen mitä tunnet b) tiiät missä mennään, c)rohkeempi kun iso osa ihmisistä, mikä on jo melkonen saavutus! Juurikin näin se pitää!
Tosi paljon tsemppiä sulle, ja oikein ihanaa uutta vuotta, varo ettet juo liikaa (kun jännität, ettei se mee syteen sen takia) ja ettet liian myöhään odota, ettei se pääse juomaan liikaa (ettei se luule, et meni jo ja sit mee syteen sen takia) ja onnea matkaan... Vaikka vihjeistä päätellen jos tää ei ole varma nakki, mä en tiedä mikä on :)
Tosi paljon onnea ja kaikkea hyvää!
Minullakin on vielä erään kanssa mahdollisuus.. Tehrään juu kaikki sellanen päätös että tapahtui kuinka tahansa niin ylitetään kaikki pelkomme ja toimitaan..
Voi ei... soitin hänelle eilen, olin varma että NYT MINÄ KYSYN... Yllättäin pupu meni pöksyyn. :D
Puhelu meni näin...
-HEi
-AI hei
-Missä oot?
-Kotona...
-Ai no ei sitte mitään...
- No? Missä sää oot?
-Kotona.. .eiku aattelin kysyä yhtä juttua...
- Kysy vain..
- En mää kehtaa, täytyy kysyä uutena vuotena... Ehkä jos et sattuis muistamaan sitä aamulla..
- MItä? Niin nyt en oo ottanu mitään
- Joo mää huomasin... Heh.. (?)
- Juu.. mitä katot
- Telkkaria
- Niin mutta mitä sieltä
- AI..Jimiä...
- Niin minäki..
- Juu juu... no on ilmoja pidelly
- *nauraa
- Hyvä minä, nolasin itteni taas...
- No ei oo ensimmäinen kerta *nauraa
Puhelun jäljeen lähetin viestin että, kuvittelit vain mun soiton... en mää oikeesti soittanu :D
Sitte takasi tuli että, Oli se joo kyllä aika outoa, olis ollu kiva tietää mitä olisit kysyny.
MUTTA, kuten ystäväni sanoi, enhän minä olis muuten MINÄ jos en mokailis koko ajan... :)
Tänään tämä mies ei käyttäytynyt mitenkään vaivautuneesti... minä ensin kyllä välttelin katse kontaktia, mutta kun huomasin että hän katsoi suoraan silmiin ja hymyili, niin tiesin että hän ei kettuile puhelusta. Hauskaa oli ja taas naurettiin porukalla oiken makiasti.
MUTTA! Emme lannistu, joten... uuteen vuoteen!
Voi ei... soitin hänelle eilen, olin varma että NYT MINÄ KYSYN että voisimmeko tavata ( että voisin kertoa kaiken, kun eräs ystävä neuvoi että ennen uutta vuotta... mutta teen sen joka tapauksessa uutea vuotena)... Yllättäin pupu meni pöksyyn. :D
Puhelu meni näin...
-HEi
-AI hei
-Missä oot?
-Kotona...
-Ai no ei sitte mitään...
- No? Missä sää oot?
-Kotona.. .eiku aattelin kysyä yhtä juttua...
- Kysy vain..
- En mää kehtaa, täytyy kysyä uutena vuotena... Ehkä jos et sattuis muistamaan sitä aamulla..
- MItä? Niin nyt en oo ottanu mitään
- Joo mää huomasin... Heh.. (?)
- Juu.. mitä katot
- Telkkaria
- Niin mutta mitä sieltä
- AI..Jimiä...
- Niin minäki..
- Juu juu... no on ilmoja pidelly
- *nauraa
- Hyvä minä, nolasin itteni taas...
- No ei oo ensimmäinen kerta *nauraa
Puhelun jäljeen lähetin viestin että, kuvittelit vain mun soiton... en mää oikeesti soittanu :D
Sitte takasi tuli että, Oli se joo kyllä aika outoa, olis ollu kiva tietää mitä olisit kysyny.
MUTTA, kuten ystäväni sanoi, enhän minä olis muuten MINÄ jos en mokailis koko ajan... :)
Tänään tämä mies ei käyttäytynyt mitenkään vaivautuneesti... minä ensin kyllä välttelin katse kontaktia, mutta kun huomasin että hän katsoi suoraan silmiin ja hymyili, niin tiesin että hän ei kettuile puhelusta. Hauskaa oli ja taas naurettiin porukalla oiken makiasti. Heitti taas läppää kun kysyin että voinko koskea hänen kenkää.. vitsillä ja siihen hän vastasi että kenkää et mutta jotain muuta kyllä... Ja minä siihen, ei tässä kaikkien edessä, ehkä illalla sitten!! ELi olinko liian suora teidän mielestä??
