Firma menee nurin ja seurustelukumppani lähti.
Voiko paremmin alkaa. Pää hajoo pienemmistäkin asioista. Itseasiassa en välitä pätkääkään firmasta vaan siitä että menetin elämäni rakkauden. En ole ikinä tuntenut näin ja olen asiasta täysin varma ja liian myöhään. Jos toinen haluaa lähteä niin en voi estää, kunnioitan tuota päätöstä vaikka se tekee todella kipeetä. En voinut kuvitellakkaa että se tekee näin pahaa. Tiedän että se menee ohi ja yritän keskittyä muihin asioihin. Vaikeaa se on... Kaduttaa että olin niin huono että ainoa vaihtoehto oli tämä. Jos joku antsaitsee puhtaan hyvän suhteen niin se olet sinä. Rakastan ja kunnioita tuota naista niin paljon että päästän hänet pois luoltani vaikka joka hetki tekisi mieli takertua. Olen koko elämäni ollut vaikeasti sitoutunut ihminen... en ole täysin uskonut suhteisiin. Nyt kun on jo ikää ja menettää tälläisen kultakimpalee niin se todella ottaa sydämmestä. Pitäisikö antaa olla ja unohtaa vai pitäisikö vielä yrittää .. Jos annan hiukan tilaa ja näytän että olen hyvä ihminen. rakastava ja huolehtivainen . Kasvan tästä varmasti ja olen parempi ihminen jatkossa.
Niinhän sitä sanotaa.... Rakkaus tekee kipeetä...
Voiko paremmin alkaa. Pää hajoo pienemmistäkin asioista. Itseasiassa en välitä pätkääkään firmasta vaan siitä että menetin elämäni rakkauden. En ole ikinä tuntenut näin ja olen asiasta täysin varma ja liian myöhään. Jos toinen haluaa lähteä niin en voi estää, kunnioitan tuota päätöstä vaikka se tekee todella kipeetä. En voinut kuvitellakkaa että se tekee näin pahaa. Tiedän että se menee ohi ja yritän keskittyä muihin asioihin. Vaikeaa se on... Kaduttaa että olin niin huono että ainoa vaihtoehto oli tämä. Jos joku antsaitsee puhtaan hyvän suhteen niin se olet sinä. Rakastan ja kunnioita tuota naista niin paljon että päästän hänet pois luoltani vaikka joka hetki tekisi mieli takertua. Olen koko elämäni ollut vaikeasti sitoutunut ihminen... en ole täysin uskonut suhteisiin. Nyt kun on jo ikää ja menettää tälläisen kultakimpalee niin se todella ottaa sydämmestä. Pitäisikö antaa olla ja unohtaa vai pitäisikö vielä yrittää .. Jos annan hiukan tilaa ja näytän että olen hyvä ihminen. rakastava ja huolehtivainen . Kasvan tästä varmasti ja olen parempi ihminen jatkossa.
Niinhän sitä sanotaa.... Rakkaus tekee kipeetä...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tunne samoin!
V. 2000 lähti exex ja samalla kertaa loppui työt, olin yksin..
Nyt v. 2008 hän löysi uuden, paremman, kauniimman, kuulemma täydellisen naisen ja jäin taas yksin..
Ajattelen samoin, menetin elämäni rakkauden...kadun kanssa, että olin niin huono ja ilkeä.."Nyt kun on jo ikää ja menettää tälläisen kultakimpalee niin se todella ottaa sydämmestä. Pitäisikö antaa olla ja unohtaa vai pitäisikö vielä yrittää" ..minä olisin halunnut taistella viimeiseen pisaraan asti, jotta hän olisi palannut, mutta tämä uusi kietoi hänet heti seksillä pauloihinsa..
TOsin minä en ole päättänyt tästä enää kasvaa..en kestä tätä surua, olen yksin tässä maailmassa..menetin kaiken mitä minulla oli, ystävän, rakkaan, mieheni...ja takaisin ei taida tulla enää ikinä. Uhkasi eilen tappaa kun soitin..olisin vaan halunnut jutella kun olin yksinäinen..itse en ole koskaan uhannut sentään ketään hengenriistolla vaikka ilkeä olenkin ollut.
Olen miettinyt luovuttamista..elämän suhteen, menetin liikaa ja ikävä tappaa minut lopuksi....
EN halua yksin kulkea täällä pahassa maailmassa ilman että ketään tukee tai rakastaa.
Lupasin maat ja kuut taivaalta jotta hän olisi palannut, paskat...mikään ei enää auttanut.. :(
Sattuu niin saatanasti!!!!!!