MUTTA! Emme lannistu, joten... uuteen vuoteen!
En ole vielä uskaltanu. Uus vuos vietettiin yhessä sen kaveriporukassa ja sen kämpillä. Meinasin jo laskuhumalassa matkalla kotiin laittaa, että ehkä on parempi, ettei nähä enää, kun en halua itseäni kiusata. En vaan tiiä, että tulkitsenko sen merkkejä jo liikaakin, kun jos haluais, niin aika monesta sen jutusta vois ajatella, että yrittää viestittää kiinnostusta. Hajoon kohta, en tiiä, mitä teen, toisaalta kun en halua kuulla ettei tykkääkään musta:(
Ei siitä muuten mitään tule.. Ihan selviä vihjeitä mutta pelkää taikka kunnioittaa sua niin paljon että kokeilee vaan kepillä jäätä.. Ja siihen se jääkin jos et anna vastakaikua. Uskon että teille voi syttyä kovinkin intohimonen suhde jahka pääsette estoistanne..
Kiitos rohkaisusta... Aion tehdä sen uutenavuotena, kun on siihen täysi mahdollisuus :) Ilmoitan tänne kuinka kävi, hyvin tai huonosti :D
Olen ollut lähes samanlaisessa tilanteessa ja annoin tilaisuuteni luisua ohitse, lähes tietoisesti, koska jännitin liikaa sitä lähestymistä ja sen takia sitä ei koskaan tapahtunut..
Lupaan että teen tämän todisteena siitä ettei maailma kaadu, kävi miten kävi. Mutta nyt vain jännitetään miten käy :D
Hassuhan sä oot! Nyt kunnon toimintaa nainen!
No sano se, hulluhan minä olenkin :D
Nyt vain jännityksellä uutta vuotta odotellen.
Hyvää uutta vuotta :)
Minä oon ihastunu yhteen kaveriini. En tiiä, mitä se ajattelee. On muutaman kerran kutsunu itsensä juhliin, johon oon ollu menossa, on avautunu naisasioistaan ja perheestään, kutittelee, hieroo selkää, on muutaman kerran lämmittäny mua ku ollaan oltu ulkona ja oon palellu. Muutaman kerran on puhunu suutelusta, mutta en oo pussannu, koska en oo ihan täysin tajunnu että sitäkö se haluaa. Käytöksen perusteella sanoisin, että vois olla kiinnostunu, mutta kun se sitten kovaan ääneen selittää kaikille, että ollaan vaan kavereita. En tiiä, mitä teen, onko se mahollisesti kiinnostunu vai ei, mä oon kuitenkin ihastunu aivan hirmusesti siihen.
Voisin jopasanoa että sinun pitäisi lukea nuo minulle suunnatut kommentit... Eli anna mennä. Tai ANNETAAN MENNÄ, kerranhan sitä eletään :)
Onnea ja hyvää tulevaa uutta vuotta :)
Hei vesimies (ja muutkin),
piti ihan tulla kirjoittamaan oma kokemukseni. Olen säätänyt yhden ihanan miehen kanssa nyt toista kuukautta, ollaan varmaan oltu molemmat aika epätietoisia siitä onko toinen kiinnostunut vai ei. Jossain vaiheessa yhteydenpitomme sitten lopahti, ja tänään päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja kertoa että olen ihastunut. Vastaukseksi tuli pakit: mies kuulemma oli ollut täysin siinä uskossa, että en ole enää kiinnostunut. Ja ettei juttumme ehkä sittenkään toiminut niin kuin olisi pitänyt. Ja oikeassahan hän varmaan olikin.
Pointtina kuitenkin, että olen stressannut tätä asiaa kohta 2 kuukautta, ja nyt kun viimeinkin tiedän miten asiat ovat, päällimmäinen tunne on helpotus!! Tottakai harmittaa myös, että jos olisin ilmaissut tunteeni jo aiemmin, olisiko tästä ehkä sittenkin tullut jotain.