Jos haluat mailata: [email protected]
Akkkoja on maailma täynnä usko pois.
"yksikun jättää niin toinen ottaa...."
ei asia ole niin yksinkert.kuin sanotaan että yks kun jättää niin toinen ottaa.ottajia mullakin olisi usaekin mutta se on eri asia että kolahtaako juttu? jos yksi on vielä kummittelemassa niin sitä usein alitajuisesti vertaa menetettyyn kumppaniin,sen karismaa,ulkonäköä ,sänkytyyliä ,ääntä, silmänpilkettä ym.aikaa kun kuluu niin vertailu unehtuu ,varsinkin kun aletaan miettiä niitänegatiivisai asioita ,epäseurallisuutta selvinpäin,levotonta menemistä ,kännykkäviestittelyjä ym ikävää,joka sai mielen rauhattomaksi,riittämättömyyden tunne.tosiasiassa se jeppehän on täys kpää.verrattuna tervehenkiseen iloiseen tuttavamieheen,vaikka ulkonäössä olisikin eksän puolelle plussat.
jollakin muullakin on sitten surkea joulu. kuulostaa varmaan susta pahalta mutta tuntuu jotenki hyvältä lukea että jollain toisellakin on sama tilanne.
seurustelin avomieheni kanssa kolme vuotta ja viimeiset puoli vuotta siitä oli tosi vaikeaa. joulyönä sitten tuli viesti ettei me kuuluta yhteen ja että hän luovuttaa nyt. rakastan häntä paljon, ketään toista en ole koskaan rakastanut ja hän on ensimmäinen minulle monessa mielessä. en usko pääseväni hänestä yli ehkä ikinä. ero on varmasti hänelle paljon helmpompi, kun on eronnut niin monta kertaa aiemminkin seurustelukumppaneistaan ja hän tietää että elämä jatkuu. minä en tiedä. kertokaa joku jatkuuko se... ja jos niin miten.
oon itkenyt sen viestin jälkeen lähes taukoamatta ja niin lujaa että tärisen kauttaaltaan. kuume nousi tästä surusta. pahinta on että tiedän hänen olevan oikeassa. me ei kuuluta yhteen vaikka miten sitä toivoisin. tiedän että hän rakastaa minua ja minä häntä, mutta me halutaan elämältä aivan eri asioita. olen sitä mieltä että ihmisen täytyy saada tehdä sitä mitä hän rakastaa. harmi vaan että ne asiat mitä me halutaan itsellemme aina satuttaa toista.
minun sydämeni on särkynyt. ennen tätä en tiennyt sen olevan oikeasti mahdollista. minusta aivan oikeasti tuntuu kuin se olisi pirstaleina tuolla rinnassa. en halua ketään toista kuin hänet ja häntä en voi saada. pelkään että vielä vuosienkin päästä tunnen näin. tein kaikkeni että meillä olisi hyvä olla, mutta näköjään rakkaus ei aina riitä. minua myös kaduttaa että olin niin huono että hän lähti.
rakkaus todella satuttaa, tuntuu etten tahdo rakastua kehenkään enää koskaan. enkä ainakaan päästä ketään lähelleni kun lopputulos on kuitenkin näin tuskaisa. hän haluaisi olla ystävä ja nähdä "silloin tällöin" mutta koen sen liian vaikeaksi. kuinka pystyisin olemaan ystävä ihmisen kanssa jonka kanssa haluaisin olla niin paljon enemmän? tahtoisin huutaa hänen nimensä pois minun huuliltani kokonaan, tällä hetkellä toivon etten olisi koskaan tavannutkaan häntä koska menettämisen tuska on niin valtava.
ja koulua ja töitä olisi kaiken tämän surun päälle. en tiedä kuinka jaksan. hirveäksi tilitykseksi meni tämä teksti ja varmasti mietit että minkälainen pikkutyttö täällä surujaan tilittelee mutta ihan aikuinen ihminen on kyseessä :) jotenkin tuntuu vain että olen menettänyt jotain elämää suurempaa kun menetin hänet. tällainen rakkaus mitä minulla on häntä kohtaan... sellaista rakkautta tuntee vain onnekkaat kerran elämässään. ja minä menetin sen.
vaikka nyt tuntuukin pahalta. Ehkä seuraavassa suhteessa onnistut paremmin. Onni voi löytyä ihan odottamatta, salaa hiipien luoksesi. Ken tietää. Onnea Uudelle Vuodelle 2009 ja Uudelle Alulle!