ELI: Kerro ennen kuin on liian myöhäistä. TOISEKSI: Pakitkin on parempi vaihtoehto kuin epätietoisuus!! Parempi on tietää totuus kun piehtaroida omissa analyyseissaan ja epävarmuuksissaan ja miettiä, mitä toinen ajattelee. Se helpottuu parhaiten kysymällä suoraan. Se on pirun vaikeaa, mutta sen arvoista. Kumpa vain olisin tehnyt tämän jo paljon aiemmin!
sanoit sen sille, et oot ihastunu?
Lähetit viestin ja sanoit, että oon ihastunu suhun??
Mulla on jotain säätöö yhen miehen kans ja mä en yhtää tiedä mitä se ajattelee, mut mä oon kyllä ihastunu siihen! Pitäis varmaan kysyä suoraan!
Elikkäs minä täällä TAAS! Lupasinhan toki ilmoittaa teille kaikille miten minun käy ja sen nyt teen :)
ELI olimme viettämässä uuttavuotta JA kuten suunnitelmani oli se että tunnustan eräälle miehelle ihastukseni häntä kohtaan. No menimme paikan päälle niin hän oli jo humalassa, eli voi paska... No sitten aloin itsekkin ottaa ja näin.. No sitten iltaa kohden aloin olla sopivassa kunnossa ja uskallauduin kysymään häneltä että mitä mieltä hän oli suudelmastamme pikkujouluissa ja hän sanoi että, se oli mulle ainakin mieleen, en pistänyt ollenkaan pahakseni. No sitten taisin sanoa hänelle että, olen yrittänyt vihjailla hänelle tykästymistäni kaikella tavalla... Noo... Olin kuulema sen jälkeen puhunnut jotain muutakin hänelle, eli hävettää :D Mutta toivo elää ettei hän muista, ELÄKÖÖN ALKOHOLI! Ei vaineskaan... pahaksihan se meille ihmisille on... Myöhemmin kun jäimme huoneeseen kahden ja suutelin häntä... Ja hän suuteli kyllä takaisin... MUTTA suutelun jälkeen hän katsoi minua ja kysyi " Lähdetäänkö sinne baariin nyt?" Sanoin vain että en taida lähteä kun väsytti niin kamalasti... niin hän vain lähti ja sanoi että "Nähdään." NÄHDÄÄN!? Ookoo... no ei kait siinä.
Aamulla kun heräsin niin nousin juomaan vettä, kun olo oli NIIN ihana. Muut alkoivat nousta ylös ja niin nousi hänkin, välttelin häntä koko aamun kun en tiennyt mitä hän muistaa ja mitä ei... Sitten kaikki oli kuitenkin normaalisti.. heitimme vitsiä sun muuta. Yksi ystäväni oli kuitenkin nähnyt tämän suudelman ja yllättäin soitti siitä minulle ja kyseli kaikkea... ja lopuksi hän lupautui ottamaan selvää siitä että muistaisiko mies tätä kyseistä tapahtumaa tai ylipäätänäsä niitä päättömiä juttuja mitä olin hänelle puhunut.
Kuitenkin olen onnellinen vaikka pitäisi olla pettynyt, kun kaikki ei mennyt nappiin. Olen onnellinen siitä että, 1. MINÄ TEIN SEN! otin korvista kiinni ja pussasin. 2. En ollut pelosta kankea, annoin vain mennä. (tosin alkoholilla oli varmaan vaikutusta ) 3. En pelännyt olla ihastunut enkä pelkää nytkään 4. Huomasin että, asia ei muuttanut asioita huonompaan suuntaan 5. Ja olen onnellinen myös siitä että todistin itselleni että, MINÄ PYSTYN KYLLÄ!
Tiedä nyt sitten miten minun käy... horoskooppini lupasi rakkautta tälle uudelle vuodelle, mutta saapa nähdä... Olisi kyllä tervetullutta :)
Pointtini on nyt varmaan se... että USKALTAKAA... ei ole pelättävää, olkaa tietoisia omista tunteistanne, älkää pelätkö tuntea, älkää kieltäkö tunteitanne vaan puhukaa niistä ihmiselle johon luotatte, luottakaa itseenne, olkaa omia itsejänne... Koska voin vakuuttaa että minä jos kuka nolasin itseni Uutena Vuotena, mutta enhän minä olis minä muuten... PANIN ITSENI TÄYSIN LIKOON joten tehkää tekin niin, se mikä ei tapa vahvistaa!